Hääkampaus

Hääpäivän kulku -postausten väliin on hyvä postailla taas morsiamen tyyliin liittyen. Tällä kertaa vuorossa on hääkampauksen esittely. Aikaisempia morsiamen tyyliin liittyviä postauksia pääset selailemaan tästä.

Hääkampauksen minulle teki ihana kampaajani Elisa LS-Stylestä. Oon käynyt Elisan asiakkaana jo pitkään ja mimmi on kyllä alansa rautainen ammattilainen, joten luonnollisesti halusin, että Elisa tekee mun hääkampauksen. Alettiin hyvissä ajoin suunnitella hiusten värimaailmaa ja lähetin myös hyvissä ajoin inspiraatiokuvaa kampauksesta, jonka tyyppisen haluan. Jos nämä hiusaiheiset postaukset matkan varrelta kiinnostavat, niin niitä pääset lukemaan tästä.

Hääviikolla tiistaina minulla olikin värjäysaika Elisalle. Otin ajan alkuviikolle, että hiukset ehtisi pestä muutaman kerran ennen hääpäivää. Laitettiin myös värjäyksen yhteydessä Olaplex, koska halusin, että hiukset on parhaimmillaan hääpäivänä. Olaplexin korjaavien vaikutusten lisäksihän se myös lisää hiusten kiiltoa ja värien intensiivisyyttä. Värjäyskäynnin yhteydessä suunniteltiin kampausta tarkemmin ja Elisa antoi mulle ohjeet lauantaita varten hiusten suhteen. Ja lopulta melkein neljän tunnin jälkeen kampaamosta poistui onnellinen morsian - väri oli täydellinen!

Lauantaina aamu alkoi sitten hääkampauksella. Hääkampauksen idea oli: niskanuttura, kiharaa, lettiä. En halunnut kiikuttamastani kuvasta täydellistä kopiota, vaan muutettiin vähän elementtejä, että kampauksesta tulisi vielä hienompi. Ja siitä tuli! Mä itse tykkäsin todella paljon kampauksesta, se vaan oli niin upea! Voi kuulostaa vähän omahyväiseltä tämä hiusten ylistäminen, mutta suurin kiitoshan hiusten upeudesta menee kampaajalle, joka ne laittoi hääkuntoon. Muutenkin hiukset on asia, josta ulkonäössäni tykkään ja mulle oli todella tärkeää, että hiukset ja kampaus näyttää hääpäivänä hyvältä, niin kai tuon tavoitteen onnistumista vähän saakin hehkuttaa. :) Joten isot kiitokset Elisalle.

Hiuskuvat Elisalta

Kuva: Sarianna Valkama

Kuva: Sarianna Valkama

Mulla oli alusta asti selvää se, että mulle ei tule huntua ja mun mekon tyyli oli sellainen, että siihen ei olisi sopinut kukat. Kampaukseen laitettiin koristeeksi Ninka Desingin mulle suunnittelema uniikki korukampa, joka sopi mun mielestä täydellisesti kampaukseen.

Mitä tykkäätte kampauksesta? Millainen kampaus teillä oli, tai millaista olette suunnitelleet?

THE DRESS!

Vihkisormuksen jälkeen on aika esitellä toinen blogin puolella salassa pidetty asia, eli häämekkoni! Muistaakseni mekosta en ole edes sneakpeakia vilauttanut. Mekko pysyi salassa myös Antilta hääpäivään asti. En tiedä, osasiko Antti edes odottaa mekolta mitään, mutta kyllä hän kehui mekkoa kovasti. ;) Oli kuulemma hieno ja näyttävä mekko, mutta ei liian överi.

Ostin mekon tosiaan käytettynä. Eräältä toiselta lyhyeltä naiselta, joka oli mekkoa jo pidemmän aikaa kaupannut, mutta onneksi sitä sovittaneet olivat olleet liian pitkiä, niin täydellinen mekko odotti juuri minua. Muistan vieläkin sen tunteen ja kaasoni ilmeen, kun käytiin sovittamassa pukua. Homma oli siinä vaiheessa aika selvä: pakkohan se oli ostaa. Pyysin kuitenkin viikon harkinta aikaa ja kävin sovittelemassa myös liikkeessä mekkoja. Mutta mikään mekko ei tuntunut miltään, kun oli täydellinen tullut jo vastaan. Kyllä sen siitä tiesi, että mekko on se oikea! Tästä postauksesta voit lukea mekon ostamisen tunnelmia ja ajatuksia.

Mekkoni oli tosiaan puolimerenneitomallinen Sis Idmanin mekko, muistaakseni 2013 Backstage Bridal -mallistosta: pitsiä, tylliä, laahusta ja kivana yksityiskohtana koristevyö. Olin ensin kuvitellut, että minulle sopisi vain A-linjainen mekko, mutta puolimerenneitomekko imartelikin kroppaa tosi kivasti. Toi kivasti kurveja esiin ja sai minut näyttämään jopa hitusen pidemmältä, mitä todellisuudessa olen. Mekko oli täydellinen. Juuri sellainen omanlainen, jota halusin hääpäivänä käyttää ja joka sai minut tuntemaan itseni kauniiksi.

Sain todella paljon kehuja mekosta myös vierailta ja moni yllättyi, kun kerroin mekon löytyneen käytettynä. Muutostöinä mekkoa täytyi vielä lyhentää muutaman sentin verran ja lisäksi mekkoon laitettiin kaksi laahusnappia, että helma laskeutuu nostettunakin kauniisti.

Harmittaa kyllä, että sain pitää tuota kaunista mekkoa päälläni vain yhden päivän. Kyllä tuntui haikealta riisua mekko pois hääpäivän päätteeksi. Meidän häissä sattui muuten mekon suhteen todella hyvä keli, sillä noin +16 asteen lämpötilassa ei joutunut hikoilemaan mekon monesta kerroksesta huolimatta muulloin, kuin tanssilattialla bailatessa.

Mitä tykkäätte mekosta? :)

Postauksen kuvat: Sarianna Valkama Photography

Vihkisormus

Nyt vihdoin voin esitellä yhden tärkeimmistä asioista, jota olen piilotellut teiltä blogin puolella. Instagram ja snapchat seuraajat ovat tämän jo saattaneet nähdä ja olen myös facebookin hääkeskustelussa tästä kuvan jakanut, mutta nyt vihdoin tämä paljastuu kaikille blogin lukijoille. Eli esittelen teille vihkisormukseni!

Kuva: Sarianna Valkama Photography

Tässä postauksessa kerroin siitä, että vihkisormus on hankittu. Postauksesta paljastui sormukseni tuotemerkki ja se, että sormus ei ole yksikivinen, vaikka pitkään mielessäni oli ajatus siitä, että haluan kihlasormukseni kaveriksi yksikivisen sormuksen. Muutin kuitenkin mieleni, kun tämä sormus vain sopi niin ihanasti yhteen kihlasormukseni kanssa.

Mun vihkisormus on siis Kohinoorin Helene. Valkokultainen kaunokainen. Heleneähän löytyy useilla eri timanteilla, mutta sovittamalla koin, että kihlani kanssa parhaiten sopii sormus, jossa on timantit 0,09 ja 2 x 0,03. Noilla kolmella keskitimantilla on myös ihana symboli vihkisormukseksi: ne symboloivat rakastavaisten yhteistä menneisyyttä, tulevaisuutta ja tätä hetkeä. Arvostan vihkisormuksessani myös sitä, että se on kotimainen tuote ja varmasti laadukas.

Sormus on juuri sellainen, jota katselen mielelläni loppuelämäni. Tässä vihkisormuksen hankkimisen jälkeen markkinoille tuli myös vihkisormukseeni tarkoitetut syleilijäsormukset ja ne jäävät varmaan ikuisiksi haaveiksi, mutta tekisivät kauniista sormuksesta entistä kauniimman. Ehkä voin haaveilla, että Antti hankkisi minulle syleilijäsormukset, kun juhlimme 10. häävuosipäiväämme. ;)

Mitä pidät vihkisormuksestani? Entä millainen vihkisormus sinulla on?

Hampaiden valkaisu: yhteistyössä Koulukadun Hymy Oy

Yhteistyössä: Koulukadun Hymy Oy

Paljastinkin jo aikaisemmin teille, että olen menossa kesäkuun lopulla hampaiden valkaisuun. Nyt hampaat on valkaistu ja kyllä nyt kelpaa hymyillä leveästi, eikä haittaa, vaikka hampaat näkyvät. Olen nimittäin todella tyytyväinen lopputulokseen. Hampaiden lähtötilanne oli tosiaan keltainen. Tästä voi varmaan syyttää hampaita värjäävien juomien ylikulutusta: kahvia, teetä, pepsi maxia. Lisäksi aikoinaan paheena oli tupakointi, jota harrastettiin vain juhliessa (ja juhlittua tuli aikoinaan tiuhaan...). Tuossa on varmaan suurimmat syyt hampaiden kellastumiseen. Mulla tuo keltainen hymy vaikutti jo itsetuntoon negatiivisesti. Onneksi Katriina Järvelä Koulukadun Hymystä halusi tehdä blogiyhteistyötä ilomielin, joten sain ihanan mahdollisuuden valkoisempaan hymyyn näin häiden alla.

Odotusaula

Aloitinkin viikonlopun viikon perjantaina Koulukadun hymyn kautta. Koulukadun hymy löytyy Oulun keskustasta osoitteesta Koulukatu 5. Mun edellisestä hammaslääkäri käynnistä oli jo vierähtänyt hetken aikaa, joten oli hyvä, kun sai tietää hampaideni tämänhetkisen tilanteen valkaisun yhteydessä, kun alkuun tehtiin hampaiden tarkastus. Tarkastuksen lisäksi poistettiin hammaskiveä ultraäänilaitteella.

Ensimmäisessä kuvassa hampaat ei ole veressä, vaan niissä on valkaisuainetta - joka siis on punaista! Kuvasta näkyy myös hyvin apuväline, jolla suu pysyi auki valkaisuoperaation ajan. ;)

Hammaskiven poiston jälkeen hampaita myös kiilloteltiin ja putsattiin hohkakivellä. Sitten alkoi itse hampaiden valkaisu! Apuvälineenä käytettiin suun aukipitäjää ja lisäksi ikenet suojattiin. Perfect bleach office -valkaisuainetta laitettiin kolme kertaa hampaisiin, vaikutusaika oli joka kerralla noin 15 minuuttia ja sitten aine pyyhittiin pois. Valkaisun jälkeen lopuksi laitettiin hampaisiin vielä fluorivoide. Etukäteen tietenkin jännitin, että sattuuko valkaisu. Itse valkaisu ja sen aikana tuntunut ajoittainen vihlonta ei ollut kivuliasta, varsinkaan verrattuna hammaskiven poistoon, joka on minun mielestä aina yhtä tuskaista. Valkaisun jälkeen hampaita kyllä vihloi loppu päivän, mutta otin Katriinan ohjeiden mukaan vihlontaan särkylääkettä. Lauantaiaamuna vihlonta oli jo poissa, eikä arkuutta enää ollut.

Hampaat ennen valkaisua, heti hampaiden valkaisun jälkeen ja kaksi vuorokautta valkaisun jälkeen. Kahden vuorokauden aikana hampaiden valkaisun jälkeen hampaat ottavat takaisin valkaisun aikana menettäneensä nesteen, jolloin hampaiden sävy tasoittuu ja saattaa jopa vaalentua lisää.

Sain myös hyvät vinkit kotihoitoon ja valkaisun ylläpitämiseen. Valkaisun jälkeen tuli olla kaksi tuntia syömättä ja juomatta, ainoastaan vettä sai juoda. Lisäksi kahden vuorokauden ajan tuli vältellä värjääviä ruokia ja juomia. Onneksi olin jo aiemmin vieroittanut käsistä lähtenyttä kahvin juomista yhteen kuppiin päivässä, niin viikonloppu ei ollut ihan niin tuskainen ilman kahvia. Ja ainakaan ei tullut herkuteltua viikonloppuna, kun karkkihimoa hillitsi se, että myös salmiakki ja laku oli kiellettyjen ruokien listalla. ;)

Kotihoito ja ylläpitovinkeistä otin heti kiinni, enkä lähtenyt ihan tyhjin käsin kotiin! Ostin mukaani valkaisevan hammastahnan. Marketeissa myytävät valkaisevat hammastahnat voi olla aivan liian hankaavia, joten kannattaa ostaa esimerkiksi hammasklinikoilta/apteekista kunnollinen hammastahna tähän tarkoitukseen. Lisäksi vinkeistä innostuneena tilattiin heti lauantaina sähköhammasharjat. Antille uusi vanhan tilalle, mutta minulle ihan ensimmäinen, koska olen tähän asti pessyt hampaani ihan tavallisella hammasharjalla. Haluan tosiaan nyt parhaani mukaan panostaa siihen, ettei hampaat menisi uudestaan keltaisiksi ja muutenkin aion ajatella myös suun terveyttä entistä enemmän. Häihin asti olen totaalilakossa Pepsi maxin juomisen suhteen (ja sen jälkeen en palaa entiseen) ja kahvin/teen olen myös vähentänyt yhteen kuppiin/päivä.

Kiitos yhteistyöstä Koulukadun Hymyn Katriinalle! Nyt kehtaa tämä morsian hymyillä hääkuvissa myös niin, että hampaat näkyvät! :) Ja mikäli Oululaiset morsiamet tai sulhaset innostuivat tämän myötä valkaisusta, niin vielä näyttäisi olevan voimassa tarjous hampaiden valkaisupakettiin 245€ (normaalisti 330€). Paketti sisältää tarkastuksen, hammaskiven poiston, putsauksen, fluorauksen ja vastaanotolla suoritettavan tuolivalkaisun.
Ajan voi varata numerosta 044-0489 700 ja 044-739 3377.

Kuinka moni aikoo valkaista hampaat häitä varten? 

Hääpäivän pelastus: valkoisempi hymy

Mä oon ollut jo pitkään epävarma mun hymystä. Tämä siksi, että hampaat on ottaneet vähän osumaa kahvin, teen ja Pepsi maxin suurkulutuksen vuoksi. Nyt keväällä mun kahvinjuonti lähti jo ihan lapasesta ja nyt olen pikkuhiljaa opetellut vähentämään kahvia yhteen mukiin päivässä. Noiden värjäävien juomien vuoksi hampaat on tietenkin värjäytyneet aikalailla ja se kellertävä hymy on ahdistanut tosi paljon kaikissa niissä kuvissa, joissa hymyilen aitoa leveää hymyä suu auki.

Suu kiinni hymyillen hääpäivänä? Ei onneksi!

Mulla on ollut suunnitelmissa valkaista hampaat häitä varten. Kaveri suosittelikin hyvää kotivalkaisua, mutta sain vielä paremman vaihtoehdon, eli hampaiden valkaisun tekee ihan hammaslääkäri! Tämä on varmasti turvallisin, tehokkain ja parhain vaihtoehto.

Tulen tekemään yhteistyötä Koulukadun hammaslääkäreiden Katriina Järvelän kanssa. Mulle on sovittu aika hampaiden valkaisuun 30.6 eli kaksi viikkoa ennen häitä. Innolla odotan, miten tämä purukalusto valkaistuu! Ja tietenkin jaan teille sitten kokemukset ennen ja jälkeen -kuvien kera sitten heinäkuun alussa.

Ja Oulun seudun morsmaikut ja sulhot huomio! Katriina Järvelän facebook -sivuilta bongasin valkaisupakettitarjouksen. Hampaiden valkaisupaketin saa nyt hintaan 245 € (normaalisti 330€) ja se sisältää tarkastuksen, hammaskivenpoiston, putsauksen ja fluorauksen sekä tarvittaessa röntgenkuvauksen ja vastaanotolla suoritettavan tuolivalkaisun. Jos kiinnostuit, niin kannattaa varailla aika numerosta 044 739 3377 tai tohtorille.fi aika Katriina Järvelälle.

Aiotko sinä valkaista hampaasi häitä varten?

YHTEISTYÖSSÄ:

Katriina Järvelä @facebook

Koulukadun hammaslääkärit

P O L T T A R I T !

Vihdoin pääsen kertomaan mun viime viikonloppuna vietetyistä polttareista. Oli kyllä ihanat ja ikimuistoiset polttarit ja siitä iso kiitos rakkaille, jotka päivään osallistui joko olemalla paikalla tai hengessä mukana. Mulla on kyllä maailman parhaat ystävät. Ootte täyttä kultaa. ♥

Pohjustetaanpa vähän tätä tarinaa.. Meillä on tosiaan kaksi kissaa, joita ei luonnollisesti voi jättää yksin ilman hoitoa. Ja koska polttareiden kuuluisi olla yllätys, niin oltiin ilmoitettu bestmaneille ja kaasoille, että ovathan yhteyksissä keskenään, että polttarit EI osu samalle viikonlopulle.

Olin ehkä ärsyttävällä tavalla pohtinut etukäteen viikonloppuja, jolloin polttarit ei voisi olla. Bestmanit oli mulle kertonut, että Antin polttarit on 27.5, joten se oli tietenkin mulle niitä viikonloppuja, jolloin polttarit ei ole. Kaasoille pahoittelut, että olin ajat sitten penkonut Antista sen tiedon, että polttarit ei ole heinäkuussa, joten kun toukokuuta oltiin menty jo pitkälle, eikä polttareita ollut kuulunut, eikä näkynt, niin olin melko varma, että polttarit olisivat tänään 3.6.

Mutta kun kumpikin varjeli salaisuutta samasta päivästä, niin yhtäkkiä jutut meni jotenkin ristiin ja tajusin sen, että meillä voi olla sittenkin samana viikonloppuna polttarit. Tällaiselle kontrollifriikille se oli shokki, koska se tietäisi sitä, että todennäköisesti meille on järjestetty kissojen hoitaja meille kotiin. Ehkä ihan hyvä, että osasin sitten varautua, että polttarit voi olla samana viikonloppuna. Meidän toisella kissalla on melko tarkka hoito ruokavalion ja maitohappobakteerien suhteen keväisen kamaluuden vuoksi, joten varauduin hoitajamahdollisuuteen tekemällä huolelliset ruokinta ja lääkitysohjeet. Lisäksi pyrin pitämään kämpän siistinä Antin polttariviikonloppuun asti. Onneksi appiukko tuli vierailulle helatorstaina, joten sai ohjattua Antinkin mukaan siivoamiseen paljastamatta ylläriä siitä, että Antin perjantain työpäivästä oli tulossa todella lyhyt.

En voinut olla viime viikon lopullakaan varma, että mulla ne polttarit olisi. Antti tosiaan haettiin perjantaina kesken työpäivän omien polttareidensa viettoon, joten Antti ei mun polttarihämäykseen olisi voinut osallistua millään tavalla. Myöskään kukaan mun kavereista tai perheenjäsenistä ei ollut tehnyt mun kanssa mitään suunnitelmia. Mietin, että ottavatko tytöt todella riskin, että esimerkiksi mä en ole kotona, vai onko polttarit joskus muulloin. Koska kukaan ei ollut tehnyt mitään aloitetta sen suhteen, että mulla olisi hämysuunnitelmia, päätin tehdä ihan normaaleja omia suunnitelmia lauantaille.

Lauantainen aamu alkoikin normaalisti. Aloitin aamun somen selailulla ja nousin ruokkimaan kissat. Olin tekemässä yhdeksän aikaan aamupalaa. Olin keittänyt kahvin ja laittanut puuron mikroon. Puuron valmistuessa muistin siivota kissojen hiekkikset ja päätin lisätä hiekkaa. Hiekkaa lisätessäni kuulosti siltä, että ovikello soi ja pianhan se soi uudestaan... Vaikka olin aika varma, että mitä tulee sittenkin tapahtumaan, niin silti jännitti hulluna mennä avaamaan ovea. Ja tosiaan, oven takana oli kaikki kolme kaasoani popittamassa Robinin puuttuvaa palasta: YLLÄTYS! Sun polttarit alkaa nyt!

Olivat rontit stalkannut aamulla, että koska näyn Whatsappissa paikalla olevana... :D

Mikropuuro vaihtui skumppaan, mutta aamukahvit hörppäsin pakkaillessani minulle annetun pakkauslistan mukaisia tarvikkeita kasaan. Mikropuuro kehotettiin heittämään menemään, koska matka tulisi jatkumaan. Mä tietty aamurähjäisenä ihmettelin monta kertaa, että voi ei, mitä teen mun naamalle. :D Onneksi sain aikaa myös meikata, koska pakkaaminen sujui suhteellisen nopeasti. Kissoille oli tosiaan järjestetty minun äiti hoitajaksi meille ja vaikka aina vähän hermostuttaa jättää kissat hoitoon, niin tiesin kuitenkin, että äiti kyllä pitää pojista huolen. Totta kai muutamilla viesteillä kyselin kissojen kuulumisia, mutta sen olisin tehnyt varmasti siitä huolimatta, vaikka Antti olisi ollut kissojen kanssa kotona.

Sitten, kun olin vihdoin saanut itseni lähtökuntoon, laitettiin mulle huivi silmille ja lähdettiin kohti määränpäätä ja lopulta, kun huivin sain pois silmiltä, olimme mökillä, jossa oli odottamassa ystäviä, jotka oli myös kattaneet meille ihan mielettömän brunssin. Olin ensin aivan ymmällään, että missä ollaan, kun suuntavaisto ei ihan toiminut huivi silmillä. Oltiin meidän kotoa noin 8 kilometrin päässä Nallikarin lomakylässä, josta tytöt oli vuokrannut aivan ihanan mökin meille viikonlopuksi. Siinä hetken meni sisäistäessä koko päivän alkua ja sitä, mitä tulevan pitää, mutta pikkuhiljaa alettiin herkuttella sillä ihanalla brunssilla. Tytöt olivat nähneet ihan mielettömän vaivan - oli niin paljon eri sorttia ihania brunssiherkkuja. Lisäksi mökki oli koristeltu ihan viimeisen päälle.

Brunssin aikana kaasot alkoivat varottelemaan, että seuraavaksi on luvassa treenaamista, eli ihan supertäyteen ei kannata syödä. Mulle paikka pysyi salaisuutena taas sinne asti, että oltiin perillä, eli kun brunssi oli saatu katettua pois ja pakattua tarvittavat kamppet mukaan, niin mulle laitettiin taas huivi silmille ja edettiin seuraavaan kohteeseen. Kaasot kyseli, että mitä luulen, että mitä mennään tekemään. Veikkasin kiipeilyä.

Mutta kohteena olikin Kamppailu Klubi. Mua kieltämättä vähän jännitti, kun tultiin Kamppailu Klubille, että mitähän tulee tapahtumaan... Mutta valituksi lajiksi paljastui thainyrkkeily ja edessä oli tunnin setti thainyrkkeilyä. Thainyrkkeily oli tosi kivaa: uutta, mutta ei liian eksoottista. :D Ja koko porukka näytti viihtyvän hikoillen tunnin thainyrkkeilyn merkeissä.

Morsianta viedään...

Thainyrkkeilyn jälkeen meillä oli aikaa hieman fiksata naamaa ja hiuksia, ennen kuin edettiin seuraavaan paikkaan jälleen huivi silmillä. Mulla alkoi nälkä jo olla ja mun salainen toive olikin, että pääsispä syömään. Ja kolmas kohde olikin Rooster, jossa syötiin herkulliset burgerit.

Ruokailun jälkeen olikin ehkä yks päivänä parhaista jutuista: selfieralli! :D Propsit kyllä kaasoille, kun tuon olivat kehitelleet, sillä tuo aiheutti aikamoiset naurut. Jakauduttiin kahteen ryhmään. Aikaa oli 40 minuuttia ja piti käydä ottamassa selfie 15 eri paikassa. Kuvista sai pisteitä, jos oli otettu oikeassa paikassa ja lisäksi jaossa oli tyylipisteitä. Kummatki porukat tais ottaa kisan aika tosissaan ja siinä sai ihan juoksuksi pistää, että ehdittiin jokaiseen paikkaan. Kummatkin joukkueet ehti tavoiteajassa ja voin kertoa, että oli hitusen hauskaa käydä nuo kuvat sitten läpi, kun palattiin takaisin mökille.

Selfie hienon värisen auton kanssa :D

Milloin viimeks oot valvonu aamuun,
milloin viimeks oot nauranut näin?
Meil on ain ollu tää sama taajuus,
voidaan jatkaa siit mihin jäi. ♥

Loppuilta meni rennoissa meiningeissä mökillä. Ei ollut ainakaan syötävästä tai juotavasta puutetta, haha. :D Kaasot olivat kehitelleet juomapelin, jota varten he olivat kyselleet Antilta kysymyksiä. Jos tiesin, mitä Antti oli vastannut, piti muiden juoda, mutta jos en tiennyt, niin oli mun vuoro juoda. Lisäksi oli tietovisa liittyen morsiameen ja sain toimia tuomarina pisteitä jakaessa. ;) Lisäksi sain ihan mielettömän ihanan polttarikirjan, jonka koko polttariporukka oli askarrellut yhdessä. Tuossa vaiheessa mulla hanat aukesi liikutuksesta, jotenkin niin ihana, kun oli kansien välissä niin paljon yhteisiä hauskoja muistoja kaikkien eri kavereiden kanssa. Mulla on tosiaan kavereita useammasta eri porukasta, eikä sellaista isoa kaveriporukkaa, joka olisi ollut aina yhdessä. Lisäksi suurin osa mun läheisimmistä ystävistä on sellaisia, joihin olen tutustunut aikuisiällä. Siitä huolimatta olin niin fiiliksissä, että kaikki näytti tulevan toimeen ja kaikki näytti viihtyvän. ♥

Mulla jäi kyllä niin ihanat muistot polttareista. Tytöt olivat nähynt todella ison vaivan, että yllättyisin ja viihtyisin. Tuntui, että nuo pippalot oli järjestelty mua ajatellen ja mun toiveita kunnioittaen. Halusin mukavaa yhdessä oloa, urheiluaktiviteettia ja halusin, etten joudu nolatuksi. En kaivannut mitän isoa extremeä ja täyttä luksusta, sillä tärkeintä on tosiaan ne ihmiset. Tietenkin harmitti, että kaksi ei päässyt paikalle, mutta oli he ainakin mun mielessä mukana.

Nyt kummankin meidän polttarit on juhlittu ja voidaan keskittyä nyt häiden järjestämiseen. Kaasojen kanssa meillä on yksi pieni asia vielä hoidettavana, joten ihan minimaaliset jälkipolttarit on luvassa. ;) Ihan mieletöntä ajatella, että seuraavan kerran näen kaikki nuo mun rakkaat ihmiset kasassa, kun 15. heinäkuuta kävelemme Antin kanssa yhdessä kohti alttaria ja saadaan jakaa taas kerran yksi ikimuistoinen päivä parhaiden ihmisten kanssa. Ei voi muuta, ku Cheekkiä siteerata: oon kiitollinen, siunattu, onnellinen.

Morsiamen asusteet: korut! + ARVONTA

Yhteistyössä: Ninka Design

Huh, voin vihdoin huokaista! Morsiamen asusteet on vihdoin kasassa. On kengät, takki varalta, laukun lainaan pikkusiskolta ja nyt on myös vihdoin korut kasassa! Postimies toi viikon lopulla mulle ihanaa postia ja vitsit mä hihkuin, kun avasin pakettia. Nyt paljastan teille hieman paketin sisältöä.

Mulla ei tule huntua, mutta halusin jonkun katseenvangitsijan hiuksiini. Kukat ei ehkä sovi tarpeeksi hyvin mekkoni ja kampaukseni tyyliin, joten hiuskoru sen täytyi ehdottomasti olla. Me Ninkan kanssa sumplittiin hieman yhteistyökuvioita ja hän ehdotti, että voisi suunnitella mulle uniikin korukamman. Ja tästäkös minä innostuin! Laitoin yhden inspiraatiokuvan liittyen mekkooni ja kerroin tulevasta kampauksesta ja lähetin mallikuvan kampauksesta. Niiden pohjalta Ninka lähti korua suunnittelemaan. Kerroin myös, mitä elementtejä korulta haluan ja mun mielestä lopputulos on ihana - mun uniikki hiuskoru! Kellään morsiamella ei ole just samanlaista.

Upea, kaunis, ihana hiuskoruni!

Hiuskorun lisäksi tilaukseen lähti rannekoru. Kaulakorua mulle ei tule ja etsinnässä oli näyttävä, mutta ei liian överi rannekoru. Ninkalta löytyi mieluisa rannekoru, joka oli just sopiva mun ranteeseen. Mun mielestä rannekoru sopii tyyliltään myös hyvin hiuskoruun.

Ninkalta tilattujen korujen lisäksi multa löytyy valmiina korvakorut. Halusin korvakorut silleen, että saan sovitettua ne, koska mulla on korvareiät vähän epänormaalit. Otin ekat korvareiät 7 -vuotiaana, mutta mulla kasvoi lukko jotenkin korvareiän sisään ja ihoa ja siitä kun selvittiin (oli aika kivuliasta saada se lukko ihon alta pois), annoin korvareikien mennä vaan umpeen. Otin kuitenkin korvareiät uusiksi vanhempana, joten mulla on niin sanotusti kaksi reikää korvissa päällekkäin. Ja ne on sitten venynyt ajan myötä sen verran, että tietynlaiset lukot saan työnnettyä reiästä läpi kokonaan. :D Mulla korvakorut ei saa missään nimessä olla liian raskaat, koska se näyttää hassulta. Olin löytänyt korvakoruni aikaisemmin tänä keväänä Glitteristä.

Eli nyt on vihdoin korut kasassa. Ja olen itse todella tyytyväinen mun hääpäivän koruihin. Sopii mun mielestä hyvin kokonaisuuteen.Mitäs te tykkäätte?

Sain muuten Ninkalta myös teille jotain kivaa..!

ARVONTA! Palkintona ihanat korvakorut. Arvontaan osallistut seuraavalla tavalla...
1. Kommentoi tähän postaukseen, millaisia koruja tykkäät käyttää juhlissa
2. Lisää kommenttin sähköposti osoitteesi
3. Osallistumisaikaa on 29.5.2017 asti!
Arvonta on suoritettu ja voittajaan oltu yhteyksissä henkilökohtaisesti sähköpostitse! Kiitos osallistuneille. :)

Lisäksi Ninka tarjoaa teille alennuskoodin: häät2017!
Alennuskoodi on voimassa 31.12.2017 asti ja sillä saa 10 % alennusta tuotteista. Käyttäkää ihmeessä hyödyksi ihastuttaviin koruihin. :)

Morsiamen asusteet: valkoinen pitsibombertakki lämmikkeeksi

Ihanaa toukokuuta! Täällä vappua vietettiin todella "keväisissä" tunnelmissa. Aamupäivästä vappuaattona satoi lunta, tokikaan se ei onneksi jäänyt maahan asti. Mutta silti tämä kylmä kevät on aiheuttanut hämmästystä.

Mutta koska myös Suomen kesä on sellainen, että siitä ei voi koskaan tietää, niin täytyy varautua myös heinäkuiseen hääpäivään jollain lämpimällä, minkä voi pukea ylleen, jos on kylmä. Kirkossa ja juhlapaikalla en tarvitse mitään lämmikettä mekon lisäksi, mutta ulkona paikasta toiseen siirtymiset saattavat vaatia sitä. Tämän vuoksi tuli tehtyä yksi häihin liittyvä hankinta viime viikolla Cubuksen Big Smile Dayn alennuksia hyödyntämällä.

Ostin nimittäin itselleni jemmaan valkoisen pitsisen bomber takin. Mietin, että se voisi ajaa asiansa lämmikkeenä, jos sitä tulee hääpäivänä tarvitsemaan. Bolerot ei ole oikein mun juttu ja halusin muutenkin jonkun, jota käytän tosiaan vain niissä välttämättömissä siirtymisissä tilanteen mukaan. Mietin, että valkoinen pitsibomber on myös sellainen, että sillä voisi olla käyttöä myös häiden jälkeen kesäilloissa tai muissa juhlissa.

Ihan hirveän paljoa alennusten jälkeen bombertakki ei keventänyt lompakkoa, hintaa jäi noin 35€. Lähtöhinta pyöri 50€ paikkeilla. Taas on yksi asia ostoslistalta hoidettu pois. Vielä puuttuu morsiamen asustelistalta paljon tärkeitä asioita, joita tässä pitkin kevättä ja kesää ostelen ja teille sitä mukaan esittelen. :)

Mitä lämmikettä teillä on varattuna viileneviin kesäiltoihin tai viileään kesäpäivään?

Sukunimen vaihtuminen ja identiteettikriisi

Ennen pääsiäistä teimme verkossa avioliiton esteiden tutkintapyynnön. Ajateltiin hoitaa homma hyvissä ajoin pois alta, kun esteettömyystodistus on kuitenkin neljä kuukautta voimassa. Verkossa tutkintapyynnön täyttäminen oli näppärää ja nopeaa, mutta hetkeksi pysähdyin sukunimi-kohtaan, eli siihen, jossa ilmoitettiin, miten sukunimen käy, kun avioliitto on solmittu...

Oon alusta asti ollut sitä mieltä, että yhteinen sukunimi tulee ja otetaan Antin sukunimi. Mutta tuossa vaiheessa, kun piti kirjoittaa niin sanotusti mustaa valkoiselle, niin alkoi epäilyttää ja vähän ahdistamaan. Vaikka edelleen olin sitä mieltä, että yhteinen sukunimi on kaikista paras ja miellyttävin vaihtoehto. Se kuitenkin luo sitä me -henkeä omalla tapaa ja toivottavasti joku päivä meidän perhe kasvaa ja kaikki jakavat saman sukunimen. Oli ihan lähellä, etten ruksinut vaihtoehtoa "puolisot pitävä oman sukunimensä" ja laittanut sillä vaihtoehdolla eteenpäin hakemusta Antille allekirjoitettavaksi.

Mutta kai se on ihan normaalia ja sallittua tuntea jonkinlaista haikeutta omasta, melko harvinaisesta sukunimestä luopumisesta? Jos on ollut hääpäivään mennessä lähes 28 vuotta Emmi P. ja yhtäkkiä sukunimi on joku ihan muu, niin kyllä sitä myös jonkinlainen identiteettikriisi tulee. Ja olen aikaisemminkin kertonut, että nykyisellä sukunimellä olen ainoa tämän niminen henkilö. Uudella sukunimellä löytyy kaimoja, varsinkin Ruotsista. :D

Me ollaan tietenkin tästä sukunimiasiasta puhuttu Antin kanssa. Antille olisi todellakin ok, jos pitäisin oman sukunimen. Mun vaikeaa, usein muiden toimesta väärinkirjoitettua sukunimeä, ei edes harkittu yhteiseksi sukunimeksi. Mutta tietenkin myös Antista yhteinen sukunimi olisi mieluisin vaihtoehto.

Eli sillä yhteisellä sukunimellä mennään. Valinta tuntui taas kerran oikealta, kun pääsiäisenä kävimme ravintolassa ja minun sukunimellä tehty pöytävaraus oli taas kerran väärinkirjoitettu. :D Ja jos Emmi P:n identiteetistä luopuminen tuo jonkinlaista haikeutta, niin ehkä on aika alkaa brändäämään ja rakentamaan mielessään uudella sukinimellä varustettua Emmiä ja sen identiteettiä. Vähän niinkuin uuden alku. ;)

100. POSTAUS SPESIAALI: Aikuisten kaverikirja

Ajatella, tämä on blogini 100. postaus! :) Mieletön määrä jaettuja ajatuksia teidän ihanien lukijoiden kanssa. Tämän kunniaksi saatte tutustua hieman minuun, morsiameen, blogihaasteena pyörineen aikuisten kaverikirjan muodossa.


Nimeni on: Emmi.
Jotkut tosin kutsuvat minua: ihan Emmiksi vain. On niin lyhyt nimi, että siitä ei ole tarvinnut ikinä vääntää lempinimiä.

Olen syntynyt vuonna: 1989 eli olen siis: 27 vuotta. Heinäkuun lopulla täytän 28.

Lapsuuskotini langallinen numero: 5546219 :D

Pienenä olin varma, että minusta tulee: Pappi. Motiivina oli se, että saa syödä ristiäisissä ja muissa juhlissa sitten paljon kakkua.
Mutta minusta tulikin: Vielä en osaa sanoa, mikä musta tulee lopulta isona, mutta ratkaisuasiantuntijan tehtävistä lähdetään liikkeille.

Melko tuore terveystieteiden maisteri

Täydellinen puoliso: On luotettava ja rehellinen ja hauska. Paras kaveri. Mulle on tärkeää, että puolison kanssa jaetaan samat arvot niin perhe-elämässä, kuin myös työelämässä ja että elämän onnellisten hetkien lisäksi yhdessä pystytään jakamaan myös ne surullisemmat hetket.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Todennäköisesti näkisin enemmän ystäviäni! Arjessa kun yrittää selviytyä velvollisuuksista, on kavereille liian vähän aikaa.

Harrastan nyt: Lähinnä vain kuntosalia ja lenkkeilyä.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: Meidän hääsoittolistaa. :D Sitä pitää kuunnella, miettiä onko biisit hyviä ja olisko jotain uusia biisejä lisättäväksi.

Noloin TV-ohjelma, josta pidän: Temptation Island. Piti ottaa Ruutu+ ihan sen takia, koska saa katsoa jaksoja ennakkoon. :D

Bravuurini keittiössä: Mikropuuro. Haha. Mä en todellakaan ole kovinkaan hyvä keittiössä, meillä Antti tekee aina paremmat sapuskat.

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: en häpeä myöntää itkemistä, mutta kaikki surulliset eläinjutut surettaa.

Lapsuuteni lempilelu: Varmaan kaikki mun My Little Ponyt ja tarkoitan nyt niitä generaatio 1 poneja, jotka on paljon hienompia, kuin sen jälkeiset ponit. ;)

Lempilelu nykyään: Myyrä! Äiti toi mulle tuliaisena Prahasta söpön Myyrä -maskotin.

Salainen paheeni: Karkit!

Eikun se ihan oikeasti salainen paheeni: Haha. Joo, karkithan ei oo mun kovinkaan salainen pahe. Oikeasti salainen pahe... juoruilu? :D

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: Asioilla on tapana järjestyä. Niin ärsyttävältä, kun tuo kuulostaa tilanteessa, jossa ei usko asioiden järjestyvän, niin tähän mennessä aina asiat ovat järjestyneet lopulta parhain päin. Aina. Ikäviä asioita on aina seurannut hetken päästä hyvät asiat.

Kolkuttaa muutokset ovella...

Mä olen niin hämmentynyt. Nyt on vasta keskiviikko ja tällä viikolla on tapahtunut todella paljon. Voisi sanoa kliseisesti, että elämässä puhaltelee uudet tuulet. Vaikka tämä on hääblogi, niin morsiamena mun omakin elämä pakostakin näkyy täällä blogissa, joten tahdon jakaa teille myös muita elämässäni tapahtuvia asioita.

Ensi viikolla maanantaina aloitan uusien haasteiden parissa uudessa työssä. En todellakaan odottanut, että paikka tärppäisi! Mun mielestä haastattelu ei mennyt hyvin ja jäin katumaan tosi paljon vastauksiani, mutta ilmeisesti turhaan, koska sain paikan. Työ vastaa myös mun koulutusta ja voin sanoa, että olen todella onnellinen siitä, että pääsen oppimaan uutta ja tekemään haastavaa ja vastuullista työtä. Alkuun työ on puolenvuoden pesti, mutta sekin on jo pitkälle eteenpäin!

Kuva: Pexels

Onnelliset uutiset eivät jääneet vain työpaikkaan. Laitoin tosiaan gradun laturiin tarkastettavaksi ja hyväksyttäväksi eilen ja tänään sain jo tiedon siitä, että gradu on jo arvosteltu. Sain toisiksi parhaan mahdollisen arvosanan - uskomatonta! Vaikka gradun arvosanalla ei loppujen lopuksi ole mitään väliä, niin se, että arvosana on 4/5, ei myöskään haittaa yhtään mitään. Ja kaiken lisäksi valmistun nyt kaksi kuukautta etukäteen. Olin tavoitellut 18.5 valmistumispäivää, mutta musta tulee terveystieteiden maisteri ensi viikon torstaina. Valmistujaisia juhlitaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti vasta 20.5, silloinhan on hyvällä säkällä jo ihan kesä. ;)

Taas käännetään yksi sivu elämässä taakse ja jatketaan eteenpäin. Niin paljon ihania ja iloisia muutoksia. Olen käsittämättömän onnellinen tällä hetkellä.

Nyt tietenkin jännitetään, että irtoaako häitä varten muutama palkaton vapaapäivä. Jos ei irtoa, niin onneksi ollaan valittu paikka, jossa kaikki hoidetaan koristeluista asti, mikäli itse ei ehdi/halua. Huh. Mutta nuo on myöhemmän ajan murheita. :)

Kolkuttaa muutokset ovella.

Tää onni pelottaa,

mitä jos se katoaa?

Valvottaa, maailma kutittaa, se saa mut nauramaan, uuteen uskomaan.

Jannika B - Kuu kukkuu

Kohti morsiuskuntoa: puolenvuoden muutos ja tulevaisuuden kuviot

Lupasin päivitellä lähiaikoina enemmän morsiuskuntoprojektin tilanteesta ja puolenvuoden muutoksesta. :) Nyt on aika tuoda esiin puolenvuoden muutos, sekä kertoa hieman tulevaisuuden kuvioista.

Kerroin tosiaan, että meillä on ollut puhetta valmennuksen jatkumisesta. Jatkan Fitverstaalla Sallan etävalmennuksessa kesäkuun loppuun asti. Jotenkin on sellainen olo, että vaikka kroppa on muuttunut tosi hyvin, niin kunto ei ole vielä omaan silmään valmis. Enkä myöskään jotenkin vielä halua jäädä yksin ilman valmentajan tukea toteuttamaan ja ylläpitämään muutosta. Tämähän tarkoittaa sitä, että saatte seurata morsiuskuntoprojektiani häihin asti! :D

Viime viikonloppuna otin vihdoin kuntokuvat. Kuvat otin vähän jännittyneillä fiiliksillä, kun helmikuu ei mielestäni mennyt parhaalla mahdollisella tavalla. Olin kuitenkin ennen kuntokuvia ehtinyt tehdä hyvinkin ryhtiliikkeen takaisin ruoka- ja treenirutiineihin. Kuvat sekä mitat yllättivät mut positiivisesti. Taas kerran kunto näyttää menneen eteenpäin! :) Itse asiassa näiden kuvien ottaminen aiheutti jännitystä myös sen vuoksi, koska kyseessä oli aikalailla puolenvuoden muutos. Aloituskuvat otin syyskuun alussa ja viimeisimmän kuvan nyt maaliskuun alussa.

Ja miltä tuo muutos sitten sentteinä näyttää?

Rinta: -5 cm

Vyötärö: -8 cm

Lantio: - 6 cm

Reisi: -6 cm

Paino: -3 kg

Sallakin huomautti mulle, että ei ole paljosta kiinni, että vyötäröltä on karistettu 10 cm. Tuo lukema on ihan parin sentin päästä kiinni - ajatelkaa mikä määrä rasvaa tuo on pois vyötäröltä? Ja täytyy sanoa, että nämä kuvat rinnakkain laitettuna itellä motivaatio nousi entisestään. En voi uskoa, että mä olen tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa. Että olen todellakin tehnyt omalla toiminnallani ja Sallan ohjeita noudattamalla tuon muutoksen. Vasemman puolisessa kuvassa oli tilanne, jossa en viihtynyt kropassani yhtään, mutta en ikinä ajatellut, että todellakin olisin noin lihava ollut. Tuo kontrasti tämän hetkiseen kuntoon on niin iso, että nyt sen tajuaa.

Mullahan on tosiaan sellainen tilanne, että häämekko on roikkunut viime vapusta asti vaatehuoneessani. Mekko istui ihan täydellisesti jo ostohetkellä, mitä nyt pömppis ja selkäläskit vähän häiritsi. Puhuin ihan vasta yhdelle kaasoistani siitä, että harmittaa, ettei oikein ole ollut hyvää tilaisuutta sovittaa mekkoa. Kaaso kysyi multa, että pelottaako mua se, että mekko on jo liian iso. Naureskelin vaan, että en kai minä nyt niin paljoa ole pienentynyt. Mutta onhan tuossa paljon senttejä pois kropasta. Jotenkin sitä ei vaan oma pää pysy muutoksen perässä.

Onneksi mekon suhteen ei ole paniikkia, sillä olen varautunut korjausompelua budjetoidessani siihen, että lyhennyksen lisäksi mekkoa voi joutua myös kaventamaan. Nyöritys toki antaa jonkin verran varaa kiristykseen, mutta olkaimettoman mekon pitää istua just eikä melkein, erityisesti rintojen kohdalta. Uskon kuitenkin, että mekko näyttää muutoksen myötä entistä paremmalta mun päällä - mun vyötärö on kapeampi, pömppis varmaan pienempi ja muutenkin kroppa sporttisempi. Toukokuussa viimeistään mekko pitää kiikuttaa ompelijalle, eli tässä on vielä hyvin aikaa muokata kroppaa ja sitten voi yrittää pitää tuloksia hyvin yllä häihin asti.

Ensimmäisessä yhteistyöpostauksessa olin kirjoittanut tavoitteistani näin:
"Mulla on tavoitteena muokata kroppaa morsiuskuntoon, johon olen tyytyväinen. Tällä kertaa en ole asettanut mitään pudotettavaa kilomäärää, vaan luotan peilikuvaan ja omaan fiilikseen kropasta. Ja mitä sitten haluan sieltä peilikuvasta nähdä? Naisen, jolla on sporttinen kroppa ja joka on kroppaansa tyytyväinen. Haluan kiinteytyä ja saada lihaserottuvuutta."

Miten olen omasta mielestäni onnistunut tavoitteissani? Oon edelleen tyytyväinen siitä, että en tosiaan asettanut mitään pudotettavaa kilomäärää, koska motivaatio olis lopahtanut melko nopeasti, koska mulla nuo kropan muutokset ei ole vaa'alla oikein näkynyt. Peilikuvasta katsoo kyllä jo sporttisempi nainen, joka on huomattavasti tyytyväisempi kroppaansa.

Mutta mitä haluan vielä maalis-kesäkuun aikana saavuttaa, niin haluan kiinteytyä entisestään. Alakroppa tuntuu kehittyvän hitaammin, kuin yläkroppa - siellä taitaa olla rasvat melko tiukassa kiinni. Jospa kovalla treenillä ja oikeanlaisella ruokavaliolla saisi kehitystä myös noihin ongelmakohtiin. Enkä pane pahakseni, jos vyötärö kaventuu vielä ja jenkkakahvat katoaa. ;)

Kevät ja kesä tuo varmasti omat haasteensa. Huhti-toukokuussa olisi useampikin viikonloppu, jolloin juhlittavaa olisi. Mutta koska joulukaudestakin selvittiin, niin selvitään tästäkin! Täytyy vain asettaa itselle etukäteen ne päivät, jolloin annan itselleni luvan nauttia juhlaherkuista ja hieman juhlajuomasta. Muulloin juhlitaan tiukemmalla linjalla.

Ajattelin, että vaikka projektini on kesken, niin puolenvuoden elämäntapamuutoksen jälkeen mulla on kuitenkin taskussa hurjasti vinkkejä ja ajatuksia elämänmuutoksen toteuttamisesta. Siitä, mikä auttaa, mikä motivoi ja miten selvitä arjesta. Tämän vuoksi ajattelin, että näiden mun omien kuulumisten lisäksi alan jakamaan teille enemmän erilaisia vinkkejä ja ajatuksia, jotka auttaa toivottavasti myös teitä muita samojen asioiden kanssa painivia, oli sitten kyseessä morsiuskuntoprojekti, tai mikä tahansa kuntoprojekti. Miltäs kuulostaisi?

Näillä eväillä mennään eteenpäin kohti loistavaa morsiuskuntoa (elämänkuntoa). ;)

Yhteistyössä: Fitverstas
Fitverstas @ facebook
Instagram: @fitverstas
Tmi Salla Hänninen @ facebook

Häätuoksu - morsianten hullutuksia

Olen niitä ihmisiä, jotka yhdistää tietyt tuoksut tiettyihin hetkiin. Lisäksi olen kosmetiikkafriikki. Rakastan kosmetiikkaa, meikkejä, tuoksuja, hiustuotteita. Siksi olenkin miettinyt, että pitäisikö panostaa häätuoksuun. Häätuoksun ideahan on se, että sitä käytetään ensimmäisen kerran hääpäivänä, jolloin tuoksun tulee yhdistämään onnellisiin muistoihin hääpäivästä. Olisi ihana löytää joku raikas ja romanttinen tuoksu hääpäiväksi, jonka jälkeen tuoksun yhdistäisi aina yhteen elämäni tärkeimmistä päivistä.

Tämän hetken lempparit hajuvesikokoelmasta

Mutta sitten toisaalta: olen maailman laiskin hajuvesien käyttäjä. Tähän varmaan vaikuttaa se, että en suihkuttele hajuvesiä omaksi ilokseni vain kotona ollessani ja siitä, että tähän mennessä olen ollut lähinnä sellaisissa työpaikoissa, joissa hajuveden käyttäminen ei ole suotavaa. Ja tämähän tarkoittaa sitä, että mulla on kaapeissa jo valmiiksi hajuvesiä. Olen kyllä elämäni aikana saanut käytettyä useamman hajuvesiputilon loppuun, mutta pullojen tyhjentymisessä kestää ikuisuus.

Tätä postausta varten penkoessani hajuvesiä löytyi myös hajuvesi, jonka olemassaolon olin unohtanut! :D

Sehän on toki vain positiivista, että edes jokin kosmetiikka ei kulu nopeasti, eikä hajuvedet mene miksikään muutamassa vuodessa, kunhan niitä säilyttää oikein. Sinänsä häätuoksun ostaminen ei välttämättä olisi niin järkevää, mutta voiko tälle häähulluudelle nyt enää mitään? ;) Vielä en ole edes joutanut pyöriä hajuvesiosastoilla etsimässä tuoksua. Mutta mikäli keväällä tulee vastaan täydellinen häätuoksuksi sopiva hajuvesi, niin jospa ostan itselleni valmistujaislahjaksi täydellisen häätuoksun?

Ja sitten toisaalta: en ole saanut edes noin pientä pulloa tyhjäksi?
Järki: "et tarvitse häätuoksua!"
Tunteet: "kyllä muuten tarvitset!"

Meinaatko hankkia itsellesi häätuoksun? Joko on tietty tuoksu mielessä?

Morsiamen ihonhoito

Kuten olen jo aikaisemmin blogissani maininnut, niin haluan panostaa huolella ihonhoitoon ennen häitä. Mun mielestä ihon kunto vaikuttaa tosi merkittävästi morsiamen hääpäivän lookiin. Mun oma käsitys ihoni kunnosta on se, että se on hyvä. Toki myös epäpuhtauksia ja näppylöitä esiintyy, mutta pahimpina ne ajoittuvat pilleriliuskojen taukoviikoille, eli itsellä ainakin hormonit vaikuttaa ihon kuntoon.

Itse asiassa hormonit vaikuttaa mun ihon kuntoon sen verran, että en aio lopettaa ehkäisypillereiden käyttöä ennen häitä, vaikka muuten pillereiden lopettaminen on pyörinyt jo pidempään mielessä. Mulla oli ennen pillereiden aloittamista iho aika huonossa kunnossa, finnejä oli paljon ja ne oli aika pahoja. Finnit lähti oikeastaan heti pillereiden aloittamisen jälkeen pois. En kestäisi häiden alla mitään pahoja ihokriiseilyjä, mitä pillereiden lopettaminen minun kohdalla hyvin todennäköisesti aiheuttaisi.


Mun päivittäisiin ihonhoitorutiineihin kuuluu melko yksinkertaiset toimenpiteet, eli kasvojen puhdistus aamuin illoin puhdistusmaidolla, vedellä ja kasvovedellä sekä rasvaamalla ihoa. Tuotteina käytän ihan perus markettikamaa, mieluiten Niveaa tai Lumenea. Valitsen herkän tai kuivan ihon tuotteet, koska ne ovat ainoita, joista mulle ei jää kiristävää tunnetta kasvoihin.

Noin kerran kuukaudessa käytän kuorintavoidetta kasvoilleni. Tällä hetkellä mulla on käytössä Love me Do lokakuisen blogimiitin goodiebagista saatu Madaran AHA kuorintanaamio, joka on ollut kyllä erittäin hyvä tuote.

Finneihin käytän ihan apteekista löytyvää antiseptistä desinfiointiainetta. Tämän vinkin sain kosmetologilta (Zaparon Tanialta, hänen puoleensa käännyn aina, kun tarvitsen kosmetologin palveluita) kasvohoidossa.

Lisäksi ihon kuntoa pidän yllä ruokavaliolla ja nesteytyksellä. Pyrin juomaan päivässä ainakin sen 2 litraa vettä, sekä syömään sokeria ja roskaruokia harvoin. Ennen häitä aion pitää tiukkaa linjaa edellä mainituissa ja suosia puhdasta, terveellistä ja monipuolista ruokaa.

Se, missä mun pitäisi ehkä skarpata ihonhoidon suhteen, on silmänympärysihon parempi huoltaminen. Mulla kyllä on silmänympärysvoidetta, mutta unohdan käyttää sitä säännöllisesti. Voisin myös panostaa erikseen päivä- ja yövoiteeseen. Säännöllisemmät kasvohoidotkaan eivät varmaan olisi pahitteeksi. Nyt edellisestä kasvohoito kerrasta on aika jo yli vuosi, mutta näin opiskelijana säännöllisesti kasvohoidoissa käyminen ei tunnu rahallisesti järkevältä panostukselta. Ajatuksissa on, että olisi ihana käydä kasvohoidossa noin kuukausi ennen häitä.

Millaisia ihonhoitorutiineja teillä on? Aiotteko tehdä mitään ylimääräistä (kasvohoidot tms.) ennen häitä?