Huh. Mulla on teille tässä postauksessa niin paljon kerrottavaa. Toivottavasti saan asiat puettua fiksusti sanoiksi ja välitettyä teille kaiken sen tärkeimmän, mitä olen kokenut ja oppinut.
Mulla on mun mielestä mennyt tämä etävalmennus hyvin ja hyvällä fiiliksellä, vain yksi kokonainen viikko on ollut oikeasti hankala ja raskas, eikä ruokavalion noudattaminen oikein sujunut. Olin silloin kuullut ikäviä uutisia perheen sisältä ja muutenkin kaikki asiat vastusti. Tuon viikon jälkeen huomasin, että tunteiden vaikutus syömiseen on yks mun suurimmista haasteista. Suklaat huutaa mun nimeä kovaan ääneen silloin, kun olen surullinen, väsynyt tai ahdistunut ja oikea ruoka ei meinaa silloin maistua. Oon tarkkailut tuon viikon jälkeen enemmän mun tunnesyömistä. Jos olen yhtään stressaantunut tai alakuloinen, niin vaatii vähän extrapsyykkausta, että pystyn syömään ohjeiden mukaan ja olemaan altistumatta houkutuksille. Kuitenkin hyvin syöneenä alakuloa, väsymystä tai stressiä on helpompi hallita, kuin nälkäisenä sokeriövereissä. Onneksi nuo huonot päivät on todellakin harvinaisempia esimerkiksi kuukauden sisällä ja suurin osa ajasta porsuktellaan hyvällä fiiliksellä eteenpäin. Mutta on tärkeää funtsia noita omia ongelmakohtia, että niistä jatkossa selviää paremmin.
Treenit ja ruokailut on iskostunut niin hyvin mun arkeen, että niissä on harvoin mitään ongelmia. Oon oppinut soveltamaan ruokavalio tosi hyvin mun arjessa. Oon saanut kavereilta hämmästelyä siitä, että miten tavallista mun ruoka sitten kuitenkin on ja kuinka tämä ulospäin näyttää kaikin puolin fiksulta ja terveeltä toiminnalta. Vissiin semmonen askeettinen fitnesskuplassa eläminen ja kaikesta kieltäytyminen tulee ihmisillä mieleen, kun kertoo, että nyt on tällainen projekti. Ja tosiaan, ehkä tää vaan on niin helppoa, koska mun ruokavalio koostuu loppujen lopuks ihan tavallisista ruoka-aineista, mitä kuuluu aivan perus ruokavalioon: lihaa, kanaa, kalaa, pastaa, riisiä, bataattia, salaattia, rahkaa, raejuustoa, kananmunia, puuroa, marjoja, hedelmiä... Musta tuntuu, että todellakin elän tervettä, tasapainoista, aktiivista elämää. Tällaista tunnetta ei ole ihan hetkeen ollut.
Mun mielestä tässä valmennuksessa hyvää on ollut se, että asioita on lähdetty toteuttamaan asteittain. Ensin on opeteltu syömään hyvin ja riittävästi sekä oikea ruokarytmi, on opeteltu vähentämään herkkuja ja saamaan treeniviikot rullaamaan hyvin. Sitten vasta on lähdetty kiristämään ruokavaliota ja lisäämään treenejä. Suunnilleen marraskuun alussa/puolivälissä mulle lisättiin treeniviikkoon (3 x sali, 2 x aerobinen) yksi HIIT -treeni salitreenin perään ja ruokavaliosta tiputeltiin hieman kaloreita, hiilareita ja rasvoja. Marraskuun lopulla tehtiin muutoksia salitreeneihin, sain uudet treeniohjelmat, lisättiin toinenkin HIIT-treeni salitreenin perään ja lisättiin yksi rasvanpolttotyylinen PLYO-treeni alakropalle treeniviikkoon. Aerobiset mennään nyt kahdella aamuaerobisella ja yhdellä palauttavalla lenkillä. Näiden treenien toteuttaminen vaatii aikalailla suunnittelua kalenteriin.
Fitverstas saa multa kiitosta erityisesti asiakaslähtöisyydestä. Varmaan kaikki hyvinvointiyritykset markkinoivat asiakaslähtöisyydellä, mutta ainakin Fitverstaalla asiakaslähtöisyys toteutuu. Musta ainakin tuntuu, että mun toiveet, haasteet ja tavoitteet on otettu todella hyvin huomioon sekä treeniohjelmassa, että ravinto-ohjelmassa. Ei ole todellakaan mitään liukuhihnakamaa. Ja apua mieltä askarruttaviin kysymyksiin olen saanut aina tarvittaessa Sallalta. Musta ton asiakaslähtöisyyden näkee aika hyvin myös, kun selaa vaikka instagramista kuvia #fitverstas. Huikeita onnistumistarinoita ja oivalluksia myös muilla asiakkailla. Niitä on aina ilo lukea, saa tsemppiä tähän omaankin tekemiseen.
Sitten hieman tärkeitä oivalluksia matkan varrelta...
Vaikka oon tehnyt muutoksen eteen paljon fyysistä työtä: treenejä ja syönyt oikeanlaista ruokaa, niin tuntuu, että psyykkisellä puolella joutuu tekemään enemmän töitä ja ponnisteluita. Treenaaminen on ollut osa mun elämää jo pitkään, mutta oikeanlainen ruokavalio on ollut haasteena. Oon periaatteessa tiennyt, miten pitää syödä, mutta olen antanut aikaisemmin liikaa periksi houkutuksille ja syönyt monesti liian vähän ja liian huonosti. Tää projekti on vaatinut aika paljon ajatustavan muuttamista ja käsitysten muuttamista. Tiedättekö, kun monella naisella on se "en varmasti syö yli 2000 kcal ja hiilareita vältän kuin ruttoa" -asenne? Sitä on jotenkin juurtunut sellaiseen ajattelutapaan, että se on ainoa oikea keino saada tuloksia. No mun aloitusruokavaliossa oli 2300 kcal ja hiilarit kuului osaksi jokaista ateriaa. Ruuan määrä tuntui alkuun ihan kamalalta ja totta kai sitä mietti, että nyt mää varmasti paisun. Lopulta ensimmäisestä kehityskuvasta näin, että kroppa näyttää paljon paremmalta, kun aloittaessani. Arvatkaa oliko ihana älytä, että saa syödä (paljon!) ja silti on kroppa muuttunut parempaan päin. :D
Voin sanoa rehellisesti, että ilman valmentajan apua en olisi jaksanut tehdä tätä näin pitkäjänteisesti. Ton kalorikammon lisäksi mun mieli oli jotenkin niin takertunut myös vaa'an lukemaan. Olisin yksinään heittänyt 100 varmasti hanskat tiskiin siitä tympääntyneenä, kun vaa'an lukema lähti aluksi nousuun, sitten ei hetkeen liikkunut minnekään. Salla on mulle monta kertaa kertonut, että sitä vaa'an lukemaa ei kannata tuijottaa, koska siihen vaikuttaa niin moni asia ja paino vaihtelee monestakin eri syystä.
Heivaa siis vaaka helvettiin. Tai älä ainakaan ravaa vaa'alla usein. Saatoin tosiaan käydä useamman kerran viikossa vaa'alla ja stressasin sitä lukemaa. Nyt olen opetellut, että käyn maksimissaan kerran viikossa vaa'alla. Vaakaa tärkeämmät mittarit on mittanauha ja kuvat. Itsellä edes peili ei kerro tarpeeksi. Helpompaa asettaa tietyin väliajoin otetut kuvat vierekkäin ja katsoa se muutos ruudulta.
/div>
Näiden kuvien avulla viimeistään huomasin painon vähäisen merkityksen kehonmuokkauksessa. Ensimmäisessä kuvassa näette minun aloituskuvan, toisessa kuvassa paino on aloitukseen verrattuna +1,3 kg ja viimeisessä kuvassa paino on aloituksesta -0,1 kg. Mutta onhan mun kehonkoostumus ensimmäisessä kuvassa huomattavasti rasvaisempi, kuin viimeisessä, vaikka painoero kuvien välillä on lähes mitätön. Ajattelin, etten ikinä julkaisisi näitä vähissä vaatteissa otettuja kuvia blogiin, mutta musta tämä on niin hyvä esimerkki, että olkoot tämä nyt julkaisun arvoinen.
Lähtötilanteesta mainittakoon, että kesä meni aikalailla treenatessa fiilispohjalta, lähinnä ryhmäliikunnoissa ja syötyä vähän miten sattuu. Ei välttämättä määrällisesti niin paljon, mutta laadullisesti ei kovinkaan hyvin. Syyskuussa sitten aloitin tämän projektin, palasin valmennuksen myötä takaisin salitreenien pariin ja aloin syödä hyvin ja oikein.
Kannattaa olla rehellinen itseä ja valmentajaa kohtaan. Valmentajalta saa parhaan mahdollisen avun, jos on rehellinen valmentajalle. Etävalmennuksessa olen yhteyksissä Sallaan viikkoraporttien merkeissä ja olen niissä rehellisesti kertonut, että mitkä treenit olen tehnyt ja miten ruokailujen kanssa on mennyt.
Itselle rehellisenä oleminen on myös tärkeää - jos huijaa jatkuvasti itseään, niin saa sitä ihmetelläkin, että miksi ei tapahdu muutosta. Mä olen aina aikaisemmin sortunut itseni huijaamiseen, kun olen yrittänyt tehdä jotain kroppaprojekteja. No itseäsi voit aina huijata, mutta kroppaa et. Jos yrittää muokata kehoa, niin kyllä se keho vaan ne liialliset suklaat, karkit, sidukat ja hampparit ym. ottaa vastaan, vaikka mieli niiden vaikutuksen ignoraisikin.
Oon itse yrittänyt pitää tiukkaa linjaa: silloin herkutellaan, kun siihen on lupa. Alkuun mulla oli 1-2 herkkuhetkeä viikkoon ja aikalailla se 2 herkkuhetkeä tuli pidettyä. Nyt mulla on käytössä 1 vapaa-ateria ja jälkkäri, mikä on ollut todella toimiva käytäntö. Herkut maistuu muutenkin paljon paremmalta, kun niitä ei syö usein ja mikä parasta: ei todellakaan tule huonoa omatuntoa. Mä nautin aina 100% mun vapaa-ateriasta ja jälkkäristä ja sen voimalla jaksan taas syödä ohjeiden mukaan koko viikon.
Oon saanut paljon kyselyjä myös alkoholinkäytöstä, jostain syystä se puhuttaa ihmisiä paljon. Alkoholin suhteen olen ottanut kokoajan tiukempaa linjaa tämän etävalmennuksen aikana. Myönnän, että hyvä viini ja Somersbyn omenasiideri maistuu ihan pirun hyvältä, mutta jätän alkoholin ihan spessutilanteisiin. Kaikenmaailman kissanristiäisiä ja muita "hyviä tekosyitä" juoda olis useamman kerran kuukaudessa, mutta uutena opetteluna on nyt ollut se, että menen kyllä paikalle sosialisoitumaan, mutta juhlin sitten selvinpäin veden, pepsi maxin tai esimerkiksi kahvin voimalla
(vaikkakin raskausutelut turhauttaa...). Alkoholi pistää kropan sen verran sekasin
(kannattaa ottaa selkoa, suosittelen Sport 10/2016 lehden "salilta skumpalle" -juttua), että jätän mielummin välistä. Mulle siiderin tai viinin tissuttelu ei ole sellainen prioriteetti, että järjestäisin viikon treenit siten, että tissuttelu onnistuisi. Onneksi mulla on hauskaa selvinkin päin ;)
Motivoidu itsestäsi. Muista ajatella niitä positiivisia asioita, missä olet onnistunut ja hae niistä motivaatiota. Positiivisella energialla pääsee paljon pidemmälle, kuin negailemalla ja mahaa peilin edessä puristelemalla. Älä jää harmittelemaan sitä, mitä et ole vielä saavuttanut vaan iloitse sitä, mitä olet jo saavuttanut. Mulla esimerkiksi tuntuu, että alakroppaan muutosta tulee tooooodella hitaasti, mutta haen sitä positiivista energiaa sitten siitä, että ainakin yläkroppa on ottanut treeniä hyvin vastaan. Muutenkin itellä kokoajan vaan kasvaa luotto tähän omaan tekemiseen, että hyvä tästä tulee, joten eiköhän se alakroppakin saada muuttumaan.
 > |
| Syyskuu VS Joulukuu. Kolmen kuukauden jälkeen myös olkapäässä alkaa näkyä kehitystä! |
Ja mitä ikinä teetkin, niin
pidä tavoite mielessä. Kaikki lähtee kuitenkin loppupeleissä itsestäsi. Valmentaja voi antaa tosi hyvät ohjeet, vinkit ja neuvot kohti tavoitettasi, mutta kukaan muu ei voi sun puolesta toteuttaa niitä käytännön tasolla, kuin sinä itse. Kaikki mitä teet voi olla joko kauemmas tai lähemmäs tavoitteestasi. Itellä on ainakin tavoite ja tahto saavuttaa se on niin tarkkana mielessä, että se auttaa mua puurtamaan eteenpäin.
Matka jatkuu vielä kohti tavoitteita. Kiitos Fitverstaalle, erityisesti Sallalle tähän astisesta yhteistyöstä!
Tämän puolivälin kunniaksi mulla olis teille myös Fitverstaan kanssa järjestetty arvonta! Arvonta on mun instagramissa @efmmi, jossa pääset osallistumaan arvontaan!
Arvontaan osallistuaksesi sinun tulee:
1. klikata itsesi Fitverstaan seuraajaksi instagramissa @fitverstas
3. kommentoida instagramissa arvontakuvan alle minkä ohjelmapaketin tahtoisit voittaa itsellesi ja merkata kommenttiisi myös #fitverstas
Osallistumisaikaa on 22.12.2016 klo 00:00 asti!
Instagram: @fitverstas
