Juomien menekki meidän häissä

Juomien menekin arvioiminen tuottaa usein päänvaivaa hääpareille. On vaikea arvioida, että millaisia määriä ja mitä juomia vieraat juovat. Ajattelin kertoa hieman, että miten me arvioimme juoman menekin ja miten onnistuimme siinä. Meille oli tärkeää, että juhlapaikalle saa tuoda omat juomat. Juomien budjetti oli 900€ ja muistaakseni aika hyvin sen sisällä pysyttiin. Osa juomista ostettiin Suomesta, osa Ruotsista. Meidän häissä oli 43 vierasta ja me.

Alkumaljat:
Kuohuviini 10 pulloa, jäi 3 pulloa

Alkumaljaan varattiin 12 cl kuohuviiniä per henkilö ja muutamia extrapulloja. Se oli ehkä helpoin arvioida ja menekistä huomaa, että mitoitus extrapulloineen meni just eikä melkein.

Ruokaviinit:
Punaviini 19 pulloa, jäi 9 pulloa
Valkoviini 13 pulloa, kaikki meni

Ruokajuomat mitoitettiin laskemalla kaksi 24 cl viiniannosta/vieras ja varauduimme määrään muutamalla pullolla extraa. Valkoviinin menekki oli punaviinin menekkiä huomattavasti suurempi meidän kesähäissä, vaikka ruoka oli enemmän niin sanottua "punkkuruokaa". Ruokaa ajatellen otettiin punaviiniä hieman enemmän, kuin valkoviiniä, vaikka kesähäissä valkkarin menekki arvioidaan punkkua isommaksi. Juhlapaikan emännän suosituksesta pullot olivat noutopöydässä, jolloin menekki on helpompi mitoittaa, kuin jos pullot olisivat pöydissä. Lisäksi ruokailun aikana tarjolla oli olutta niille, jotka ei viinistä välitä. Ruokailun jälkeen juomat jäi tarjolle ja siitä saivat ihmiset hakea vapaasti. Jos haluat lukea hääviinien valintojen tunnelmista, niin klikkaa itsesi tähän postaukseen!

Juhlajuomat
Olut 5 lavaa, jäi 1 lava
Siideri 4 lavaa, jäi 2 lavaa
Lonkero 1 lava, jäi noin 20 tölkkiä
Punaviinitonkka 2 kpl, jäi 2 kpl
Valkoviinitonkka 2 kpl, jäi 1 kpl

Juhlien juomamäärää voi laskea esimerkiksi siten, että laskee henkilöä kohti kaksi juomaa ensimmäiselle tunnille, ja yhden juoman seuraaville tunneille, eli 9 juomaa/naama, sillä meillä juomat oli mitoitettu noin klo 18:00 - 2:00. Mun mielestä meidän häissä ollut todella ylimitoitettu määrä tuo 9 juomaa/hlö, koska tiesin, että noin puolet vieraista juo todella vähän tai ei ollenkaan. Ylimitoitusta vältettiin jakamalla vieraat kolmeen ryhmään:
a) TODELLA vähän/ei ollenkaan alkoholia = 3 juomaa/naama (noin 10 hlöä)
b) Siltä väliltä = 6 juomaa/naama (noin 12 hlöä)
c) kaikki loput, joihin sovellettiin tuota 9 juomaa/naama

Alkoholittomat
Vichyt 60 pulloa, kaikki meni
Fanta 24 pulloa, jäi 5 pulloa
Pepsi Max 24 pulloa, jäi 4 pulloa
Alkohoittomat oluet vajaa lava, vain 1 meni

Alkoholittomat juomat menivät todella hyvin "kaupaksi" alkoholittomia oluita lukuun ottamatta. Ostimme 0,33 pulloja ja tiesimme, että niitä tulee menemään paljon.

Mikään juoma ei loppunut kesken juhlien, eli mitoitus onnistui hyvin! Itse nappasin viimeisen vichypullon 00:30 aikaan poistuessani juhlapaikalta, mutta uskon, että juhlapaikalle juhlimaan jäänyt väki ei muutenkaan vichyjä enää kaipaillut. Valkkari oli selkeästi punkkua suositumpaa, ja miedoista olut maistui eniten, lonkero vähiten. Juomia meille jäi aika paljon ja tuolla ne nurkissa pyörii. :D Itse kun en hirveästi alkoholia käytä muulloin, kun jos olen juhlimassa ja käyn aika harvoin juhlimassa. Mutta tärkeintä oli, että juomat ei loppuneet juhlissa kesken, koska se olisi ollut mun mielestä huonoa mitoittamista.

Mua myös kiinnostaa, että miten te mitoititte tai mitoitatte juomat häihin? Ja toivottavasti tästä postauksesta on apua ja hyötyä juhliaan suunnitteleville! :)

Se on kuulkaas HÄÄVIIKKO nyt!

Apua, niin se aika koitti. Häät on tällä viikolla! Päivä, jota ollaan suunniteltu, haaveiltu ja odotettu ainakin sen 1,5 vuotta. Kuumeisesti olen miettinyt, että olenko nyt muistanut varmasti kaiken, kun näin viimeiselle viikolle ja edeltäneelle viikonlopulle jäi todella vähän tekemistä. Ihan pikku juttuja, kuten instagramkylttien kirjoittamista ja karkkibuffet sommitelman miettimistä. Mutta me ollaan tehty niin hyvissä ajoin asioita pois alta, että pakko se nyt on vaan uskoa, että ei ole mitään muuta tärkeää tehtävää, kuin hääpaikan saaminen kuntoon.

Mulla ei jännittänyt ollenkaan ennen viime viikon torstaisia vihkiharjoituksia. Semmonen jännä tunne tuli, että ihan kuin olisin vain suunnitellut joitan häitä, mutta silti ei tuntunut, että olen tosiaan menossa naimisiin. Mutta kun käytiin kirkossa keskustelemassa papin kanssa ja käytiin vihkikaava ja kirkkoharjoitukset, niin siitä se lähti - koko homma jotenki konkretisoitui. Sen jälkeen mulla on ollut perhosia vatsan pohjassa. Pyöriiköhän ne siellä koko tämän viikon?

Tällä viikolla vietän iltojani sekä kampaamossa, että kosmetologilla. On ripsihuoltoa, hiusten värjäystä, kynsien geelausta... Vain yhtenä iltana ei ole perjantain lisäksi mitään, joten olen joutunut delegoimaan monia viime heten juoksevia asioita ja yhteydenpitojaAntin vastuulle. Antti kun aloitti loman perjantaina, viikko lomaa ennen ja jälkeen häiden. Minulle irtosi töitä vain yksi vapaapäivä, mutta ei auta. Tilanteen mukaan mennään. Toivon vain, että jossan vaiheessa irtoaisi sen verran vapaapäivä, että päästäisiin häämatkalle. Voi olla aika ankeaa palata maanantaina töihin häiden jälkeen, mutta käyn tekemässä pakollisen liukuma-ajan töitä ja sitten taidan tulla levähtelemään aviomieheni seuraan kotiin. Hih, kylläpäs tuo sana aviomies kuulostaakin hyvältä. ;)

Seuraavan kerran postailen sitten vaimoihmisenä, hih! :D Oon niin innoissani, kun pääsen esittelemään teille sormukset, mekon, kutsut... Kaiken sen, mitä en ole tänne paljastanut!

TO DO: 2,5 VIIKKOA HÄIHIN!

2,5 viikkoa enää häihin! Mitä asioita meillä on vielä hoitamatta? Täältä voit seurata meidän to do -listan täyttymistä, mutta kerron vielä vähän yksityiskohtaisemmin tässä postauksessa viime hetkien valmisteluista.

Juomat

Viinit niin ruokajuomien, onnittelumaljojen ja illan seurustelujuomien osalta on hoidettu näppärästi Alkon nettikaupan kautta ja muutama lonkerolaatikko on tarttunut kauppareissuilta. Mutta loput siiderit ja oluet pitäisi ostaa. Aiemmin kerroin, että ostamme juomat Suomesta, mutta koska on muutakin asiaa Ruotsin puolelle, niin käymme hakemassa samalla siiderit ja oluista osan.

Papin tapaaminen ja vihkiharjoitus

Nämä asiat on sovittuna ensi viikolle! Vähän jännittää, että millainen meidän vihkipappi on, kun en ole koskaan tavannut kyseistä pappia. Yritettiin tosiaan kysyä pappeja, joista oltiin kuultu positiivista palautetta, mutta yksikään ei päässyt. Sellaiset papit, joita en missään nimessä halunnut, oli onneksi eri seurakunnassa, joten pistin lopulta sähköpostia meidän seurakuntaan, että varatkaa joku pappi. Stalkkasin seurakunnan sivuilta, että meidän papin työnala on parisuhdetyö, eli varmasti on oikein sopiva pappi vihkipapiksi. :) Lisäksi tuttu kehui, että pappi oli ollut tykätty eräissä ristiäisissä.

Oikeastaan vihkiminen on myös kirkossa on niin lyhyt hetki, että ei niin väliä, mutta mielummin mukava pappi, kuin kovin jähmeä ja vanhoillinen pappi.

Mekko korjausompelusta

Kiikutin mekkoni lyhennettäväksi ompelimoon ja siellä se tälläkin hetkellä on. Ensi viikolla on viimeinen sovitus, jonka jälkeen ompelija tekee vielä viimeistelyt mekkoon, eli käy pitsikuvioinnit läpi, ettei ne repsota, kun on kyseessä käytetty mekko. Kunhan mekko on kotiutettu, täytyy yhden kaasoista kanssa vielä käydä nyöritys läpi, että se onnistuu mahdollisimman sujuvasti sitten hääaamua.

Kuva: Pexels

Vierasmäärän ja lopulliset ruokavalinnat juhlapaikalle

Tämä pitäisi tulla vastaan ihan pian. Meidän häihin tulee loppujen lopuksi 43 vierasta (54 kutsuttiin). Muutama tärkeä ihminen ei valitettavasti siis päässyt paikalle, mikä tietenkin harmittaa. Äiti arvioi siis aika hyvin, kun sanoi, että yleensä juhliin ei pääse noin 5-10% kutsutuista. Ruokavalintoja pyöriteltiin vielä juhannuksena, mutta nyt ollaan saatu valinnat tehtyä ja odotellaan juhlapaikan yhteydenottoa näiden asioiden tiimoilta, niin saadaan maksettavaksi häiden suurin kuluerä. :D

Viime hetken ostokset

Itse tarvitsen vielä huulipunan ja puuterin. Lisäksi pitää ostaa ihan pikkujuttuja, kuten lääkkeitä ja pieniä tarvikkeita, mitä hääpäivänä voi joutua tarvitsemaan. Mutta mitään isoa ei enää pitäisi puuttua, huh!

Musta tuntuu, että meillä on todella hyvällä mallilla kaikki, mutta silti pelottaa, että olenko voinut unohtaa jotain? Tuntuu, että pää lyö välillä ihan täysin tyhjää, enkä selviäisi mitenkään ilman jatkuvia to do -listoja, ostoslistoja ja pakkauslistoja (tavarat hääpaikalle, hääyöjutut, omat jutut hääpäivälle...).

Häihin on enää 2,5 viikkoa ja yritän ehtiä vielä postailla teille viime hetken tunnelmia ja haluan kertoa myös morsiuskuntoprojektin loppufiiliksiä. Joten pysykää ihmeessä kanavilla. :) Enkä malta odottaa, että häiden jälkeen pääsen teille paljastamaan niin monia asioita, jotka on pysynyt tähän asti salassa blogin puolella.

Häiden järjestelyssä minut yllätti...

Budjetin paisuminen
En voinut arvatakaan, kun vuosi sitten meillä oli hahmoteltuna budjetti, että mitä kaikkea mahdollista siitä puuttuu ja miten se tulee paisumaan. Oli monta asiaa, mitä ei osannut huomioida tai mitä ei osannut priorisoida tärkeäksi juhlien tunnelman kannalta. Me kuviteltiin, että selvittäisiin nelinumeroisella budjetilla, mutta jokseenkin häpeillen voin kertoa, että kyllä se summa on tällä hetkellä viisinumeroinen. Mutta kerrankos sitä... Monesta asiasta ja ideasta on tingitty, mutta halutaan meidän näköinen juhla ja panostetaan nyt siihen. Isoimmat kulut ajoittuvat kesä-elokuulle, joten loppujen lopuksi rahanmeno ei ole hirvittänyt ihan niin paljoa, kun kuluja on tullut pikkuhiljaa. Mutta kuten täällä olen maininnut, niin olen miettinyt kyllä, että mitä kaikkea olisimme sillä rahamäärällä muuta saaneet. Mutta toisaalta, noita muistoja, mitkä meidän päivästä jää, ei edes saa rahalla. :) Panostetaan nyt sen verran, että ollaan tyytyväisiä.

Niin monet palaset, mitkä ovat päivän kannalta merkittäviä...
Tiesin kyllä, että häiden suhteen pitää olla niin moneen eri tahoon yhteyksissä, mutta silti jotenkin tuli yllätyksenä, kun pitää tosissaan olla ihan oikeasti todella monen eri tahoon yhteyksissä: pappiin ja kanttoriin, floristiin, valokuvaajaan, kuljetuspalveluihin bändin jäseniin, majoituspalveluihin, juhlapaikkaan... Ja lisäksi tietenkin on pidettävä häiden avustajat ajan tasalla.

Ja organisoijatyyppinä olen suurimman osan yhteydenpidoista palveluntarjoajiin ym. aloittanut, joten välillä ne tuntuu ns. minun taakalta, vaikka vastauksia ja viestejä Antin kanssa yhdessä mietitäänkin.
Olen kuitenkin päättänyt, että hoidan mahdollisimman paljon palavereja pikkuhiljaa touko-kesäkuun aikana, enkä jätä mielellään hirveästi mitään isoja palavereja viimeiselle kuukaudelle.

Vaikeat vieraat...
Hoh hoijaa. Mä jotenkin kuvittelin, että päästäis helpolla vieraiden suhteen. Että kaikki ymmärtäis, että vieraslistan päättäminen on meidän käsissä. Ja että kutsut on tarkoitettu niille, joiden nimi kuoressa lukee. Ja että meidän pieniin häihin ei kutsuta sukulaisia, joiden kanssa ei edes olla tekemisissä. Mutta ei... Tämä on varmaan suurin syy, miksi mulla pinna kiristyy ja asiaa on turha edes yrittää selittää näille sukulaisille. Enkä muutenkaan koe, että olemme tilivelvollisia vieraslistasta sellaisista juhlista, joista 80% maksamme itse ja 20% saamme lahjana vanhemmiltamme. Se on vain fakta, että jokainen vieras maksaa lisää ja vieraan kohdalla puhutaan lähes 100€ kulusta, joka ei mielestäni ihan pikku summa ole. Sen takia me ollaan rajattu vieraslistaa, että saamme pitää juhlat, joissa on meidän lähimmät sukulaiset ja ystävät. Vaihtoehtona pienille häille olisi ollut se, että ei olisi edes pidetty hääjuhlia, joten harmittaa, että ne sukulaiset, jotka listalle on päätynyt, eivät ymmärrä olla tyytyväisiä siihen, että ylipäätänsä ovat kutsuttuja.

Kaikista inhottavinta on, kun kutsutaan itse vieraita meidän häihin asenteella "kyllähän sinne mahtuu!". Vielä inhottavampaa on kuulla välikäden kautta tällaisia ilmoittautumisia, jotka sisältää ihmisiä, joita ei ole edes kutsuttu... En sitten tiedä, oliko se joku looginen taktiikka, vai mikä, että ei muka uskallettaisi sanoa "ei". Kauhulla odottelen, mitä tulevan pitää, kun ilmoittautumisaikaa on vielä kesäkuun puoleenväliin...

Kuinka odottavan aika on pitkä...
Kuinka malttamattomasti olenkaan oikeasti odotellut koko tämän ajan meidän päiväämme! Varmaan lähes joka päivä häät on pyörinyt edes jollain tasolla mielessä, niin kovin minä sitä odotan. Odotan oikeasti eniten sitä, että saan aviomiehekseni tuon yhden ihanan. Joka ikinen kuukausi 15. päivä on hymyillen miettinyt sitä, että kuinka monta kuukautta enää on jäljellä. Huh, en tiedä, miten olisin kestänyt yhtään pidempää aikaa suunnitella häitä, tässä vajaassa 1,5 vuodessa on ollut ihan riittävästi odottelemista, ja tuosta ajasta vielä 2 kuukautta lusimatta. ;) Mutta kokoajan ollaan lähempänä meidän elämän yhtä parasta päivää.

3 kuukautta häihin ja pinna kiristyy...

Huh, nyt tuntuu, että H-hetki on ihan ovella. Ja se kyllä tuntuu mielenpäällä, eikä pelkästään positiivisessa mielessä. Tässä kolmen kuukauden postauksessa tulee valitettavan rehellistä tekstiä häiden järjestelyn varjopuolista.

Häiden järjestäminen on ollut tähän asti ihanaa ja oon ottanut kaiken todella rennosti. Mental breakdowneja ei ole oikeastaan tullut. Mutta nyt mun mieleen on hiipunut ihan mieletön stressi. Tässä on niin monta palasta, mitkä pitää saada toimimaan. Kaiken onnistuminen vaatii yhteydenpitoa eri palveluntarjoajiin ja tahoihin, eikä niitä vain pysty delegoimaan muille. Antille voisin delegoida yhteydenpidot kuljetuspalveluihin, mutta toisaalta mun sisäinen kontrollifriikki pelkää, että mitä jos asiat eivät hoidu oikein, kun niitä ei itse tee... Mutta pakko delegoida, muuten on liikaa vastuuta omilla harteilla. Lisäksi olen delegoinut hääohjelman kokonaan kaasojen ja bestmanien harteille. Sanoin, että mitä saa olla ja mitä ei saa olla, sen pohjalta saavat itse lähteä suunnittelemaan.

Lisäksi olen muutamaan otteeseen pysähtynyt miettimään, että ollaanko varmasti tarpeeksi mietitty sitä, että viihdytäänkö me omissa juhlissa, kun on pitänyt ajatella niin paljon vieraiden viihtymistä. Kun sanoin, että breakdowneja ei oikeastaan ole tullut, niin yhden kompromissin tekeminen tuli niin hampaat irvessä tehtyä omalta osalta, että oikein ärsytti. Haluan, että vieraat viihtyy ja että kaikilla on hyvä fiilis, mutta en halua tehdä kompromisseja niin paljoa, että lopulta omasta mielestä omat häät on ihan "plaah". Mutta tästäkin Antin kanssa puhuttiin ja tultiin siihen tulokseen, että nyt ajatellaan enemmän sitä, mitä me halutaan. Ihan esimerkkinä: jos yleinen käsitys on, että häissä täytyy olla paritanssia, mutta jos itsestä tuntuu lähinnä teeskentelyltä tanssia paritanssia musiikin tahdissa, josta en pidä, niin miksi meidän häissä niin edes tehtäsi?

Oon alkanut ihannoimaan ihan hirveästi naimisiin "karkaamista" ja pidän todella romanttisena tilanteita, joissa kaksi ihmistä ilman stressiä ja kauheita valmisteluita sanoo tahtovansa vain pakollisten todistajien läsnä ollessa. Se tärkein ei jää kaiken muun hässäkän varjoon. Kompromisseja ei tarvisi tehdä, voisi nauttia päivästä keskenään sellaisen illallisen parissa, johon ei arjessa olisi ikinä varaa ja panostaa yhteiseen matkaan.

Kuva: Pexels

Tässä vaiheessa, kun kutsut ovat perillä ja kaikki niin lähellä, on turha enää perääntyä. Antilla on ollut koko ajan ihan eri fiilis. Se jaksaa hokea mulle, että tuskin jälkeenpäin kaduttaa ja että varmasti meidän päivä on ihan mahtava, ikimuistoinen ja me viihdytään.

Älkää ymmärtäkö kuitenkaan väärin. Kyllä mulla on kutkuttavia ja ihania ajatuksia häistä, vaikka häiden järjestäminen on tällä hetkellä lähinnä stressaavaa ja ärsyttävää. :D Tiedän, että mun häälook on upea ja omanlainen, enkä malta odottaa, että näemme ensimmäistä kertaa 15.7.2017 toisemme. Tänään kävimme ostamassa Antille puvun ja ai että, miten komean miehen kanssa saan kävellä alttarille. Sulhanen tuntuu edelleen parhaalta mahdolliselta ja meillä on niin huippu porukka kasassa häiden avustajien suhteen, joiden ansiosta saamme olla hääpäivänä stressaamatta ja joiden kanssa on huippua jakaa meille tärkeä päivä. Ja varmasti se, kun seisotaan alttarilla ja sanotaan tahtovamme, tuntuu se tilanne sitten ainoalta oikealta ja parhaalta mahdolliselta.

Miten muut morsiamet? Alkaako pinna jo kiristyä? :D Onko kellään muulla tullut tai ollut häiden lähestyessä samanlaista stressipöljäilyä, kuin mulla?

4 KUUKAUTTA HÄIHIN!

Taas on aika mennyt ihan siivillä. Häihin on aikaa tasan 4 kuukautta!

Häiden järjestely on edennyt nyt rytinällä. Viime viikonloppu käytettiin A:n kanssa kutsuprojektin parissa. Meidän kutsut ovat mun käsialaa, suunnittelin ne photoshopilla. Tavoitteena oli yksinkertainen mutta kaunis kokonaisuus ja onnistuin mielestäni siinä hyvin. Harmi, että kutsut kuuluvat siihen osa-alueeseen, jonka esittelen teille vasta häiden jälkeen. ;) Olimme jo helmikuun puolella teettäneet kutsut Monistolla ja voin vain suositella kyseistä paikkaa ja palvelua! Yhteydenpito oli todella nopeaa sähköpostitse ja kärsivällisesti neuvottiin kaikki mahdolliset asiat, joita halusin huomioida, ettei lopputulokseksi tule pikselimössöä. Ja täytyy sanoa, että lopputulos oli todella laadukasta, paljon parempaa, kuin edes uskalsin kuvitella! Hintaa yksipuoliselle A5 -kokoiselle kutsulle tuli 0,90€/kpl, eli todella edullista oli myös korttien teettäminen Monistolla. Ja nämä kaikki kehut eivät ole mainosta, vaan täysin omakohtaisia asiakaskokemuksia.

Kutsujen suhteen selvittiin siis räpeltämättä, mutta hääinfoprojekti oli oma työnsä. Mulla oli tarkka visio ja A oli ihana, kun hän ei turhautunut missään vaiheessa mun vision suhteen, vaan kokeiltiin yhdessä kärsivällisesti kaikki keinot ja saatiin mun ajatus lopulta onnistumaan. Halusin siis kaksipuolisena A5 kokoiset hääinfot ja koska meillä ei ole tulostinta, jolla saa kaksipuolista jälkeä automaattisesti, niin vaati vähän kokeiluja ja säätämistä tuo mun idean toteuttaminen. Ja seuraava homma oli puolittaa kutsut suoraan juuri keskeltä. A joutui maanantaina hakemaan meille paperileikkurin ja halvimman mahdollisen leikkurin kanssa sai muutaman kerran kokeilla, että löytyi se kohta, jolla se leikkaa A4 paperin suoraan keskeltä. Ja nämä hääinfot tulivat helmiäispaperille, joten voitte varmaan kuvitella, että muutama normaali paperi uhrattiin, ennen kuin siirryttiin tyyriimmän paperin käyttöön. ;)

Ja olihan se käsin kuorien kirjoittaminenkin pieni työmaa! Mutta eilen saatiin kutsut maailmalle ja taas voidaan hengähtää. Loppuviikosta mennään katsomaan, että löytyisikö A:lle vihkisormusta! Meidän häiden järjestelyiden etenemistä pystyy seuraamaan tosiaan To Do -sivulehdeltä, josta voikin huomata, että asiat ovat häiden järjestelyiden suhteen hyvällä mallilla.

Tällä hetkellä tärkeimmät asiat, jotka puuttuu, ovat morsiamen ja sulhasen asusteet sekä sulhasen puku. Mutta nuo nyt ehtii hoitamaan vaikka huhtikuun aikana. :) Onneksi on vielä 4 kuukautta aikaa. Samalla alkaa tulla vähän haikea olo, mitä sitten, kun meidän pitkään odotettu päivä on ohi ja jäljellä on vain muistot? Uskon, että 15.7.2017 tulee kiitämään ohi todella nopeasti.

Miten teillä hääjärjestelyt etenee?

Miten pitkälle vieraiden huomioiminen pitää viedä?

Se on ihan selvä, että vieraat tekevät juhlan. Meille joka ainut kutsuttava vieras on tärkeä ja osallistumalla he tekevät meidän päivästä vielä ikimuistoisemman. Meidän maksimissaan 60 henkilön häissä vieraat on kutsuttu ihan lähipiiristä sekä sukulaisten että ystävien osalta.

Haluamme, että vieraat viihtyvät juhlassa ja heillä on sellainen olo, että heidät on huomioitu. Mutta miten pitkälle tämä vieraiden huomioiminen pitää viedä? Tämä aihe kumpuaa taas kerran hääkeskusteluiden monimuotoisesta maailmasta, jossa erilaiset mielipiteet tulevat hyvin selviksi.

Joidenkin mielestä vieraille pitää hoitaa kaikki valmiiksi majoitusta myöten. Ymmärrän kyllä, että jos vieraita tulee kauempaa, niin heille majoituksen löytyminen halutaan tehdä mahdollisimman helpoksi. Mutta mun mielestä juhlaparin tehtäviin ei kuulu majoituksen tarjoaminen.

Meidän vieraista suurimmalla osalla muualla asuvista kavereista on yösijana omien vanhempiensa kodit ja uskon, että minun sukulaisista osa majoittuu vanhempieni luona. Olemme kuitenkin helpottaneet majoitusta vailla olevien vieraiden majoittumista pyytämällä kiintiöpaikkoja hotelliin ja laitamme nämä tiedot hääinfoon. Varmasti kuka tahansa osaa nykyään etsiä mieluisan hotellin itselleen, jos meidän valitseman hotellin kiintiöpaikat eivät vakuuta.

Mulle tuli häiden järjestelyssä ihan yllätyksenä myös vieraiden kuljetusten hoitaminen. Kun menimme kesällä 2015 häihin vieraina, ajattelimme ilman muuta, että kysellään kyytiä vailla olevia ihmisiä kimppataksiin ja että kotiin lähdetään todennäköisesti taksilla.

Kun törmäsin tähän kyytiseikkaan, niin myönnyin siihen ajatukseen, että kieltämättä vieraiden kannalta on helppoa, mikäli heille on järjestetty kyyti juhlapaikalle. Päädyimme varaamaan bussikuljetuksen kirkolta juhlapaikalle, kun saatiin hyvä tarjous. Mutta meidän raja vieraiden kyyditsemisessä jää siihen. Monet vieraat tulevat yhteiskuljetusmahdollisuudesta huolimatta omalla autolla ja ihmiset lähtevät eri aikoihin kotiin juhlista. Uskon, että yön pikkutunneille asti juhlineet kyllä pääsevät kimppatakseilla kotiin.

Sitten on näitä ei niin merkittäviä seikkoja, joihin käytettyä rahaa ja aikaa en ihan ymmärrä. Esimerkiksi vessakorit. Kun aikuinen ihminen lähtee juhlimaan päiväksi, niin itse oletan, että hän myös osaa ottaa kaiken päivänsä aikana tarvitsevan mukaan hiuslakoista tamponeihin. Tärkeimmät lääkkeet ja esimerkiksi korvatulpat sujahtavat näppärästi kaason laukkuun, jotta tarvittaessa kysyville löytyy.

Mutta se, mistä ei haluta pihistää, on vieraiden huomioiminen juhlissa. Ja mun mielestä siinä tärkeät seikat on se, että ruokaa riittää ja myös erityisruokavaliot on huomioitu, juhlajuomat saa lompakoita kaivelematta ja on että ohjelmaa on tarpeeksi, ei liikaa, eikä liian vähän.

Kaikki tekee kuitenkin tyylillään ja tietenkään vieraiden ajattelu ei ole koskaan huono juttu. Mutta välillä kannattaa suhteuttaa häiden ajattelu ajattelemalla niitä kuin mitä tahansa juhlaa. Hoidatteko vieraille kaiken majoituksesta varasukkahousuihin myös valmistujaisjuhlissa tai synttärikemuissa?

Miten te huomioitte vieraat häissänne?

Kuvat: Pexels

Häitä voi suunnitella varastoon

Kun maaliskuussa 2016 aloitimme häiden suunnittelun, sain kuulla hieman naljailuja siitä, kuinka aikaisessa olemme, kun häihin on vielä yli vuosi aikaa. Itse olen monet kerrat ollut kiitollinen siitä, että olemme olleet häiden järjestelyissä ajoissa.

Puhumattakaan siitä, että Oulun kokoisessa kaupungissa kannattaa olla ajoissa mieluisan juhlapaikan, kirkon tai esimerkiksi pitopalvelun suhteen, on mun mielestä häiden rauhassa järjestely ollut kokoajan kaikin puolin hyödyllistä. Mitään päätöksiä häiden suhteen ei ole joutunut tekemään hätiköidysti, ollaan saatu punnita vaihtoehtoja sekä suunnitella ja inspiroitua rauhassa. Jos suunnittelisimme häitä tiukalla aikataululla, saisin varmaan hermoromahduksen. En kestäisi tehdä tiukalla aikataululla päätöksiä ja hoitaa asioita to do -listalta. Varsinkin, kun elämässä on niin paljon muutakin, kuin häät.

Kuva: Pexels

Esimerkiksi tällä hetkellä itellä on sen verran isoja asioita mielen päällä, että häiden ajattelulle ei ole hirveästi jäänyt tilaa, eikä häiden järjestely hirveästi edes kiinnosta. Arviolta kolmisen viikkoa menee, että häät ei tule olemaan tärkeysjärjestyksessä korkealla. Mutta kunhan näistä muista asioista selvitään, niin sitten toivottavasti voidaan keskittyä huoletta loppukevät häiden suunnitteluun ja odotteluun.

Ja taas kerran: onneksi ollaan oltu ajoissa. Maaliskuun lopulla olisi tarkoitus huolehtia kutsut postiin, Onneksi kutsut on jo suunniteltu ja painatettu, hääinfo on valmiina koneella ja tilaus Sinelliin tehty. Enää täytyisi soittaa juhlapaikalle ja varmistaa muutama asia. Mitään kiireellisiä asioita ei ole hoidettavana, eli mitään hätää ei ole, vaikka suurin osa maaliskuusta menee ihan muiden ajatusten ja asioiden parissa. Kannatti siis suunnitella ja tehdä asioita niin sanotusti varastoon. Ja eipähän mene missään vaiheessa fiilis koko häistä, kun ei tarvitse tehdä asioita kiireen keskellä silloin, kun ei vaan huvita.

Kaikesta huolimatta blogissa pysyn silti aktiivisena. On hyvä olla harrastuksia, joilla pääsee irtaantumaan mieltä painavista asioista ja opiskelukiireiltä.

Oletko bridezilla?

Sanalla bridezilla tarkoitetaan morsianta, joka käyttäytyy hirviömäisesti. Sanahan juontaa juurensa sanasta bride, eli morsian ja Godzilla, eli elokuvasta tuttu hirviö. Varmaan jokaisen sulhasen, kaason, bestmanin tai kenen tahansa morsiamen läheisen pahin painajainen on, että morsian muuttuu bridezillaksi.

Kokosin vähän bridezillan tunnusmerkkejä, jonka kautta kuka tahansa morsian voi pohtia, että onko muuttumassa hirviömorsiameksi... ;)

Tavoittelet täydellisyyttä häiltäsi. Pakkomielteisesti. Eikä päähäsi mahdu juuri mitään muuta, kuin häiden suunnittelu. Värien on mätsättävä keskenään täydellisesti, koristeiden on oltava just, eikä melkein. Kaiken täytyy olla täydellisesti suunniteltuna, eikä mikään saa olla pielessä. Menetät suhteellisuuden tajusi siitä, että mikä on yksinkertaisesti vain liikaa. Pian myös budjetti venyy ja paukkuu suunnitellusta, koska jos olet keksinyt jotain, mitä häissä on olla, niin se on sinne myös saatava. Maksoi mitä maksoi. Sinulla on tietyt visiot häiltäsi ja näistä visioista et halua päästää irti.

Liiallinen täydellisyyden tavoittelu menee ihan liian stressaavaksi, mutta tämä on varmaan bridezillan tunnusmerkeistä sellainen, mihin morsiamet menevät helpoiten, jopa huomaamattaan. Itse luovutin jo ajat sitten täydellisyyden tavoittelusta. Panostamme suuriin linjoihin ja muutamaan mukavaan yksityiskohtaan, mutta muuten en mieti värien mätsäilyä, täydellisten vessakorien kasaamista, tai mitään muuta ylimääräistä turhaa.

Tunteesi ja mielialasi ovat voimakkaita tilanteissa, joissa kaikki ei mene mielesi mukaan. Eli kun täydellisyyden tavoittelussa tulee vastustuksia, hermostut. Tiuskit, kiukkuilet ja raivoat. Olet ylidramaattinen suhteessa asioiden vakavuuteen.

Mä olen onneksi noilta välttynyt. Ehkä oon onneksi onnistunut omaksumaan tämän rennon asenteen ja olen säilyttänyt kaikin puolin järjen häiden järjestelyn suhteen. Mutta voin sanoa, että heittäytyisin varmaan ylidramaattiseksi, jos hääpäivänä tulisi joku iso, juhlien kannalta merkittävä ongelma.

Vaatimuksesi ovat kohtuuttomia. Oletat, että teidän (tai bridezillan tapauksessa sinun) häät ovat kaikille prioriteetti numero 1. Jos kaasoillasi on muka parempaa tekemistä, kuin askarrella viikosta toiseen häitäsi varten tarkkaan suunnittelemiasi pöytäkoristeita tai jos kaasot eivät vastaa nopeasti jatkuvasti lähettelemiisi hääaiheisiin kysymyksiisi, niin uhkailet heitä kaasonpestistä erottamisella ja manaat heidät surkeimmiksi kaasoiksi ikinä. Tai vaihtoehtoisesti vaadit kutsuissasi sitovan ilmoittautumisen neljä kuukautta ennen häitä. Ja lahjatoiveeksi, tai oikeastaan vieraaksi osallistumisen edellytykseksi mainitset vähintään 100€/henkilö.

Nämä kaikki bridezillan tunnuspiirteet on tullut vastaan internetin ihmeellisessä maailmassa (toki hieman väritin esimerkkejä), enkä voi muuta, kuin ihmetellä isosti. Tietenkin häät ovat sinulle itselle yksi elämäsi tärkein päivä, mutta muut ihmiset ympärilläsi elävät omaa elämäänsä ja yrittävät suorittaa oman elämänsä velvollisuuksia. Itse en edes oleta, että mun kaasoilla olisi aikaa jatkuvasti miettiä meidän häitä, olla antamassa mielipidettä joka ikiseen pikkuasiaan saatikka olla askartelemassa sekä palaveeraamassa. Musta tuntuu, että kaasoilla on jo aika kova homma polttareiden järjestämisessä ja kaasojen tärkeimmät tehtävät sijoittuu mun mielestä hääviikolle, varsinkin hääpäivään. Ja mitä tulee kaason pestistä "irtisanomiseen": oletko todellakin valmis uhraamaan ystävyytesi häiden vuoksi?

Lisäksi itse kummastelen noita todella aikaisia, joskus jopa sitovia ilmoittautumisia... Usein on niin, että monella työ sanelee aika pitkälle asioita. Kaikilla ei ole lomat päätettävissä ja itse vuorotyöläisenä tiedän myös sen, että joillakin viikonloppuvapaat ovat hyvin tiukassa. Tietenkin läheiset, joille on tärkeää päästä viettämään tekevät kaikkensa saadakseen päivän vapaaksi, mutta kannattaa säilyttää järki noissa ilmoittautumisissa, vaikka itsestä olisikin kivaa saada kaikki mulle, nyt HETI!

Saat muut häihin osallistuvat olemaan varpaillaan seurassasi. Olet huomannut, että joko häiden avustajat ja sulhanen tai kaikki edellä mainitut välttelevät hääaihetta, ovat vaisuja tai ignoraavat asian kokonaan. Kaikilla kun on se tietty mitta, eikä häiden järjestäminen saa olla syy väsyttää ja hermostuttaa muita.


Tunnistiko kukaan siellä itsestään bridezillan tunnusmerkkejä? ;) Itse voin käsi sydämelläni sanoa, että tämä morsmaikku on vielä tällä hetkellä kaukana bridezillasta (toivottavasti sulhanen ja kaasot ovat samaa mieltä :D). Toivottavasti myös häiden lähestyessä pidän pääni kylmänä, enkä omaksu bridezillan tunnusmerkkejä. Haluan järjestää häitä hyvällä fiiliksellä ja olla aiheuttamatta ylimääräistä stressiä kenellekään muulle meidän häiden vuoksi.

Pysytäänhän kaikki mahdollisimman antibridezilloina?

Kuvat: Pexels