Hääpäivän kulku: tunnelmia juhlapaikalta osa 2/2

Ensimmäisen osan juhlapaikan tunnelmista voit lukea täältä!

Kahvien ja puheiden jälkeen oli aikaa vapaalle seurustelulle. Muistaakseni tässä vaiheessa otettiin yhteiskuvia myös kaasojen ja bestmanien kanssa, sekä perheen kanssa. Kun yhteiskuvat saatiin otettua, oli häätanssin vuoro ja alkoi bändin ensimmäinen setti.

Häätanssin suhteen oltiin päätetty, että ei edes yritetä mitään monimutkaisia askelkuvioita, eli simppelisti keinuen mentiin. Häätanssille omistan oman postauksen, joten siitä enemmän myöhemmin. Bändin ensimmäinen setti sisälsi muutaman perinteisen tanssilava biisin, jotka oltiin settiin otettu ihan vain siksi, että jos vanhempi väki haluaisi tanssia - vaan ei halunnut! Muutaman biisin aikana oli ihan tyhjä tanssilattia. Tämä onkin ainoa juttu jonka tekisin toisin häiden suhteen, eli jättäisin ne kappaleet pois kokonaan. Mutta niistä kun päästiin, niin tanssilattialla oli porukkaa joraamassa koko illan. :) Täytyy kyllä kehua, että bändi oli ihan huippu! Oon ollut monesti sellaisissa häissä, joissa bändin biisit ei vaan saa mua tanssilattialle. Meillä bändien kilpailutuksessa tärkeässä osassa oli bändien biisilistat. Muistan, miten meni oikein kylmät väreet, kun bändi lähetti meille listan meidän häitä varten kootuista kappaleista. Ei tarvinnut todellakaan pelätä, että omissa häissä ei huvittaisi jorata tanssilattialla. Meidän häissä soitti Matkalla niminen bändi ja se sai paljon kehuja myös vierailta. Setit oli monipuolisia ja musiikkia oli moneen makuun. Oli ehdottomasti yksi parhaista päätöksistä panostaa bändiin.

Ensimmäisen setin jälkeen käytiin vielä Antin ja valokuvaajan kanssa ottamassa muutama potrettikuva kauniissa ilta-auringossa. Potrettien lisäksi otimme vielä yhteiskuvan kaikkien vieraiden kanssa.

Ensimmäisen ja toisen setin välissä oli myös kimpunheitto, jonka nappasi yksi kaasoistani. Olin päättänyt, että sukkanauhan heittoa ei tule, tai ainakaan sitä ei minun mekon alta tongita. Olisihan sukkanauhan voinut sujauttaa laukkuun, mutta en ehtinyt ajatella asiaa toiminnan tasolle asti. Bestman ilmoitti, että naimattomat miehet jo venyttelevät ja valmistautuvat sukkanauhan heittoa varten, joten sukkanauhan tilalta lensi viehe.

Loppuillasta minulla ei ole juurikaan kuvamateriaalia, koska valokuvaajan päivä päättyi pian kimpunheiton jälkeen. (Blogia lukevat vieraat: lähettäkää mulle, jos teillä on jotain kuvamateriaalia. ;)) Mutta loppuilta meni aikalailla tanssilattialla joratessa. Mulla alkoi illasta flunssa jo painaa ja olo oli aika kipeä. Ääntä ei oikein lähtenyt ja muutenkin olo oli väsynyt. Päätin kuitenkin, että juhlin huoletta niin kauan, kuin bändi soittaa. Bändin toisen ja kolmannen setin välissä oli iltapalaksi lohisalaattia ja patonkia.

Tanssimisessa tuli KUUMA!

Bändi lopetteli puolenyön aikaan ja silloin päätimme jakaa kaason ja hänen miehensä kanssa taksin ja lähteä hotellille hääyötä viettämään. Taksin saapumisessa menikin ihan hyvä tovi, eli ehdittiin sanoa kiitokset ja heipat niille vieraille, jotka alkoivat poistua ja niille, jotka jäi juhlimaan loppuun asti. Kuulin toiselta kaasolta, että juhlat olivat olleet ihan railakkaat. Toki olisi ollut mukava jäädä pidempään juhlimaan omia häitä, mutta oli ihana päästä rauhoittumaan Antin kanssa hääyön viettoon.

Päivä meni aivan kamalan nopeasti ohi. Hääpäivälle osunut paha flunssa ei ollut este, vaan hidaste. Palveluntarjoajien kanssa kaikki meni hyvin, eikä päivästä jäänyt mitään hampaankoloon. Päivä sisälsi hieman jännityksen tunteita ja todella paljon rakkauden ja kiitollisuuden tunteita. 15.7.2017 oli tähän mennessä meidän elämämme onnellisin päivä.

Mielelläni olisin jakanut enemmän kuvia ja tunnelmia, mutta hääblogin huono puoli on se, että kuvissa on paljon muita ihmisiä, eli yritin valikoida sellaiset, joissa taustalla olevia ihmisiä ei kunnolla näy. :) Mutta toivottavasti nämä kuvat antoi vähän osviittaa juhliemme tunnelmasta!

Kuvat: Sarianna Valkama

Hääpäivän kulku: tunnelmia juhlapaikalta osa 1/2

Kun saavuimme juhlapaikalle, viimeiset vieraat olivat ehtineet juuri ennen meitä perille. Ihan liian kauan kukaan ei siis toivottavasti joutunut odottelemaan. Meillä oli perinteinen onnittelujono, vaikka se ehkä joidenkin mielestä tönköltä tavalta saattaa tuntua. Musta oli kuitenkin ihana vihdoin vaihtaa muutama sana jokaisen vieraan kanssa, kun se alkupäivä oli kuitenkin mennyt aikalailla omassa kuplassa kaasojen ja sitten myöhemmin myös Antin kanssa. Ulkona oli kaunis ilma, joten nostimme juhlapaikan pihalla maljat ja bestman avasi puheenvuoron. Siirryimmekin pian sisälle, jossa juhlapaikan väki toivotti vieraat tervetulleeksi, kertoi ruoka- ja juomajärjestelyistä ja muista käytännön asioista. Sitten vihdoin päästiin syömään, mulla kuitenkin jännitys ja hääkuplafiilis vaikutti ruokahaluun huonosti, vaikka ruoka olikin erittäin hyvää.

Tunnelma juhlapaikalla tuntui vapautuneen todella nopeasti ja hääbingo toimi kivana jäänmurskaajana. Meidän vanhemmat näkivät toisensa ekan kerran ja sukupöydässä sekoitettiin vähän pakkaa, mutta oltiin onnistuttu tekemään just hyvä ja toimiva istumajärjestys.

Ruokailun jälkeen meillä oli vuorossa potrettien ottaminen. Ajateltiin, että siinä on hyvä väli käydä ottamassa kuvat, kun juhlapaikan miljöö antoi ihanat puitteet kuvauksille, eikä kenenkään tarvinnut odotella meidän kuvaussessioita nälkäisinä. Fiksattiin kaasojen kanssa meikki ja hiukset kuntoon ja lähdettiin kuvailemaan. Potrettien ajaksi vierailla riitti tekemistä polaroid -vieraskirjan kanssa, joka näytti olevan onnistunut ohjelmanumero. Vierailla näytti olevan hauskaa kuvatessa. Oltiin nakitettu bestmanit ja osa kaasoista auttamaan vieraita, erityisesti vanhempaa väkeä polaroid -kameran kanssa, että saadaan varmasti kaikista vieraista muisto vieraskirjaan.

Kun potretit oli otettu, oli vihdoin aikaa seurustella vieraiden kanssa ihan kunnolla. Käytiin jututtamassa ihmisiä ja oli vain niin ihanan onnellinen fiilis - kaikki rakkaat samassa paikassa! :) Vapaan seurustelun ja oleskelun, sekä hääbingon lisäksi ohjelmanumeroina oli kenkäleikki, hääkakku ja kahvit sekä puheet.

Kenkäleikissä oltiin melko yksimielisiä ja viimeisen kysymyksen kohdalla saatiin vieraiden hämmästyksestä kuuluva "OOO!" ääni kajahtamaan. Kysymyksenä oli, että kumpi teki aloitteen ja kummatkin nosti kummankin kengän ylös. Meillä kumpikaan ei koskaan tehnyt varsinaisesti aloitetta, vaan tilanne eteni omalla painolla niin hyvin, että tässä sitä ollaan: naimisissa. ;)

Hääkakkua leikatessa emme polkaisseet, heitimme sen sijaan yläfemmat. Kaapin paikasta ei tässä talossa päätä kukaan yksin, vaan asioista keskustellaan yhdessä. ;) Olin muuten todella tyytyväinen PS Puistolta yhteistyössä saatuun kakkukoristeeseen, joka oli aivan ihana. Ja muistatteko kermakakkukriisin? Meidän kermakakku oli TÄYDELLINEN! Onneksi päätettiin ottaa juhlapaikan kakku, koska se oli todella hieno ja ihan mielettömän hyvää. Monet vieraat kehuivat ja kävi santsikierroksella.

Kahvien loppupuolella oli puheiden aika. Puheet meille piti minun isä, kaaso ja bestman. Huomasi, että puheenpitäjät kyllä tunsivat meidät pariskuntana ja meidän tarinan aika hyvin. Puheista paljastui myös, että kihlauksen ajankohta oli ollut ihan täysin selvä asia sekä bestmanille että kaasolle, vaikka Antti ei siitä ollut kenellekkään etukäteen puhunut. Miten niin itsestään selvä vuosipäiväkylpyläviikonloppu? :D

Ja jottei tästä tulisi ihan metripostausta, niin postaus jatkuu seuraavassa osassa... :)

Kuvat: Sarianna Valkama

Hääpäivän kulku: vihkiminen!

Hääpäivän jännittävin hetki koitti klo 14, kun oli vihkimisen aika. Meidät vihittiin Oulun tuomiokirkossa, joka on ehdottomasti upein Oulun kirkoista omasta mielestäni. Olimme sen verran ajoissa kirkon varaamisen suhteen, että saimme juuri sen vihkiajan, jonka halusimmekin.

Kun vihdoin kaarsimme kirkon pihaan hääautolla, valuivat vieraat vihdoin sisälle kirkkoon. Oltiin yritetty tuhlata aikaa ajelemalla ja odottelemalla, että ihmiset olisivat menneet edeltä kirkkoon, mutta koska liikettä ei tapahtunut useasta rundista huolimatta, niin ajateltiin, että väliäkös sillä, vaikka hääparin näkevätkin. Suunnattiin kirkolla suoraan morsiushuoneeseen odottelemaan ja kaasot tulivat katsomaan, että teipattu vannehame on kunnossa ja että mekko on muutenkin hyvin. Pappi tuli ottamaan allekirjoitukset todistajilta, eli kaasoilta. Meille kerrottiin, että vieraat on paikoillaan. Kaasot kävelivät edeltä hyvissä ajoin alttarin vasemmalle puolelle odottelemaan. Suintio sanoi, etä jos me vain ollaan valmiita, niin voidaan lähteä. Ja me oltiin valmiina.

Kävelimme yhdessä alttarille. Se tuntui kaikista luonnollisimmilta ja parhaalta vaihtoehdolta. Ja niin se olikin, paras mahdollinen vaihtoehto. Saattaminen alttarille ei vain tuntunut missään vaiheessa luonnolliselta ajatukselta siitäkään huolimatta, että myös isä on mulle tärkeä henkilö. Musta vain oli jotenkin ihana ajatus kävellä yhdessä koko käytävä kohti avioliittoa Antin vierellä. :)

Sisääntulomusiikkina meillä oli Melartin juhlamarssi, joka paremmin tunnetaan Prinsessa Ruususen juhlamarssina. Mä olen niitä tyttöjä, jotka on pienestä asti haaveillut joku päivä kävelevänsä alttarille kyseisen häämarssin tahdissa. Yleensä mun silmät kostuu, kun edes kuulen kyseisen kappaleen, mutta kirkossa ei tullut tippaakaan kyyneleitä. Taisi mennä jännityksen piikkiin, kun tuossa vaiheessa ei herkistynyt. Jännitystä toi se, kun mekko käyttäytyikin aika hankalasti kirkon käytävien mattojen vuoksi. Kun löysin oikean tavan kävellä mekon kanssa, pystyin jo keskittymään muuhunkin, kuin kävelemiseen. Katselin vieraita, yritin hahmottaa kaikki tärkeät kasvot. Pitkältä tuntunut käytävä menikin tosi nopeasti, joten en edes ehtinyt vilkaista Antin puolelle vieraita.

Meidän vihkikaava oli lyhyt ja ytimekäs. Emme halunneet edes virttä, koska meidän mielestä se on vähän kiusallista, kun kukaan ei kuitenkaan laula. Papin puheesta en hirveästi muista, keskityin aikalailla siihen, että muistan, milloin on mitäkin. Mutta pappi puheessaan toi esille asioita, jotka kävimme keskustelussa läpi kirkkoharjoituksissa: luottamus ja uskollisuus, yhteisen ja oman ajan tärkeys, huumori ja hassuttelu, meidän lemmikit ja asioiden jakaminen toiselle, myös niiden vaikeiden. Raamatun tekstistä kaasoista siskoni Aino luki Korinttiolaiskirjeen. Muistimme vaihtaa Antin kanssa suudelmat alttarilla oikeaan aikaan. Ja pian pappi jo antoikin vihkiraamatun, onnitteli meitä ja vihkiminen oli ohi.

Kommelluksilta ei vältytty alttarillakaan. Heti alttarille tullessa Antti astui mun helman päälle ihan kunnolla - niin, että tunsin sen mekon yläosassa asti. Yritin Anttia vaivihkaa tökkiä käteen, että huomaa nostaa jalkansa ja aika kauan menikin, ennen kuin Antti huomasi nostaa jalkaansa. Toinen kommellus sattui sormuksia vaihtaessa. Antille tuli valkokultainen vihkisormus hopeisen kihlasormuksen tilalle. Mun sormus meni ongelmitta oikeaan sormeen, mutta Antin nimettömään sormusta laittaessa sormus ei ihan niin sujuvasti mennytkään. Kuiskasin huvittuneena Antille, että se ei mene. Antti vähän avitti ja sormus saatiin sormeen. Kaasot ei ainakaan noita kommelluksia huomannut, en sitten tiedä muista vieraista... :D Mutta ei se niin justiinsa ole!

Poistuimme kirkosta Toivo Kuulan häämarssin tahtiin. Sama häämarssi on muuten soinut myös vanhempieni vihkitilaisuudessa. Täytyy muuten mainita, että emme halunneet hifistellä musiikkivalinnoissa, koska meidän mielestä häämarsseista löytyi kauniita ja hyviä vaihtoehtoja tarpeeksi.

Poistuminen meni paljon rennommin, kuin sisääntulo: tiesin, miten mekko käyttäytyy ja olin niin mielettömän onnellinen ja iloinen: pelkkää hymyä. Olinhan sentään naimisissa elämäni miehen kanssa!

Menimme morsiushuoneeseen odottamaan, että vieraat pääsee ulos. Kaasot tulivat hakemaan saippuakuplat ja kehui, että hyvin meni vihkiminen. Fiilisteltiin hetki kahdestaan ja lopulta bestman ilmoitti, että kaikki on valmiina. Kirkosta poistumiseen oltiin valittu perinteiset saippuakuplat. Onneksi ei satanut, niin kuplat pääsi oikeuteensa ja ne näytti kyllä kivoilta myös kuvissa. Olin etukäteen miettinyt, että jos sataa, niin kuplat on aika turhia siinä vaiheessa.

Hyppäsimme hääauton kyytiin ja vieraat hyppäsivät kyyteihinsä, osa ennalta tilattuun yhteiskyytiin. Matka jatkui kohti juhlapaikkaa. Tässä vaiheessa tuli taas yksi pikku sattumus matkaan. Bestman ilmoitti mulle, että mun vanhemmat olivat unohtaneet meidän vara-avaimen kotiinsa ja heidän oli tarkoitus käydä ruokkimassa kissat. Mun ja Antin molempien avaimet oli hotellilla. Vanhemmat ajattelivat käydä kotoansa hakemassa meidän vara-avaimet, käydä ruokkimassa kissat ja tulla sitten juhlapaikalle, mutta koska mun ja Antin mielestä fiksumpi vaihtoehto oli, että vieraat odottaa hääparia, eikä hääpari vieraita, niin ei muuta, kuin muutos suunnitelmiin. :D Haettiin hotellilta avaimet ja pyydettiin hääauton kuskia ajamaan meidän kotipihaan. Antti kävi ruokkimassa kissat kotona ja sen jälkeen korkattiin skumppa ja matka jatkui kohti juhlapaikkaamme Martinhovia. ;)

Seuraavissa hääpäivän kulkupostauksissa päästään jo hääjuhlan kulkuun! :)

Kuvat: Sarianna Valkama

Ensikohtaaminen hääpäivänä ja first look -kuvaukset

Oltiin päätetty, että jos tilanne vain on rauhallinen, niin otetaan ehdottomasti first look -kuvat. Musta first look -kuvissa vaan on niin ihana tunnelma ja kuviin ikuistuu ne ilmeet, joita ei jännityksissään osaa itse painaa mieleen. Minähän olin toki Antin asukokonaisuuden nähnyt jo aiemmin, mutta silti ensikohtaaminen toi perhosia mahaan. Yö kun oli kuitenkin vietetty erillään ja tietenkin oli ihana vihdoin näyttää Antille mun ulkoasu, jota olin tietenkin etukäteen huolella suunnitellut ja valmiina meikissä, kampauksessa ja mekossa tunsin oikeasti oloni kauniiksi. Minä, joka normaalisti olen todella itsekriittinen.

Oltiin käyty katsomassa valokuvaajamme Sariannan kanssa hyvä spotti läheltä hotellihuonetta. Tarkoitus oli ottaa vain first look -kuvat ennen vihkimistä, sillä olimme päättäneet ottaa potretit juhlapaikalla vasta ruuan jälkeen, joten sen vuoksi emme ottaneet kuvia ulkona, koska olisi tuonut liikaa stressiä ehtiä kuvauspaikalle, joka olisi kauempana. Onneksi hotellista löytyi huoneen läheltä ihan kiva spotti, sellainen osittain lasinen käytävä.

Antti oli ollut valmistautumassa bestmaninsa luokse ja oltiin sovittu, että tavataan hotellilla 13.20-13.30 aikaan. Meillä oli kaikki mennyt odotettua nopeammin, joten meillä jäi oikeastaan tosi hyvin aikaa kuvauksille ja ne mahtuivat hyvin aikatauluun. Kun Antti vihdoin saapui hotellille, kaaso Pauliina haki Antin tavarat ja toi ne huoneeseen. Valokuvaaja meni Antin luokse ohjeistamaan kuvausten idean ja mun tehtävänä oli päättää, että kumman ilmeet mä haluan first look -kuviin ikuistuvan. Päätös oli helppo, eli Antin ilmeen halusin first look -kuviin.

Sitten, kun Pauliina kävi sanomassa mulle, että kaikki on valmista, alkoi jännittää taas ihan pienen hetken ajan. Vihdoin pääsin näkemään Antin ja vihdoin päästäisiin yhdessä valmistautumaan vihkimiseen. Kun vihdoin näin Antin, koin ihan mielettömän rakkauden, onnen ja ihastuksen tunteen ja meinasin myös ihan herkistyä: ääni ehkä vähän rikkoutui, mutta ei mennyt pillittämiseksi kuitenkaan.

Ja kun jotkut miettivät, että kannattaako ottaa first look -kuvia, niin ehdottomasti kannattaa! Kuvaukset ei loppujen lopuksi vie paljoa aikaa, vaikka varsinaiset potretit kuvattaisiin myöhemmin. Mä itse ainakin niin rakastan meidän first look kuvia ja niiden sellaista ujon herkkää ja rakastunutta tunnelmaa. Ihan kaikkia kuvia en halua kuitenkaan ensikohtaamisesta jakaa, mutta tässä muutama mun lemppari. :)

Kuvat: Sarianna Valkama

Kuvausten jälkeen hypättiin yhdessä meidän hääauton kyytiin ja tuossa tilanteessa sattui pieni onnettomuus. Yksi pieni vinkki, hyvät morsiamet: älkää ostako vannehametta kiinakaupasta. Älkää ainakaan, jos ette halua stressata sen kestävyyttä hääpäivänä. Mun äiti ja sisko oli joutunut jo ompelemaan etukäteen vannehametta, joka oli lähtenyt purkaantumaan, mutta hääautossa ennen lähtöä jouduttiin paikkailla vannehametta vielä vähän maalarinteipillä. :D Onneksi se vannehame ei näkynyt minnekään koko päivänä. Kuulin myöhemmin Antilta, että siinä kun pakkauduttiin autoon ja paikkailtiin mun vannehametta teipillä, oli vastapäiseltä pizzeria Cantinan terassilta itse Lauri Tähkä seuraillut meidän tilannetta. :D Jos tulevana suvena sä olisit mun morsian...

Autolla tehtiinkin muutama rundi keskustassa aikaa tuhlatessamme, sillä oltiin oltu mietittyä aikataulua paljon nopeampia. Oli hauskaa, kun nähtiin autossa monen vieraan menevän kohti kirkkoa, mutta kukaan ei hoksannut meitä. Kun jännitys oli jo rauennut ensikohtaamisessa ja istuttiin yhdessä hääautossa, oli niin rauhallinen ja ihana tunnelma, tuleva vihkiminen ei jännittänyt yhtään.

Seuraavassa hääpäivän kulku -postauksessa onkin vuorossa vihkiminen! Miten te lukijat, otitteko tai otatteko first look -kuvia?

Häitä edeltävä päivä ja hääpäivän aamu

Häitä edeltävänä perjantaina kiitin monta kertaa mielessäni aikoinaan tehtyä päätöstä vaihtaa juhlapaikkaa. Olin nimittäin joutunut ottamaan torstaina sairauslomaa, kun keskiviikkoiltana alkoi flunssa kovalla kurkkukivulla ja olo tuntui huonontuneen perjantaita kohti. Itseasiassa flunssan oireet ilmeni jo häitä edeltävällä viikolla, mutta alkuviikosta olo oli ollut jo normaali. Oli siis onni, että meidän juhlapaikalla ei tarvinnut itse silitellä pöytäliinoja, asetella kukkia tai käyttää koko päivää koristeluun. Oma mielipiteeni kun on se, että nuorisonseuratalot ja vastaavat vaativat usean tunnin työn, että niistä saa hienon näköisen. Meidän juhlapaikka oli jo itsessään niin hieno, että se ei juuri erityisiä koristeita vaatinut.

Kaikki valmiina!

Muutamia juttuja meillä kuitenkin oli tehtävänä: plaseeraus, vieraskirja/lahjapöydän ja karkkibuffetpöydän suunnittelu, sekä seuraavan päivän läpikäyminen. Oli todella kurja olo ennen juhlapaikalle lähtemistä ja rehellisesti sanottuna ihan lääkkeiden voimalla tein tuon keikan. Meillä meni kaikkiin noihin valmisteluihin aikaa alle kaksi tuntia, josta matka jatkui kohti minun vanhempien kotia, jonne meidän kukkalähetys oli toimitettu. Otettiin kukat matkaan ja mentiin hotellille tekemään check in, jonne jätettiin myös minun matkalaukku ja veimme kukat jääkaappiin säilöön. Sen jälkeen ehdinkin käydä kotona ottamassa pitkät päikkärit ja olo olikin päikkäreiden jälkeen huomattavasti parempi. Kaasoa nauratti, kun monilla on häitä edeltävä päivä hirveää kiirettä ja meidän häiden kohdalla morsiankin ehtii nukkua päiväunet. Oli ihanaa, kun pääsi niin helpolla.

Päikkäreiden jälkeen pakkasin loput kamppeet ja vihdoin kaaso tuli hakemaan minut ja mekkoni hotellille. Perjantai-ilta sujui rauhallisesti hotellilla, flunssa rajoitti aika paljon tekemisiä ja olemisia. Mutta kuunneltiin Rotuaari Piknikistä kantautuvaa musiikkia ja tehtiin pakollisia kaunistautumisia. Nopeasti se ilta kului ja lopulta oli aika laittaa nukkumaan.

Nukuin häitä edeltävän yön todella huonosti. Mua ei omasta mielestä stressannut eikä jännittänyt, mutta ehkä jännitys oli jotenkin alitajunnassa ja hotelli vieraana paikkana vaikutti myös huonoihin yöuniin. Nukuin yhtäjaksoisesti ehkä kolme tuntia. Lopulta tulin siihen tulokseen, että uni on vain loppunut ja lähdin kaasoni kanssa jo ennen seitsemää aamupalalle, vaikka olisin saanut nukkua itse vielä tunnin.

Ensimmäiset jännityksen hetket koin siinä vaiheessa, kun aamupalan jälkeen kaaso lähti hotellilta kohti omaa kampaamoaikaansa. Siinä vaiheessa tirautin pari kyyneltä hermostuksissani, mutta fiilis rauhottui nopeasti. Sitten jännitys oli taas kokonaan pois. Olo oli rauhallinen ja iloinen. Kävin hääkampauksessa LS Stylessä ja häämeikissa Zaparossa. Koska kampaaja ja meikkaaja on kummatkin mun tuttuja jo pidemmältä ajalta, niin oli hauskaa ja rentoa myös kaunistautumisen yhteydessä jutella rennosti päivän fiiliksiä ja muita kuulumisia. Kaiken lisäksi oli täysi luotto näihin kauneuden ammattilaisiin, eli ei tarvinnut pelätä, että hiukset tai meikki epäonnistuisi tärkeänä päivänä.

Meikki valmiina! Meikin teki Tania Zaparosta.

Oltiin sovittu kaasojen kanssa, että 12:30 oli kokoontumisaika hotellille. Tuohon aikaan myös valokuvaajamme Sarianna Valkama aloitti päivänsä hääkuvausten parissa. Söin pikaisesti banaanin, kävin vessassa useamman kerran "varastoon" (:D) ja sitten alkoi mekon pukeminen. Jännitin etukäteen, että miten nyörittäminen onnistuu, mutta mekko saatiin puettua mulle ongelmitta ja paljon nopeammin, kuin mihin olin varautunut. Oli ihanaa, että tuo valmistautuminenkaan ei ollut kauheaa kiirettä ja hätäilyä, niin mun olo pysyi koko ajan rauhallisena.

Kuvat: Sarianna Valkama

Ihan pieni jännitys alkoi vasta sitten, kun kaasoista Pauliina haki Antilta Antin tavarat hotellihuoneeseen ja ilmoitti, että Antti on nyt valmiina odottamassa minua hotellin käytävällä... Mutta ensikohtaamisesta ja first look kuvauksesta kerron ihan omassa postauksessa. ;)