Parisuhde ja päivärytmit

Uusista elämän tuulista innostuneena halusin jakaa hieman ajatuksiani ja kokemuksia asiasta parisuhde ja parin päivärytmien vaikutus siihen. Meillähän on tosiaan tilanne ollut se, että koko parisuhteen aikana meillä ei ole ollut samanlaista päivärytmiä ja huomenna siihen tulee muutos. Oon todella onnellinen uudesta työstä ja myös siitä, miten sen tuoma päivärytmi vaikuttaa parisuhteeseen.

Olen tosiaan tähän mennessä meidän parisuhteen aikana elänyt opiskelijana. Kesäisin ja lukuvuosien ohella olen tehnyt lähihoitajana töitä. Lähihoitajan työssä olen tehnyt pääasiassa kaksivuorotyötä, yhtenä kesänä peräti kolmivuorotyötä. Viikonloppuvapaita ei ole hirveästi herunut, yleensä viikonloppuvapaat menevät niin, että niitä on yksi kolmessa viikossa. Ja sehän voi tarkoittaa sitä, että jos toisessa listassa viikonloppuvapaa sijoittuu listan alkupäähän ja toisessa loppupäähän, niin kuukaudessa on pahimmillaan vain yksi viikonloppuvapaa. Antti puolestaan on ollut myös opiskelija ja tehnyt töitä opintojensa ohella, mutta hän on ollut jo 3 vuotta työelämässä perinteisellä toimistotyöajalla.

Eli jos kokemusta vuorotyöstä ei ole, niin tuo tarkoittaa käytännössä sitä, että yhteiset viikonloppuvapaat ovat tiukassa ja arjessa kohtaamiseen tulee omat haasteensa. Toinen on illat töissä, toinen kotona. Ja erimielisyyksiä tulee esimerkiksi nukkumaanmeno ajoista ja unirauhasta. Jos on useampi iltavuoro peräkkäin, niin ei voi edes olettaa, että uni tulisi klo 23, kun toinen menee nukkumaan. Ja kun on menossa aamuvuoroon lauantai- tai sunnuntaiaamuna, niin toisella voi olla vaikea käsittää, että viikonloppuna pitää mennä aikaisin nukkumaan. Puhumatta siitä, kun lauantai- tai sunnuntaiaamuun mennessä toinen tulee baarista kolmen jälkeen ja kolistelee (vaikka kuinka olisi ennen baariin menoa vakuuttanut, että tulee mahdollisimman hiljaa). Oon maailman herkkäunisin ihminen, joten ilta-aamuvuoron vähäiseksi jäävien unien laatua ei paranna se tunnin katko, mikä toisen kotiintulokolinasta aiheutuu. Okei, myönnän, että myös tuo toimistotyöaikalainen on saanut kokea saman, kun olen keskellä viikkoa hiippaillut kotiin opiskelijabileistä. ;)

Kuva: Pexels

Ja silloin, kun töitä ei ole, olen kyllä saanut nauttia aika paljon akateemisesta vapaudesta. Antilla on varmaan väsyneinä aamuina oikein raastanut katsoa, kun on käynyt pussaamassa mua ennen töihin lähtöä ja sen jälkeen olen itse kääntänyt kylkeäni ja jatkanut unia. :D Mutta toisaalta, itse en ole viimeisimmästä opiskeluvuodesta nauttinut juuri ollenkaan. Olen ajoittain kokenut itseni todella yksinäiseksi, kun olen puurtanut gradua yksin kotona. Loppuvuodesta en viitsinyt edes töissä käydä, kun olin saanut itseni jo opintotukikuukausienpalautuskierteeseen. Eli olen tuntenut syvää kateellisuutta ihmisille, jotka lähtevät kahdeksaksi tunniksi töihin.

Eli meidän tilanne tulee muuttumaan maanantaista lähtien huomattavasti. Voimme suunnitella yhdessä vapaita viikonloppujamme, kaupassa käyntejä arki-illoille, yhteisiä salitreenejä... Ihan yksinkertaisia asioita, joiden suunnittelu on ollut ennen todella haastavaa.

Mun kokemus on se, että parisuhteessa toisen puolen vuorotyö vaikuttaa pakostakin ihan yksinkertaisiin asioihin parisuhteessa. Mitä siitä sitten tulee, jos kumpikin on vuorotyössä? Uskon, että aiheuttaa haasteita yhteisen ajan löytämiselle ihan tuplasti haasteita.

Onko teillä erilaiset vai samanlaiset päivärytmit? Jos teette vuorotyötä, niin miten se teillä vaikuttaa parisuhteeseen?

Häälahjaksi elämyksiä

Postaus toteutettu yhteistyössä Elämyslahjojen kanssa

On hyvin tavanomaista, että hääparit eivät laadi enää lahjalistoja, vaan lahjaksi toivotaan esimerkiksi rahaa tai elämyksiä. Meillä ainakin kaapit pursuilee yksin ja yhdessä omissa nurkissa vietettyjen vuosien jäljiltä astioita ja koriste-esineitä ihan riittävästi. Häälahjatoiveeksi ilmoitetaan yleensä tilinumero, jonne mahdolliset muistamiset voi toteuttaa tilisiirtoina.

Nämä tilinumerot lahjatoiveen yhteydessä jakaa mielipiteitä tosi karkeasti. Siksi ajattelin tuoda esille häälahjaidean, joka ei ole pelkkä tilisiirto, mutta joka ei myöskään tuo turhaa täytettä kaappeihin. Lahjaksi voi nimittäin pyytää ja antaa elämyksiä.

Elämyslahjat on Suomen suurin elämysten verkkokauppa, jonka ideana on muuttaa lahjan antamisen kulttuuri tavaroista palveluihin. Elämyslahjat ovat hyvä idea, jos epäröi tavaralahjan jäävän saajallaan kaappiin pölyttymään - elämysten kautta saatavat muistot jäävät varmasti mieleen. Elämyslahjoilla on tarjolla yli 1000 elämystä, kuten tandemhyppyjä, rallikyydityksiä, kuumailmapallolentoja sekä hemmotteluhoitoja. Yksittäisten elämysten lisäksi tarjolla on erilaisia elämyspaketteja. Tarjonta nettisivuilla on erittäin selkeästi luokiteltuna ja sieltä voi katsella lahjaideoita esimerkiksi juuri häälahjaksi tai joulu-, valmistujais-, äitien- tai isänpäivänlahjaksi.

Me saimme blogiyhteistyönä elämyslahjoilta mahdollisuuden päästä testaamaan Oulun elämyksiä. Valikoimaa oli paljon. Valikoimasta löytyi mm. Megazone, cocktail-koulutusta, kartingia, illallisia Hugossa. Me valikoitiin elämykseksi Exit-huonepakopeli. Pakopeliä mainostettiin sopivaksi ystävälle tai sukulaiselle, joka pitää uusista ja jännittävistä kokemuksista.

Exit-huonepakopeleissä ajatuksena on se, että pelaajat lukitaan pelitilaan, josta tulee päästä pois vihjeitä ratkaisemalla, mikä oli mun mielestä ihan paras tapa testata, miten pariskunnan tiimityö toimii. ;) Jotta huonepakopelin läpäisee hyväksyttävästi, on huoneesta päästävä ulos 60 minuutissa. Huonepakopelin lupailtiin sisältävän sopivasti jännitystä, ongelmanratkaisua ja yhdessä tekemisen iloa. Me valikoitiin Exit Oulun huonepakopeleistä murhamysteeri. A oli meistä käynyt aiemmin testaamassa entisen työporukkansa kanssa vankilapakopelin, mutta minulle kokemus oli ihan uusi. Valittiin päiväksi meidän kihlajaispäivä ja innolla odotettiin treffejä, kun kerrankin oli luvassa vaihtelua perinteiselle leffa+ravintola kombolle.

Ja miten meidän huonepakopelin kanssa kävi? Me ei läpäisty peliä, sillä 60 minuuttiin ei ehditty poispääsyä ratkaista. Tikittävä aika loi ainakin mulle vähän painetta ja vaikutti mun vähäiseenkin loogiseen päättelyyn. Vihjeet olivat kieltämättä tosi haastavia varsinkin kahdelle. Aika ylittyi meillä noin 12 minuuttia. Meidän tiimityöskentely oli vähän hajoita ja hallitse -meininkiä, kun yritettiin löytää vihjeitä. Ja varsinkin loppumetreillä vähän hätäiltiin päättelyn suhteen. Mutta parasta oli ne ahaa -kokemukset, mitä koki juuri ennen vihjeen ratkeamista.

Vaikka inhoan häviämistä, niin hauskaa meillä kuitenkin oli. Elämyslahjojen nettisivuilla Exit-huonepakopelistä lupailtiin, että kotiin lähdetään innostuneena ja iloisena ja se lupaus kyllä täyttyi! Me jatkettiin pakopelistä illalliselle ja siellä meillä ainakin riitti juttua ja naurua pakopelikokemuksesta. Ihan huippu hauskaa yhteistä tekemistä. Muisteltiin vielä loppuviikosta sitä, miten hauska kokemus tuo oli. Aiotaan ehdottomasti käydä kokeilemassa jotain toista huonepakopeliä kaveriporukalla keväällä tai kesällä.

Ainakin itse voin suositella huonepakopeliä häälahjaksi seikkailunhaluisille pariskunnille. Kannattaa käydä tutustumassa myös muihin tarjolla oleviin elämyksiin. Elämyslahjojen kautta ostetut lahjakortit ovat voimassa 12 kuukautta, erilaisiin elämyslahjoihin voit tutustua tästä linkistä.

Suuret kiitokset Elämyslahjoille meille tarjotusta mukavasta elämyksestä!

Kuusi vuotta rakkautta, kohta vuosi kihloissa

Ajatella. Jo kuusi vuotta yhteiseloa takana, kuusi rakkauden täytteistä vuotta. Täytyy sanoa, että enpä olisi uskonut, että kun lähdin hiihtolomaviikolla baarista pitkän komistuksen matkaan, että noin 6,5 päästä siitä päivästä meillä olisi sama sukunimi. ;)

Olen kertonut aikaisemmin blogissa tässä postauksessa siitä, kuinka kaikki sai alkunsa. Mutta huomasin, että kihlauksesta en ole kertonut mitään! Koska maanantaina tulee kihlauksesta vuosi täyteen, on mun mielestä ihan hyvä aika kertoa kihlauksestakin jotain.

Täytyy sanoa, että olin tehnyt kosinnan melko helpoksi A:lle. Olin sanonut A:lle, että mikäli joku päivä päätät kosia mua, niin älä tee sitä julkisella paikalla, äläkä hanki sormusta. Julkisen paikan olin kieltänyt, koska tunsin itseni sen verran, että tiesin kosinnan aiheuttavan mulle tunnekuohun. Ja käskin olla hankkimatta sormusta, koska halusin suoraa mieluisan, sellaisen jota katselisi mielellään loppuelämän. En siis todellakaan odottanut mitään spektaakkelia kosinnan suhteen.

Kuva: Pexels

Tavallaan olin pyöritellyt viikkoa aiemmin päässäni ja ääneen tytöille, että josko nyt olisi se hetki, jota on jo pitkään odotettu. Tiesin, että jos A joku päivä kosii, niin se tapahtuu vuosipäivänä. Viides vuosipäivä oli tavallaan semmonen sopiva aika. A ei todellakaan ole joulupyhä-, uusivuosi-, ystävänpäivä- tai syntymäpäiväkosijatyyppiä. ;) Mutta toisaalta tiesin, että A on myös hyvin pihi, joten tavallaan en kuitenkaan odottanut kosintaa tosissaan, koska sitten olisi täytynyt laittaa rahaa sormuksiin JA häihin. :D

Vuosi sitten lähdettiin viettämään vuosipäiväviikonloppua Vantaalle kylpylähotelli Flamingoon. Meillä oli ollut melko kiireinen loppu- ja alkuvuosi ja oltiin ehditty viettämään todella vähän yhteistä aikaa. Tarvittiin siihen väliin vähän yhteistä laatuaikaa ja rentoutumista. Varsinainen vuosipäivähän meillä oli vuosi sitten torstaina ja se päivä meni mulla ensin töissä ja sitten reissuun tavaroita pakkaillessa.

Vietettiin reissussa perjantaina todella ihana yhteinen päivä. Jouduttiin skipata A:n kanssa kylpylä perjantailta, sillä A:lla oli flunssa. Ja tämän flunssan takia olin "pusulakossa" (saan todella helposti kaikki taudit). Alkupäivä shoppailtiin ja illasta käytiin hohtominigolfissa ja jatkettiin syömään. A oli päättänyt, että kosii mua reissun aikana, mutta ei ollut miettinyt enempää sopivaa ajankohtaa. Meidän ravintolaillallisella mulla tuli kuitenkin huoli vanhempien luona hoidossa olevista kissoista. kun siellä oli joku episodi ollut ja sen myötä sitten mulla tuli vähän paha mieli. Muutenkin oltiin ihan täynnä ruuasta, joten mentiin vain nukkumaan illallisen jälkeen.

Ja aamulla olin saanut viestin puhelimeen, että ei mitään hätää kissoilla, kaikki hyvin. Huomattavasti keveämmillä mielillä jatkettiin viikonloppua. Mentiin ihanalle hotellin aamupalalle ja sen jälkeen huoneeseen hetkeksi pötköttelemään ja valmistautumaan shoppailureissuun.

Pötköteltiin siinä sängyllä ja rupesin miettimään, että pitäiskö alkaa meikkaamaan. A sitten siinä oli vähän semmonen vaisu. Sitten se vaan nousi sängyltä ja sanoi, että sillä olis yks asia mulle, otti mua kädestä ja nosti mut sängystä ylös ja polvistui mun eteen.

Mun mielestä kosinta oli täydellinen ja siinä oli kaikki, mitä kosinnalta odotin. Vain me kaksi. A kertoi rakastavansa mua ja haluavansa mennä mun kanssa naimisiin. Ja paljon muutakin, mutta nämä oli ne tärkeimmät.

Ja mä vastasin kyllä, toki ensin nyökyttelin kun en onnenkyyneleiltäni saanut sanotuksi. Ja pusulakko loppui - alkuviikosta olin sitten flunssainen, mutta onnellinen.

Alkuperäisten suunnitelmien mukaan meidän oli tarkoitus lähteä tänään viettämään vuosipäivää, mutta A joutui laskea tänään mummonsa haudan lepoon ja on nyt isänsä luona reissussa. Siirrettiin suunnitelmia ensi viikonlopulle, mutta myös sen suhteen tuli mutkia matkaan. Menemme siis maanantaina, meidän kihlavuosipäivänä, juhlistamaan kuuden vuoden rakkautta ja vuoden kihlausta.

TJ Puolivuotta!

Meidän päivään on jäljellä tasan puolivuotta! Ihan uskomatonta. Aika on kulunut todella nopeaa. Maaliskuun alussa alettiin miettiä hääjärjestelyitä ja silloin häät tuntuivat vielä kovin kaukaisilta, häihin oli melkein 1,5 vuotta. Tämä jäljellä oleva puolivuotta tulee menemään varmaan vielä nopeammin?

Ennen joulua en juuri jaksanut hääasioilla vaivata päätäni, keskityin lähinnä inspiraation hakemiseen. Mutta nyt vuoden vaihtuminen häävuoteen ja tämä puolenvuoden päivämäärä on antanut ihan uutta innostusta hääasioiden miettimiseen.

Lisäksi olen joutunut aloittamaan vuoden sairastelemalla, eli mulla on ollut aikaa hoitaa ja miettiä hääasioita. Olen saanut varattua hääkampaukseen ajan (ja vihdoin päättänyt inspiraatiotulvasta sen kampauksen, mistä lähdetään liikkeille suunnittelemaan mun kampausta!), hoitanut myös häämeikki- ja A:n ehostusvaraukset kuntoon ja viestitellyt valokuvaajan kanssa sekä selvitellyt muita käytännön asioita. Lisäksi tulostin netistä löytyneen hääplannerin ja olen sinne tehnyt ajantasaista budjettilaskelmaa, vieraslistaa ja to do -listaa. Mä oon tosiaan sellainen ihminen, joka rakastaa kaikkia mahdollisia listoja ja organisoimista ihan minkä tahansa asian suhteen. :D

Kuva: Pexels

Paljon on varmasti tietenkin asioita, joita ei osaa vielä edes ajatella, mutta nyt on ainakin taas tällä hetkellä tärkeimmät asiat ylhäällä ja hoidettuina.

Sattuipa muuten sopivasti, että tänään 15.1. on myös käytä hääpukuasi -päivä. Teemapäivään osallistuminenhan ei edes edellytä naimisissa olemista. Teemapäivänä voit pukea yllesi myös hääasusteesi, kuten esimerkiksi hääkengät tai hääkorvakorut. Teemapäivästä voit lukea lisää täältä. Itse en taida hääpukua pukea ylleni tänään, sen pukeminen ylle on aika vaikeaa ilman apua ja tällä hetkellä ainoa apukäsi lähettyvillä on A. Ajattelin kuitenkin säilyttää mekon A:lta salaisuutena vielä sen puolivuotta. ;)

HUOM! Tänään on myös viimeinen päivä äänestää vuoden hääblogi 2017 ehdokkaita! Blogini on ehdokkaana uusi hääblogi -kategoriassa, joten vielä ehtii käydä klikkaamassa Give me a ring! -blogilleni ääniä! TÄSTÄ pääset äänestykseen! Suuret kiitokset äänestäneille. :)

Pppst! Blogiani voi seurata nyt myös instagramissa blogin virallisella instagramkanavalla @givemeenvyblog!

BOYFRIEND TAG

Muistatteko muutama vuosi sitten blogeissa pyörineen poikaystävähaasteen? :D Eli 25 kysymystä sinusta, joihin miehesi vastaa. Musta tää haaste oli tosi kiva ja ajattelin sen sopivan hääblogiin. Saatte nähdä, miten sulhanen musta koskeviin kysymyksiin vastaa. Olen myös värillisellä tekstillä lisännyt omat kommenttini A:n vastauksiin.

Kuva: Pexels

1. Jos tyttöystäväsi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?
Hömppää
Todennäköisesti! Tänä viikonloppuna on tullut katottua telkkarista Downshiftaajien ja Sykkeen uusimmat kaudet loppuun ja sitten myös vähän vähemmän hömppää, eli Elossa 24. 

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
Balsamicokastikkeen.
En tosiaan ikinä ole oikein pitänyt salaatinkastikkeista, mutta balsamicokastiketta laitan monesti salaattiin oliiviöljyn lisäksi.

3. Mikä on hänen inhokkiruoka?
Lanttulaatikko
Jäi vissiin mieleen mun julistukset jouluna: "lanttulaatikko on niin pahaa, että tänä vuonna sitä en syö"

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?
Illallisella tilaa pihvin ja drinkiksi mojiton
Oikein! Tosin mojitoa en joisi pihvin kanssa. Pihvin kanssa punkkua.

5. Mikä on hänen kengänkoko?
36

6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?
Kissaesineitä
Crazy cat lady? :D

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
Subwayn patonkia
Ihan hyvä vaihtoehto.

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
Hittimusiikista
Osaan kyllä aika hyvin Spotifyn uutuuslistojen hitit ulkoa...

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?
Naisten elokuvista
Haha. Katoin eilen Bad Moms. A ei kyseistä leffaa halunnut katsoa mun kanssa. Kyseli sitten leffan loputtua, että oliko hyvä ja sanoin että ihan hauska. Oli kuulemma A:n mielestä näyttänytkin naisten hupsutteluelokuvalta.

10. Minkä väriset silmät hänellä on?
Siniset

11. Kuka on hänen paras ystävä?
Teno ja Vili
Eli meidän kissat. No totta kai pojat ovat mun parhaita ystäviä! Mutta ihmisistä Saara ja Pauliina, jotka ovat myös mun kaasoja.

12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?
Kovaan ääneen puhumisesta huomauttelu
JEP! Ärsyttävää, kun A joskus hyssyttelee. Jos oon innostunut niin mun äänen volyymi kyllä nousee. Ja en oo muutenkaan kovin hiljainen ihminen.

13. Missä hän on syntynyt?
Oulussa

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
Hieno täytekakku
Ja A on myös leiponut mulle muutamana synttärinä hienon täytekakun. Selkeetä aviomiesmatskua. :)

Todistusaineistoa: miehen tekemä kakku, niin hieno! :)

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?
Liikunnan
Kyllä! Rakas, paras ja monipuolinen harrastus. 

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?
Sosiaalisen median
:D Mitähän tämäkin sitten tarkoittaa...

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?
Ei syö mitään outoa
Ollaan A:n kanssa yhtä nirsoja, niin ehkä siksi en A:n mielestä syö mitään outoa.

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?
Kännykkä, lompakko ja avaimet.... Paitsi ei avaimia aina.
Pyhä kolminaisuus! Paitsi vissiin on A:ta jäänyt kalvamaan mun avainten unohtelu. :D

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?
Nälkä
KYLLÄ!!!

20. Entäs piristymään?
Yllätykset
No riippuu yllätyksestä.

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
Antti Tuiskua
No Antti Tuiskuakin! Oon tykännyt Antti Tuiskusta muuten ihan Idols ajoista asti.

22. Millainen hän on tyttöystävänä?
Huippu
No doubt!

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?
Aika alkuvaiheessa seurustelua
A:n äidin taisin tavata syksyllä 2011 ja A:n isän jouluna 2011.

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?
Pokemon go
No kieltämättä. :D Toki lokakuusta asti oon ollut innostunut.

25. Millainen on hänen kotilook?
Leppoinen
Collarit, hupparit tai pyjama. Eli aika leppoinen.

Kirjoitatko sinäkin hääblogia? :) Haastan sinut tekemään myös tämän poikaystävähaasteen! Haluan nähdä, millaisia vastauksia teidän sulhot antaa näihin kysymyksiin.

HÄÄVUOSI 2017

Se on täällä, meidän vuosi! Jotenkin itellä tänä vuonna "new year, new me" -jutut ei tunnu pyörivän yhtään niin mielenpäällä, kuin ajatus siitä, että tämä on todellakin se vuosi, jolloin sanon tahdon elämäni miehelle. Sattuipa muuten sopivasti, että Suomi 100 -juhlavuoden teema on yhdessä.

Otettiin vuosi 2017 vastaan rennoissa merkeissä. Alun perin oli tarkoitus mennä viettämään uutta vuotta kaveripariskunnalle, mutta flunssa-aalto haittasi suunnitelmia. Loppujen lopuksi myös A sairastui flunssaan, eli vietettiin rauhallista uutta vuotta kotona kahdestaan. Käytiin kuitenkin kaupungilla pyörähtämässä ja katsomassa Oulun kaupungin järjestämä ilotulitus. Rento uusi vuosi sopi hyvin kyllä minulle, koska nyt joulun alla olen saanut tehdä töitä ja olo oli työputken jälkeen aika väsynyt.

Otin vuoden 2017 ilolla vastaan. Vuosi 2016 oli alkanut tuntua jo aika raskaalta loppua kohti. Alkuvuosi sisälsi kyllä paljon ihania ja onnellisia hetkiä, mutta kieltämättä loppuvuosi tuntui melkoiselta rämpimiseltä. Toki loppuvuosi ei mitenkään täysin epäonnistunut ja ankea ollut, oon kiitollinen niistä huipuista ihmisistä, jotka tekivät ankeammistakin hetkistä kelpoja. Mutta jotenkin on ollut sellainen fiilis, että ehkä vuosi 2017 kohtelee mua paremmin, kuin vuosi 2016.

Vuosi 2017 tulee sisältämään ainakin ensimmäisen puolenvuoden ajan paljon uusia asioita ja suunnitelmia. Häiden lisäksi mulla on tarkoitus saada maisterin paperit kasaan ja jos kaikki menee hyvin, niin olen terveystieteiden maisteri 18.5.2017. Eli tekemistä riittää gradun puurtamisessa ja häiden järjestämisessä. Loppu puolivuotta on täysi arvoitus - toiveena olisi, että löytyisi joku uutta koulutusta vastaava työpaikka ja saisin uusia haasteita työrintamalle.

Miten teillä meni vuodenvaihde? :)

Meidän joulu 2016

Joulu on taas taputeltu. Onnistuin suunnitelmissani tyhjentää mielen stressistä ja lepäämisessä. Pidin muutaman päivän myös taukoa ruokavaliosta ja herkuttelin jouluruuilla ja -herkuilla ilman omantunnontuskia. Onpahan nyt höllätty ajatuksia myös ruokavaliosta ja valmistauduttu henkisesti tulevaan kiristelyjaksoon. ;)

Aattona heräiltiin omasta kodista. Minä keittelin meille aamuksi riisipuurot ja syötiin pitkästä aikaa aamiainen yhdessä. Puolenpäivän aikaan menimme A:n sukulaisten luokse joululounaalle, josta jatkettiin myöhemmin minun perheeni luokse. Illaksi tultiin omaan kotiin. Myös joulupäivänä käytiin minun vanhemmilla syömässä. Muuten joulu kului todella rennoissa merkeissä kotosalla, pyjama on ollut pyhien univormu. Ollaan katsottu jouluhömppäelokuvia kainalossa, saunottu, ulkoiltu ja nukuttu pitkään. Tapaninpäivänä suostuin vaihtamaan pyjamaunivormun pois ja lähdettiin ihmisten ilmoille, eli kavereiden luokse istumaan iltaa ja Tapsan tansseihin.

>

Tapsantanssinaama

Lahjojen suhteen A:lla oli lähtenyt taas kerran lapasesta. Sain turhan monta pakettia, mutta sehän vain tarkoittaa sitä, että ainakin olen ollut kilttinä. Paras lahja oli black fridaysta asti odotettu järjestelmäkamera. Oon viettänyt kameratonta aikaa muutaman viikon, kun laitoin vanhan kameran myyntiin. Tilalle sain Canon EOS M10 kameran nyt lahjaksi. Kuvaamisesta tulee nyt paljon mielekkäämpää, kun kamera kulkee näppärästi pienen kokonsa ja kevyen painonsa ansiosta vaikka käsilaukussa. Lisäksi kamerassa on kaivattu selfienäyttö ja Wifi. Johan se oli aikakin päivittää 3 vuotta vanha järkkäri parempaan.

Vain pieni osa niistä kaikista lahjoista...

Hauska ajatella, että vuoden päästä vietämme joulua avioparina. Vuoden 2017 lähestyminen tuntuu myös kutkuttavalta ajatukselta. Meidän häävuosi.

Me käymme joulun viettohon...

Huomenna se vihdoin on, juhlista ihanin, eli joulu.

Tämä joulukuu on mennyt todella kiireisissä merkeissä. Loppua kohti tahti on vain kiristynyt. En ole ehtinyt oikein keskittyä joulunodotukseen, joulukortitkin jäi lähettämättä. Kotona on kuitenkin joulusiivous tehty ja joulukoristeet kaivettu esille. Kuusi jäi tänä vuonna hankkimatta ja pystyttämä, ehkä sitten ensi jouluna taas... Mutta kaikesta huolimatta alan hyvillä mielin iltavuoron jälkeen joulunviettoon. Yritän rauhoittua kunnolla ja tyhjentää mieleni. Nautin hyvästä ruuasta, lepään, ulkoilen, nautin läheisteni seurasta.

Meillä on A:n kanssa hieman erilainen yhteinen joulu, kuin aikaisempina jouluina. Ollaan suhteen alusta asti vietetty joulut yhdessä, ensimmäinen joulu oli melkoista pyöritystä (käytiin 3 joulua yhden päivän aikana 3 eri kaupungissa), jonka jälkeen ollaan päädytty viettämään jouluaattoa Oulussa minun vanhempieni luona ja joulupäivänä ollaan lähdetty Rovaniemelle A:n isän luokse. Tänä vuonna Rovaniemen reissu jää välistä, eli vietämme koko joulun Oulussa. Saadaan pitkästä aikaa ottaa jouluna rennosti, kun ei ole kiire minnekään. Meillä sattuu kummallakin nyt 4 yhteistä vapaapäivää, mikä on tietenkin ihan luksusta.

Mutta nyt hiljennyn blogin puolella joulunviettoon.

Oikein hyvää joulua teille kaikille!

Treffipäivä

Viikko sitten maanantaina vietettiin treffipäivää. Ihanaa, kun A:n loman ansiosta meillä on sattunut yhteisiä vapaita näin kesällä, vaikka töissä olen ollutkin. Vuorotyöläisenä kun vapaat sattuu kolmen viikon sykleissä enimmäkseen arkipäiville ja sitten on yleensä se yksi vapaa viikonloppu, eli surkeella säkällä vain silloin on sitten yhteiset vapaat.

Meillä on periaatteena ollut, että kerran kuukaudessa käydään treffeillä. Treffipäivät on mun mielestä yksi niistä monista keinoista hoitaa parisuhdetta. Yleensä käydään syömässä ravintolassa ja sitten vietetään ruokailun päälle leffailtaa joko leffateatterissa tai kotona. Joskus keksitään jotain yhteistä aktiviteettia ja muutaman kerran ollaan käyty myös kylpylässä. Mutta treffipäivänä ei tarvitse tehdä mitään tosi spesiaalia, kunhan se on vähän arjesta poikkeavaa ja vietetään aikaa yhdessä. Meillä ainakin perusarki on melko kiireistä, kun kummatkin käy töissä ja kummallakin on omia harrastuksia, niin välillä sitä aikaa on vain järjestettävä toiselle.

Tällä kertaa starttailtiin treffipäivä biitsiltä, jossa käytiin nopeasti aurinkoa ottamassa. Bongattiin kiva pieni biitsi ihan meidän kodin läheltä ja täytyihän se käydä testaamassa. Kova tuuli lämpimästä ilmasta huolimatta sai meidät lähtemään kuitenkin kotiin melko nopeasti. Pian biitsireissun jälkeen jatkettiin Oulun keilahallille, jossa nyt kesällä oli ihan kivoja tarjouksia, jolla saa pelata tietyn ajan kaikkia lajeja, eli keilausta, minigolfia ja biljardia. Reippailujen jälkeen jatkettiin treffipäivää vielä Rossossa, jossa käytettiin lahjakortti, jonka sain Arinan järjestämästä bloggaritapahtumasta. Syötiin kummatkin pizzat listalta, tilattiin viini kylkeen ja otettiin myös pitkästä aikaa jälkkärikin pääruuan jälkeen.

Kuinka usein te käytte treffeillä ja mitä teidän treffipäiviin yleensä kuuluu?

Miksi naimisiin?

Hyvää heinäkuuta kaikille! :) Ajatella, miten vauhdilla kesä taas etenee. Kesäkuu ja juhannus ovat jo takanapäin. Itse vietin rauhallista cityjuhannusta yhdessä A:n kanssa. Saunottiin, grillattiin ja ulkoiltiin. Meillä ainakin Oulussa oli juhannuksena yllättävän hyvät ilmat, joten aikaa tuli vietettyä aika paljon myös parvekkeella. Ihan kiva cityjuhannus mökkijuhannuksen elementeillä höystettynä.

Mutta nyt postauksen aiheeseen. Eli miksi ihmeessä mennä naimisiin? Olen itse saanut muutamia kommentteja siitä, kuinka turha avioliitto on ja olen saanut kuulla avioliiton kyseenalaistamista. On läväytetty avioerofaktoja ja suhteen onnistumisprosentteja. :D Kyllähän mä nyt itsekkin tiedän, että avioerot on yleisiä. Hassua vaan, että naimisiinmenoa kommentoidaan niin avoimesti negatiiviseen sävyyn. Enhän mäkään puutu toisten elämänvalintoihin, liittyi ne sitten päätökseen olla menemättä naimisiin, olla hankkimatta perhettä tai mitä tahansa. Kukin tyylillään.

Jotenkin itselle naimisiinmeno tuntuu vain suhteen luonnolliselta jatkumolta. Onhan se totta, että suhdetta avioliitto ei tee sen vahvemmaksi, eikä se suhteen päättymiseltä pelasta. Mutta jos vierelle on löytynyt ihminen, jonka kanssa voisi nähdä itsensä vaikka elämänsä loppuun asti, niin miksi ei? Tärkein syy naimisiin menolle on se, että me tahdotaan. Tässä ollaan oltu yhdessä jo useampi vuosi, ja on ollut myös niitä vaikeita hetkiä lukuisien hyvien ja onnellisten hetkien lisäksi. Ja tässä vaiheessa tietää toisen hyvien puolien lisäksi myös ne huonot puolet ja on valmis hyväksymään myös ne. Tahdotaan myös jatkossa rakastaa toisiamme niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, tahdotaan tehdä parhaamme, että suhde toimii ja molemmilla on hyvä olla yhdessä. Ja vaikka sitä on tahdottu jo koko suhteen ajan, niin kyllä se tahtomisen ääneen sanominen alttarilla tuo jonkinlaisen sinetin suhteelle. Itse voin myös myöntää, että mussa on vähän romantikko-optimistin vikaa, joka unelmoi loppuelämän kestävästä avioliitosta (ja jos ei mene, niin se on sitten tarkoitettu niin). Eihän avioliitossa tai edes parisuhteessa ole mitään järkeä olla, jos ajattelee kokoajan eroamisprosentteja ja sitä, että kyllä se ero sieltä kuitenkin tulee.

Kuva: Free Images

Yksi merkittävä syy naimisiinmenolle on myös varmaan perheidentiteetti. Meidän yhteisen elämän haaveisiin kuuluu myös lapsi/lapset. Jos vain se onni myös meille suodaan, niin avioparina ei tarvitse tehdä erikseen isyydentunnustusta ja koko porukalla olisi sitten yksi ja sama sukunimi.

Sitten on tietenkin lakiin perustuvia järkisyitä (avio-oikeus, perintöasiat, lesken oikeudet ym...), joiden lateleminen voi toimia näille eroprosentteja lateleville kyseenalaistajille. Kyllähän nekin on hyviä syitä, mutta kaksi edellä mainittua on merkittävimmät syyt mennä naimisiin.

Haluaisin myös kuulla, että mitkä teillä on ne tärkeimmät syyt avioitua? :) Onko kukaan muu kohdannut vastaavaa avioliiton kyseenalaistamista?