perjantai 1. heinäkuuta 2016

Miksi naimisiin?

Hyvää heinäkuuta kaikille! :) Ajatella, miten vauhdilla kesä taas etenee. Kesäkuu ja juhannus ovat jo takanapäin. Itse vietin rauhallista cityjuhannusta yhdessä A:n kanssa. Saunottiin, grillattiin ja ulkoiltiin. Meillä ainakin Oulussa oli juhannuksena yllättävän hyvät ilmat, joten aikaa tuli vietettyä aika paljon myös parvekkeella. Ihan kiva cityjuhannus mökkijuhannuksen elementeillä höystettynä.

Mutta nyt postauksen aiheeseen. Eli miksi ihmeessä mennä naimisiin? Olen itse saanut muutamia kommentteja siitä, kuinka turha avioliitto on ja olen saanut kuulla avioliiton kyseenalaistamista. On läväytetty avioerofaktoja ja suhteen onnistumisprosentteja. :D Kyllähän mä nyt itsekkin tiedän, että avioerot on yleisiä. Hassua vaan, että naimisiinmenoa kommentoidaan niin avoimesti negatiiviseen sävyyn. Enhän mäkään puutu toisten elämänvalintoihin, liittyi ne sitten päätökseen olla menemättä naimisiin, olla hankkimatta perhettä tai mitä tahansa. Kukin tyylillään.

Jotenkin itselle naimisiinmeno tuntuu vain suhteen luonnolliselta jatkumolta. Onhan se totta, että suhdetta avioliitto ei tee sen vahvemmaksi, eikä se suhteen päättymiseltä pelasta. Mutta jos vierelle on löytynyt ihminen, jonka kanssa voisi nähdä itsensä vaikka elämänsä loppuun asti, niin miksi ei? Tärkein syy naimisiin menolle on se, että me tahdotaan. Tässä ollaan oltu yhdessä jo useampi vuosi, ja on ollut myös niitä vaikeita hetkiä lukuisien hyvien ja onnellisten hetkien lisäksi. Ja tässä vaiheessa tietää toisen hyvien puolien lisäksi myös ne huonot puolet ja on valmis hyväksymään myös ne. Tahdotaan myös jatkossa rakastaa toisiamme niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, tahdotaan tehdä parhaamme, että suhde toimii ja molemmilla on hyvä olla yhdessä. Ja vaikka sitä on tahdottu jo koko suhteen ajan, niin kyllä se tahtomisen ääneen sanominen alttarilla tuo jonkinlaisen sinetin suhteelle. Itse voin myös myöntää, että mussa on vähän romantikko-optimistin vikaa, joka unelmoi loppuelämän kestävästä avioliitosta (ja jos ei mene, niin se on sitten tarkoitettu niin). Eihän avioliitossa tai edes parisuhteessa ole mitään järkeä olla, jos ajattelee kokoajan eroamisprosentteja ja sitä, että kyllä se ero sieltä kuitenkin tulee.

ido
Kuva: Free Images
Yksi merkittävä syy naimisiinmenolle on myös varmaan perheidentiteetti. Meidän yhteisen elämän haaveisiin kuuluu myös lapsi/lapset. Jos vain se onni myös meille suodaan, niin avioparina ei tarvitse tehdä erikseen isyydentunnustusta ja koko porukalla olisi sitten yksi ja sama sukunimi.

Sitten on tietenkin lakiin perustuvia järkisyitä (avio-oikeus, perintöasiat, lesken oikeudet ym...), joiden lateleminen voi toimia näille eroprosentteja lateleville kyseenalaistajille. Kyllähän nekin on hyviä syitä, mutta kaksi edellä mainittua on merkittävimmät syyt mennä naimisiin.

Haluaisin myös kuulla, että mitkä teillä on ne tärkeimmät syyt avioitua? :) Onko kukaan muu kohdannut vastaavaa avioliiton kyseenalaistamista?

6 kommenttia:

  1. Joskus tuntuu, että sama mitkä valinnat niin tulee sanottavaa. Ei ole aina ollut helppoa olla avopari ja muodostaa perhe yhdessä, kun on tullut neuvoja ja ohjeita vaikka niitä ei ole pyydettykään ;) Avioliitottomuutta en voi oikeastaan omalla kohdallani perustella sen kummemmin kuin, että se ei vaan ole tuntunut erityisen tärkeältä ja asialta, jota olisimme sen kummemmin pohtineet. Ovessamme on kaksi eri sukunimeä, isyyden tunnustaminenkin oli varsin helppo juttu. Puolison kanssa on helppoa muutoinkin juridisesti järjestää perintöasiat.

    Avioliitto on kaunis ele, jossa julkisesti läheisten ja ystävien ympäröimänä halutaan tuoda oma sitoutuminen nähtäville ja toki avioliiton solmimiseen liittyy myös paljon "arvolatausta", joiden muodostumisella on pitkä historia. Tehkäämme kukin kuten meille sopii ja hyvältä tuntuu. Varmastikaan ainoaa oikeaa tapaa ei ole olemassa. Hyvää kesää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se! Kaikki tehkööt, miten itse parhaakseen näkee. :) Pointti olikin se ja vähän perustelin itselleni merkittäviä syitä, miksi me halutaan naimisiin. Lapsen hankkiminen ei esimerkiksi itsellä ole ollut vielä opintojen vuoksi ajankohtaista, mutta jos lapsi olisi sopinut kuvioihin aikaisemmin, ei oltaisi pelkästään sen vuoksi menty naimisiin äkkiä ennen lapsen syntymää, koska kuten sanoit, nuo juridiset puolet on melko simppeleitä hoitaa.

      Mua ei häiriste yhtään, että nämä avioliittoa kommentoivat henkilöt ovat sitä mieltä, etteivät mene naimisiin ikinä. Yhtälailla kunnioitan heidän parisuhdetta ja päätöstä olla avioitumatta sitä enempää kommentoimatta.

      Poista
  2. Me avioiduttiin jo about 2,5 vuoden seurustelun jälkeen. Moni on kyseenalaistanut meilläkin nopeaa tahtia ja avioliittoa ylipäätään. Joo, oltiin nopeita. Muutettiin yhteen virallisesti vajaan 5kk seurustelun jälkeen, ja sitä ennenkin oltiin ihan ekoista treffeistä lähtien oltu erossa tasan tarkkaan 5 yötä vapaaehtoisesti, lisäksi muutama yö kun mies oli työmatkoilla.

    Meillä tärkeimmät syyt avioitumiselle oli nimenomaan se tahtominen ja perheidentiteetti. Tavallaan ei ollut syytä, minkä takia EI avioiduttaisi. Oltiin jo parissa vuodessa koettu niin paljon, että tiedettiin, että ne isotkin elämän kolhut kyllä kestetään yhdessä. Ja toisaalta taas, jos ei kestetä, niin onko sekään maailmanloppu? Kyllähän sitä avoliitoistakin erotaan. Tämä tuntui meille oikealta ratkaisulta ja tähän mennessä on sitä ollutkin. Tulevaisuudesta ei tiedä kukaan mitään, ja jos jatkuvasti pelkää huonoja asioita, ei koskaan oikeasti pääse nauttimaan mistään.

    Me ei tiedetä, halutaanko me lapsia. Mutta jos halutaan, niin halutaan, että koko perheellä on sama sukunimi. Lisäksi tosiaan kaikki isyyden tunnustamiset ym. asiat on avioliitossa tosiaan paljon helpompia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä 2,5 vuoden seurustelu on jo sellainen, että kyllä sitä toisen tuntee ja siinä vaiheessa jo tietää, jos haluaa toisen kanssa olla vaikka elämänsä loppuun asti. On mullekki ollut selvää jo pitkään se, että mitä vastaisin sitten kun ja jos A polvistuu. ;)

      Ja hyvä vaan, että teitte just niinkuin oikealta tuntuu ja juuri silloin, kun teidän mielestä oli oikea hetki. Kyllä sen vaan tuntee, että millon on oikea päätös edetä avioliittoon.

      Poista
  3. Samaan olen törmännyt, kaverit ovat hommassa aivan mukana mutta jotkut sukulaiset ihmettelevät että "mitä te nyt jo naimisiin menette". Yhdessä ollaan kuitenkin oltu 4 vuotta, minulla hääpäivänä ikää 26v ja miehellä 25v, joten en oikein tiedä että mitä tässä vielä pitäisi odotella? Tosi harmi etteivät kaikki ole niin innolla hommassa mukana, mutta se kai lopulta on tärkeintä että itsellämme on vahva tunne siitä että tämä on oikea askel.

    Jos odotettaisiin vielä muutama vuosi, niin sitten varmaan tulisi kyselyä että miksi ette ole jo naimisissa. Tuntuu että aina riittää spekuloitavaa, tekipä sitten miten tahansa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi outoa. :D Ennenhän avioiduttiin paljon aikaisemmin, kuin nykyään, ennen 25 v avioituminen oli aivan normaalia. Nyt varmaan tuo urakeskeisyys vaikuttaa sitten naimisiinmenemiseenkin, että lähemänä 30-35 moni menee naimisiin. Ja ihan niinkuin sanoit, spekulaatiota riittää varmasti teki mitä tahansa. :)

      Poista