Parisuhde ja päivärytmit

Uusista elämän tuulista innostuneena halusin jakaa hieman ajatuksiani ja kokemuksia asiasta parisuhde ja parin päivärytmien vaikutus siihen. Meillähän on tosiaan tilanne ollut se, että koko parisuhteen aikana meillä ei ole ollut samanlaista päivärytmiä ja huomenna siihen tulee muutos. Oon todella onnellinen uudesta työstä ja myös siitä, miten sen tuoma päivärytmi vaikuttaa parisuhteeseen.

Olen tosiaan tähän mennessä meidän parisuhteen aikana elänyt opiskelijana. Kesäisin ja lukuvuosien ohella olen tehnyt lähihoitajana töitä. Lähihoitajan työssä olen tehnyt pääasiassa kaksivuorotyötä, yhtenä kesänä peräti kolmivuorotyötä. Viikonloppuvapaita ei ole hirveästi herunut, yleensä viikonloppuvapaat menevät niin, että niitä on yksi kolmessa viikossa. Ja sehän voi tarkoittaa sitä, että jos toisessa listassa viikonloppuvapaa sijoittuu listan alkupäähän ja toisessa loppupäähän, niin kuukaudessa on pahimmillaan vain yksi viikonloppuvapaa. Antti puolestaan on ollut myös opiskelija ja tehnyt töitä opintojensa ohella, mutta hän on ollut jo 3 vuotta työelämässä perinteisellä toimistotyöajalla.

Eli jos kokemusta vuorotyöstä ei ole, niin tuo tarkoittaa käytännössä sitä, että yhteiset viikonloppuvapaat ovat tiukassa ja arjessa kohtaamiseen tulee omat haasteensa. Toinen on illat töissä, toinen kotona. Ja erimielisyyksiä tulee esimerkiksi nukkumaanmeno ajoista ja unirauhasta. Jos on useampi iltavuoro peräkkäin, niin ei voi edes olettaa, että uni tulisi klo 23, kun toinen menee nukkumaan. Ja kun on menossa aamuvuoroon lauantai- tai sunnuntaiaamuna, niin toisella voi olla vaikea käsittää, että viikonloppuna pitää mennä aikaisin nukkumaan. Puhumatta siitä, kun lauantai- tai sunnuntaiaamuun mennessä toinen tulee baarista kolmen jälkeen ja kolistelee (vaikka kuinka olisi ennen baariin menoa vakuuttanut, että tulee mahdollisimman hiljaa). Oon maailman herkkäunisin ihminen, joten ilta-aamuvuoron vähäiseksi jäävien unien laatua ei paranna se tunnin katko, mikä toisen kotiintulokolinasta aiheutuu. Okei, myönnän, että myös tuo toimistotyöaikalainen on saanut kokea saman, kun olen keskellä viikkoa hiippaillut kotiin opiskelijabileistä. ;)

Kuva: Pexels

Ja silloin, kun töitä ei ole, olen kyllä saanut nauttia aika paljon akateemisesta vapaudesta. Antilla on varmaan väsyneinä aamuina oikein raastanut katsoa, kun on käynyt pussaamassa mua ennen töihin lähtöä ja sen jälkeen olen itse kääntänyt kylkeäni ja jatkanut unia. :D Mutta toisaalta, itse en ole viimeisimmästä opiskeluvuodesta nauttinut juuri ollenkaan. Olen ajoittain kokenut itseni todella yksinäiseksi, kun olen puurtanut gradua yksin kotona. Loppuvuodesta en viitsinyt edes töissä käydä, kun olin saanut itseni jo opintotukikuukausienpalautuskierteeseen. Eli olen tuntenut syvää kateellisuutta ihmisille, jotka lähtevät kahdeksaksi tunniksi töihin.

Eli meidän tilanne tulee muuttumaan maanantaista lähtien huomattavasti. Voimme suunnitella yhdessä vapaita viikonloppujamme, kaupassa käyntejä arki-illoille, yhteisiä salitreenejä... Ihan yksinkertaisia asioita, joiden suunnittelu on ollut ennen todella haastavaa.

Mun kokemus on se, että parisuhteessa toisen puolen vuorotyö vaikuttaa pakostakin ihan yksinkertaisiin asioihin parisuhteessa. Mitä siitä sitten tulee, jos kumpikin on vuorotyössä? Uskon, että aiheuttaa haasteita yhteisen ajan löytämiselle ihan tuplasti haasteita.

Onko teillä erilaiset vai samanlaiset päivärytmit? Jos teette vuorotyötä, niin miten se teillä vaikuttaa parisuhteeseen?

Kuusi vuotta rakkautta, kohta vuosi kihloissa

Ajatella. Jo kuusi vuotta yhteiseloa takana, kuusi rakkauden täytteistä vuotta. Täytyy sanoa, että enpä olisi uskonut, että kun lähdin hiihtolomaviikolla baarista pitkän komistuksen matkaan, että noin 6,5 päästä siitä päivästä meillä olisi sama sukunimi. ;)

Olen kertonut aikaisemmin blogissa tässä postauksessa siitä, kuinka kaikki sai alkunsa. Mutta huomasin, että kihlauksesta en ole kertonut mitään! Koska maanantaina tulee kihlauksesta vuosi täyteen, on mun mielestä ihan hyvä aika kertoa kihlauksestakin jotain.

Täytyy sanoa, että olin tehnyt kosinnan melko helpoksi A:lle. Olin sanonut A:lle, että mikäli joku päivä päätät kosia mua, niin älä tee sitä julkisella paikalla, äläkä hanki sormusta. Julkisen paikan olin kieltänyt, koska tunsin itseni sen verran, että tiesin kosinnan aiheuttavan mulle tunnekuohun. Ja käskin olla hankkimatta sormusta, koska halusin suoraa mieluisan, sellaisen jota katselisi mielellään loppuelämän. En siis todellakaan odottanut mitään spektaakkelia kosinnan suhteen.

Kuva: Pexels

Tavallaan olin pyöritellyt viikkoa aiemmin päässäni ja ääneen tytöille, että josko nyt olisi se hetki, jota on jo pitkään odotettu. Tiesin, että jos A joku päivä kosii, niin se tapahtuu vuosipäivänä. Viides vuosipäivä oli tavallaan semmonen sopiva aika. A ei todellakaan ole joulupyhä-, uusivuosi-, ystävänpäivä- tai syntymäpäiväkosijatyyppiä. ;) Mutta toisaalta tiesin, että A on myös hyvin pihi, joten tavallaan en kuitenkaan odottanut kosintaa tosissaan, koska sitten olisi täytynyt laittaa rahaa sormuksiin JA häihin. :D

Vuosi sitten lähdettiin viettämään vuosipäiväviikonloppua Vantaalle kylpylähotelli Flamingoon. Meillä oli ollut melko kiireinen loppu- ja alkuvuosi ja oltiin ehditty viettämään todella vähän yhteistä aikaa. Tarvittiin siihen väliin vähän yhteistä laatuaikaa ja rentoutumista. Varsinainen vuosipäivähän meillä oli vuosi sitten torstaina ja se päivä meni mulla ensin töissä ja sitten reissuun tavaroita pakkaillessa.

Vietettiin reissussa perjantaina todella ihana yhteinen päivä. Jouduttiin skipata A:n kanssa kylpylä perjantailta, sillä A:lla oli flunssa. Ja tämän flunssan takia olin "pusulakossa" (saan todella helposti kaikki taudit). Alkupäivä shoppailtiin ja illasta käytiin hohtominigolfissa ja jatkettiin syömään. A oli päättänyt, että kosii mua reissun aikana, mutta ei ollut miettinyt enempää sopivaa ajankohtaa. Meidän ravintolaillallisella mulla tuli kuitenkin huoli vanhempien luona hoidossa olevista kissoista. kun siellä oli joku episodi ollut ja sen myötä sitten mulla tuli vähän paha mieli. Muutenkin oltiin ihan täynnä ruuasta, joten mentiin vain nukkumaan illallisen jälkeen.

Ja aamulla olin saanut viestin puhelimeen, että ei mitään hätää kissoilla, kaikki hyvin. Huomattavasti keveämmillä mielillä jatkettiin viikonloppua. Mentiin ihanalle hotellin aamupalalle ja sen jälkeen huoneeseen hetkeksi pötköttelemään ja valmistautumaan shoppailureissuun.

Pötköteltiin siinä sängyllä ja rupesin miettimään, että pitäiskö alkaa meikkaamaan. A sitten siinä oli vähän semmonen vaisu. Sitten se vaan nousi sängyltä ja sanoi, että sillä olis yks asia mulle, otti mua kädestä ja nosti mut sängystä ylös ja polvistui mun eteen.

Mun mielestä kosinta oli täydellinen ja siinä oli kaikki, mitä kosinnalta odotin. Vain me kaksi. A kertoi rakastavansa mua ja haluavansa mennä mun kanssa naimisiin. Ja paljon muutakin, mutta nämä oli ne tärkeimmät.

Ja mä vastasin kyllä, toki ensin nyökyttelin kun en onnenkyyneleiltäni saanut sanotuksi. Ja pusulakko loppui - alkuviikosta olin sitten flunssainen, mutta onnellinen.

Alkuperäisten suunnitelmien mukaan meidän oli tarkoitus lähteä tänään viettämään vuosipäivää, mutta A joutui laskea tänään mummonsa haudan lepoon ja on nyt isänsä luona reissussa. Siirrettiin suunnitelmia ensi viikonlopulle, mutta myös sen suhteen tuli mutkia matkaan. Menemme siis maanantaina, meidän kihlavuosipäivänä, juhlistamaan kuuden vuoden rakkautta ja vuoden kihlausta.

10 random facts about US

Monesti blogeissa näkyy faktaluetteloita bloggaajasta. Ajattelin hääblogiin sopivan faktaluettelon meistä parina.

♥ Me ollaan sellainen pari, joka tasapainottaa toinen toista. Mä olen hetkessä nollasta sataan kiihtyvä impulsiivinen tunneihminen, kun taas A on rauhallinen, rationaalinen ja harkitseva järki-ihminen. Oon sitä mieltä, että jos seurustelisin itseni kaltaisen höyrypäätunneihmisen kanssa, niin elämä olisi aika katastrofaalista. 

♥ Meillä on 30 cm pituusero.

♥ Meillä on kaksi norjalaista metsäkissaa 5-vuotias Piko (jota kutsutaan Tenoksi...) ja pian 2-vuotias Vili. Vaikka kissat on paperilla minun nimissä, niin kyllä kumpikin kantaa niistä vastuun ihan yhtälailla. A:lla ja pojilla (eli kissoilla :D) on jopa yhteisiä aamu- ja iltarutiineja, jotka minä muka onnistun sekoittamaan joskus tekemällä jonkun erilailla.

♥ Meillä ei ole ollut samanlaista elämänrytmiä oikeastaan koko seurustelun aikana. Mulla on välillä kuvioissa vuorotyö, joka vaikuttaa erityisesti kesäisin tosi paljon meidän yhteiseen aikaan. A on ollut jo useamman vuoden kokopäivätyössä, kun itse olen ollut opiskelijana ja akateemisen vapauden ja useiden itsenäisten opintojen ansiosta oon monesti kääntänyt kylkeä ja jatkanut unia, kun A on käynyt antamassa aamupusun ja lähtenyt töihin.

♥ Ja tosiaan pusut me vaihdetaan aina ennen nukkumaanmenoa ja kotoa poistuessa.

♥ Ollaan yhdessä ihan höpsöjä, meillä on ihan kummallista inside läppää. Ainakin A vaikuttaa meistä ulkopuolisille sellaiselta järkevältä tyypiltä, josta ei ikinä uskoisi, miten tyhmiä juttuja meillä yhdessä on kotona muiden katseilta piilolta.

♥ Ei olla kumpikaan pitkävihaisia. Jos tulee jotain pientä mökötystä aiheuttavaa kränää, niin hyvin nopeasti ollaan sitä mieltä, että ei viitsi riidellä.

♥ Koko meidän yhdessäolon ajan ollaan seurattu Salkkareita. :D Siitä huolimatta, vaikka meitä ärsyttää salkkareiden typerät juonikäänteet ja pitkään vatvottavat tilanteet, jotka ei etene...

♥ Ikäeroa meillä on 11 kuukautta, ollaan synnytty kuitenkin eri vuosina, A vuotena 1988 ja minä 1989. 

♥ Meillä ei ole lempi/hellittelynimiä toisillemme, ihan omilla etunimillä kutsutaan, toki hellittelynimenä käytetään "rakas", mutta EI mitään "höpsösöpölimurmeliinipurmeliini".