Hääpäivän kulku: tunnelmia juhlapaikalta osa 2/2

Ensimmäisen osan juhlapaikan tunnelmista voit lukea täältä!

Kahvien ja puheiden jälkeen oli aikaa vapaalle seurustelulle. Muistaakseni tässä vaiheessa otettiin yhteiskuvia myös kaasojen ja bestmanien kanssa, sekä perheen kanssa. Kun yhteiskuvat saatiin otettua, oli häätanssin vuoro ja alkoi bändin ensimmäinen setti.

Häätanssin suhteen oltiin päätetty, että ei edes yritetä mitään monimutkaisia askelkuvioita, eli simppelisti keinuen mentiin. Häätanssille omistan oman postauksen, joten siitä enemmän myöhemmin. Bändin ensimmäinen setti sisälsi muutaman perinteisen tanssilava biisin, jotka oltiin settiin otettu ihan vain siksi, että jos vanhempi väki haluaisi tanssia - vaan ei halunnut! Muutaman biisin aikana oli ihan tyhjä tanssilattia. Tämä onkin ainoa juttu jonka tekisin toisin häiden suhteen, eli jättäisin ne kappaleet pois kokonaan. Mutta niistä kun päästiin, niin tanssilattialla oli porukkaa joraamassa koko illan. :) Täytyy kyllä kehua, että bändi oli ihan huippu! Oon ollut monesti sellaisissa häissä, joissa bändin biisit ei vaan saa mua tanssilattialle. Meillä bändien kilpailutuksessa tärkeässä osassa oli bändien biisilistat. Muistan, miten meni oikein kylmät väreet, kun bändi lähetti meille listan meidän häitä varten kootuista kappaleista. Ei tarvinnut todellakaan pelätä, että omissa häissä ei huvittaisi jorata tanssilattialla. Meidän häissä soitti Matkalla niminen bändi ja se sai paljon kehuja myös vierailta. Setit oli monipuolisia ja musiikkia oli moneen makuun. Oli ehdottomasti yksi parhaista päätöksistä panostaa bändiin.

Ensimmäisen setin jälkeen käytiin vielä Antin ja valokuvaajan kanssa ottamassa muutama potrettikuva kauniissa ilta-auringossa. Potrettien lisäksi otimme vielä yhteiskuvan kaikkien vieraiden kanssa.

Ensimmäisen ja toisen setin välissä oli myös kimpunheitto, jonka nappasi yksi kaasoistani. Olin päättänyt, että sukkanauhan heittoa ei tule, tai ainakaan sitä ei minun mekon alta tongita. Olisihan sukkanauhan voinut sujauttaa laukkuun, mutta en ehtinyt ajatella asiaa toiminnan tasolle asti. Bestman ilmoitti, että naimattomat miehet jo venyttelevät ja valmistautuvat sukkanauhan heittoa varten, joten sukkanauhan tilalta lensi viehe.

Loppuillasta minulla ei ole juurikaan kuvamateriaalia, koska valokuvaajan päivä päättyi pian kimpunheiton jälkeen. (Blogia lukevat vieraat: lähettäkää mulle, jos teillä on jotain kuvamateriaalia. ;)) Mutta loppuilta meni aikalailla tanssilattialla joratessa. Mulla alkoi illasta flunssa jo painaa ja olo oli aika kipeä. Ääntä ei oikein lähtenyt ja muutenkin olo oli väsynyt. Päätin kuitenkin, että juhlin huoletta niin kauan, kuin bändi soittaa. Bändin toisen ja kolmannen setin välissä oli iltapalaksi lohisalaattia ja patonkia.

Tanssimisessa tuli KUUMA!

Bändi lopetteli puolenyön aikaan ja silloin päätimme jakaa kaason ja hänen miehensä kanssa taksin ja lähteä hotellille hääyötä viettämään. Taksin saapumisessa menikin ihan hyvä tovi, eli ehdittiin sanoa kiitokset ja heipat niille vieraille, jotka alkoivat poistua ja niille, jotka jäi juhlimaan loppuun asti. Kuulin toiselta kaasolta, että juhlat olivat olleet ihan railakkaat. Toki olisi ollut mukava jäädä pidempään juhlimaan omia häitä, mutta oli ihana päästä rauhoittumaan Antin kanssa hääyön viettoon.

Päivä meni aivan kamalan nopeasti ohi. Hääpäivälle osunut paha flunssa ei ollut este, vaan hidaste. Palveluntarjoajien kanssa kaikki meni hyvin, eikä päivästä jäänyt mitään hampaankoloon. Päivä sisälsi hieman jännityksen tunteita ja todella paljon rakkauden ja kiitollisuuden tunteita. 15.7.2017 oli tähän mennessä meidän elämämme onnellisin päivä.

Mielelläni olisin jakanut enemmän kuvia ja tunnelmia, mutta hääblogin huono puoli on se, että kuvissa on paljon muita ihmisiä, eli yritin valikoida sellaiset, joissa taustalla olevia ihmisiä ei kunnolla näy. :) Mutta toivottavasti nämä kuvat antoi vähän osviittaa juhliemme tunnelmasta!

Kuvat: Sarianna Valkama

Hääpäivän kulku: tunnelmia juhlapaikalta osa 1/2

Kun saavuimme juhlapaikalle, viimeiset vieraat olivat ehtineet juuri ennen meitä perille. Ihan liian kauan kukaan ei siis toivottavasti joutunut odottelemaan. Meillä oli perinteinen onnittelujono, vaikka se ehkä joidenkin mielestä tönköltä tavalta saattaa tuntua. Musta oli kuitenkin ihana vihdoin vaihtaa muutama sana jokaisen vieraan kanssa, kun se alkupäivä oli kuitenkin mennyt aikalailla omassa kuplassa kaasojen ja sitten myöhemmin myös Antin kanssa. Ulkona oli kaunis ilma, joten nostimme juhlapaikan pihalla maljat ja bestman avasi puheenvuoron. Siirryimmekin pian sisälle, jossa juhlapaikan väki toivotti vieraat tervetulleeksi, kertoi ruoka- ja juomajärjestelyistä ja muista käytännön asioista. Sitten vihdoin päästiin syömään, mulla kuitenkin jännitys ja hääkuplafiilis vaikutti ruokahaluun huonosti, vaikka ruoka olikin erittäin hyvää.

Tunnelma juhlapaikalla tuntui vapautuneen todella nopeasti ja hääbingo toimi kivana jäänmurskaajana. Meidän vanhemmat näkivät toisensa ekan kerran ja sukupöydässä sekoitettiin vähän pakkaa, mutta oltiin onnistuttu tekemään just hyvä ja toimiva istumajärjestys.

Ruokailun jälkeen meillä oli vuorossa potrettien ottaminen. Ajateltiin, että siinä on hyvä väli käydä ottamassa kuvat, kun juhlapaikan miljöö antoi ihanat puitteet kuvauksille, eikä kenenkään tarvinnut odotella meidän kuvaussessioita nälkäisinä. Fiksattiin kaasojen kanssa meikki ja hiukset kuntoon ja lähdettiin kuvailemaan. Potrettien ajaksi vierailla riitti tekemistä polaroid -vieraskirjan kanssa, joka näytti olevan onnistunut ohjelmanumero. Vierailla näytti olevan hauskaa kuvatessa. Oltiin nakitettu bestmanit ja osa kaasoista auttamaan vieraita, erityisesti vanhempaa väkeä polaroid -kameran kanssa, että saadaan varmasti kaikista vieraista muisto vieraskirjaan.

Kun potretit oli otettu, oli vihdoin aikaa seurustella vieraiden kanssa ihan kunnolla. Käytiin jututtamassa ihmisiä ja oli vain niin ihanan onnellinen fiilis - kaikki rakkaat samassa paikassa! :) Vapaan seurustelun ja oleskelun, sekä hääbingon lisäksi ohjelmanumeroina oli kenkäleikki, hääkakku ja kahvit sekä puheet.

Kenkäleikissä oltiin melko yksimielisiä ja viimeisen kysymyksen kohdalla saatiin vieraiden hämmästyksestä kuuluva "OOO!" ääni kajahtamaan. Kysymyksenä oli, että kumpi teki aloitteen ja kummatkin nosti kummankin kengän ylös. Meillä kumpikaan ei koskaan tehnyt varsinaisesti aloitetta, vaan tilanne eteni omalla painolla niin hyvin, että tässä sitä ollaan: naimisissa. ;)

Hääkakkua leikatessa emme polkaisseet, heitimme sen sijaan yläfemmat. Kaapin paikasta ei tässä talossa päätä kukaan yksin, vaan asioista keskustellaan yhdessä. ;) Olin muuten todella tyytyväinen PS Puistolta yhteistyössä saatuun kakkukoristeeseen, joka oli aivan ihana. Ja muistatteko kermakakkukriisin? Meidän kermakakku oli TÄYDELLINEN! Onneksi päätettiin ottaa juhlapaikan kakku, koska se oli todella hieno ja ihan mielettömän hyvää. Monet vieraat kehuivat ja kävi santsikierroksella.

Kahvien loppupuolella oli puheiden aika. Puheet meille piti minun isä, kaaso ja bestman. Huomasi, että puheenpitäjät kyllä tunsivat meidät pariskuntana ja meidän tarinan aika hyvin. Puheista paljastui myös, että kihlauksen ajankohta oli ollut ihan täysin selvä asia sekä bestmanille että kaasolle, vaikka Antti ei siitä ollut kenellekkään etukäteen puhunut. Miten niin itsestään selvä vuosipäiväkylpyläviikonloppu? :D

Ja jottei tästä tulisi ihan metripostausta, niin postaus jatkuu seuraavassa osassa... :)

Kuvat: Sarianna Valkama