maanantai 28. elokuuta 2017

Hääpäivän kulku: tunnelmia juhlapaikalta osa 1/2

Kun saavuimme juhlapaikalle, viimeiset vieraat olivat ehtineet juuri ennen meitä perille. Ihan liian kauan kukaan ei siis toivottavasti joutunut odottelemaan. Meillä oli perinteinen onnittelujono, vaikka se ehkä joidenkin mielestä tönköltä tavalta saattaa tuntua. Musta oli kuitenkin ihana vihdoin vaihtaa muutama sana jokaisen vieraan kanssa, kun se alkupäivä oli kuitenkin mennyt aikalailla omassa kuplassa kaasojen ja sitten myöhemmin myös Antin kanssa. Ulkona oli kaunis ilma, joten nostimme juhlapaikan pihalla maljat ja bestman avasi puheenvuoron. Siirryimmekin pian sisälle, jossa juhlapaikan väki toivotti vieraat tervetulleeksi, kertoi ruoka- ja juomajärjestelyistä ja muista käytännön asioista. Sitten vihdoin päästiin syömään, mulla kuitenkin jännitys ja hääkuplafiilis vaikutti ruokahaluun huonosti, vaikka ruoka olikin erittäin hyvää.

7587-edit

Tunnelma juhlapaikalla tuntui vapautuneen todella nopeasti ja hääbingo toimi kivana jäänmurskaajana. Meidän vanhemmat näkivät toisensa ekan kerran ja sukupöydässä sekoitettiin vähän pakkaa, mutta oltiin onnistuttu tekemään just hyvä ja toimiva istumajärjestys.

Ruokailun jälkeen meillä oli vuorossa potrettien ottaminen. Ajateltiin, että siinä on hyvä väli käydä ottamassa kuvat, kun juhlapaikan miljöö antoi ihanat puitteet kuvauksille, eikä kenenkään tarvinnut odotella meidän kuvaussessioita nälkäisinä. Fiksattiin kaasojen kanssa meikki ja hiukset kuntoon ja lähdettiin kuvailemaan. Potrettien ajaksi vierailla riitti tekemistä polaroid -vieraskirjan kanssa, joka näytti olevan onnistunut ohjelmanumero. Vierailla näytti olevan hauskaa kuvatessa. Oltiin nakitettu bestmanit ja osa kaasoista auttamaan vieraita, erityisesti vanhempaa väkeä polaroid -kameran kanssa, että saadaan varmasti kaikista vieraista muisto vieraskirjaan.

8002-edit


7831-edit


7777-edit

Kun potretit oli otettu, oli vihdoin aikaa seurustella vieraiden kanssa ihan kunnolla. Käytiin jututtamassa ihmisiä ja oli vain niin ihanan onnellinen fiilis - kaikki rakkaat samassa paikassa! :) Vapaan seurustelun ja oleskelun, sekä hääbingon lisäksi ohjelmanumeroina oli kenkäleikki, hääkakku ja kahvit sekä puheet.

Kenkäleikissä oltiin melko yksimielisiä ja viimeisen kysymyksen kohdalla saatiin vieraiden hämmästyksestä kuuluva "OOO!" ääni kajahtamaan. Kysymyksenä oli, että kumpi teki aloitteen ja kummatkin nosti kummankin kengän ylös. Meillä kumpikaan ei koskaan tehnyt varsinaisesti aloitetta, vaan tilanne eteni omalla painolla niin hyvin, että tässä sitä ollaan: naimisissa. ;)

8323-edit

Hääkakkua leikatessa emme polkaisseet, heitimme sen sijaan yläfemmat. Kaapin paikasta ei tässä talossa päätä kukaan yksin, vaan asioista keskustellaan yhdessä. ;) Olin muuten todella tyytyväinen PS Puistolta yhteistyössä saatuun kakkukoristeeseen, joka oli aivan ihana. Ja muistatteko kermakakkukriisin? Meidän kermakakku oli TÄYDELLINEN! Onneksi päätettiin ottaa juhlapaikan kakku, koska se oli todella hieno ja ihan mielettömän hyvää. Monet vieraat kehuivat ja kävi santsikierroksella.

kakkukollaasi


Kahvien loppupuolella oli puheiden aika. Puheet meille piti minun isä, kaaso ja bestman. Huomasi, että puheenpitäjät kyllä tunsivat meidät pariskuntana ja meidän tarinan aika hyvin. Puheista paljastui myös, että kihlauksen ajankohta oli ollut ihan täysin selvä asia sekä bestmanille että kaasolle, vaikka Antti ei siitä ollut kenellekkään etukäteen puhunut. Miten niin itsestään selvä vuosipäiväkylpyläviikonloppu? :D

Ja jottei tästä tulisi ihan metripostausta, niin postaus jatkuu seuraavassa osassa... :)

2 kommenttia:

  1. Haa! Eli on muitakin naimisiin meneviä pareja, joiden vanhemmat eivät ole tavanneet toisiaan. Olen pelännyt, että meidän tilanteemme on jotenkin superepänormaali, jos vanhemmat tapaavat vasta häissä, mutta hyvä, että on muitakin :) Todella kaunis tuo teidän kakku ja kakunkoriste! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Meilläkin häissä oli melkein se 6,5 yhdessäoloa täynnä, eikä vanhemmat tosiaan olleet toisiaan nähneet! :D Siihenkin kyllä järkevänä selityksenä on se, että Antin isä asuu Rovaniemellä, äiti Hämeenlinnassa ja meidän vanhemmat täällä Oulussa, eli olisi ihan erikseen pitänyt järjestää tapaaminen, jos olisi ne halunneet tutustuttaa toisiinsa. Mä vähän jännitin, että miten tulevat toimeen, mutta kaikki meni hyvin!

      Kakku ja koriste oli kyllä tosi hienot. :) Mä pelkäsin, et kermakakku on sellanen tylsä perinteinen ja pahalla kiillepäällyksellä, mut toi ylitti odotukset 100-0!

      Poista