sunnuntai 13. elokuuta 2017

Hääpäivän kulku: vihkiminen!

Hääpäivän jännittävin hetki koitti klo 14, kun oli vihkimisen aika. Meidät vihittiin Oulun tuomiokirkossa, joka on ehdottomasti upein Oulun kirkoista omasta mielestäni. Olimme sen verran ajoissa kirkon varaamisen suhteen, että saimme juuri sen vihkiajan, jonka halusimmekin.

vihkiminen3

Kun vihdoin kaarsimme kirkon pihaan hääautolla, valuivat vieraat vihdoin sisälle kirkkoon. Oltiin yritetty tuhlata aikaa ajelemalla ja odottelemalla, että ihmiset olisivat menneet edeltä kirkkoon, mutta koska liikettä ei tapahtunut useasta rundista huolimatta, niin ajateltiin, että väliäkös sillä, vaikka hääparin näkevätkin. Suunnattiin kirkolla suoraan morsiushuoneeseen odottelemaan ja kaasot tulivat katsomaan, että teipattu vannehame on kunnossa ja että mekko on muutenkin hyvin. Pappi tuli ottamaan allekirjoitukset todistajilta, eli kaasoilta. Meille kerrottiin, että vieraat on paikoillaan. Kaasot kävelivät edeltä hyvissä ajoin alttarin vasemmalle puolelle odottelemaan. Suintio sanoi, etä jos me vain ollaan valmiita, niin voidaan lähteä. Ja me oltiin valmiina.

Kävelimme yhdessä alttarille. Se tuntui kaikista luonnollisimmilta ja parhaalta vaihtoehdolta. Ja niin se olikin, paras mahdollinen vaihtoehto. Saattaminen alttarille ei vain tuntunut missään vaiheessa luonnolliselta ajatukselta siitäkään huolimatta, että myös isä on mulle tärkeä henkilö. Musta vain oli jotenkin ihana ajatus kävellä yhdessä koko käytävä kohti avioliittoa Antin vierellä. :)

vihkiminen1

Sisääntulomusiikkina meillä oli Melartin juhlamarssi, joka paremmin tunnetaan Prinsessa Ruususen juhlamarssina. Mä olen niitä tyttöjä, jotka on pienestä asti haaveillut joku päivä kävelevänsä alttarille kyseisen häämarssin tahdissa. Yleensä mun silmät kostuu, kun edes kuulen kyseisen kappaleen, mutta kirkossa ei tullut tippaakaan kyyneleitä. Taisi mennä jännityksen piikkiin, kun tuossa vaiheessa ei herkistynyt. Jännitystä toi se, kun mekko käyttäytyikin aika hankalasti kirkon käytävien mattojen vuoksi. Kun löysin oikean tavan kävellä mekon kanssa, pystyin jo keskittymään muuhunkin, kuin kävelemiseen. Katselin vieraita, yritin hahmottaa kaikki tärkeät kasvot. Pitkältä tuntunut käytävä menikin tosi nopeasti, joten en edes ehtinyt vilkaista Antin puolelle vieraita.

Meidän vihkikaava oli lyhyt ja ytimekäs. Emme halunneet edes virttä, koska meidän mielestä se on vähän kiusallista, kun kukaan ei kuitenkaan laula. Papin puheesta en hirveästi muista, keskityin aikalailla siihen, että muistan, milloin on mitäkin. Mutta pappi puheessaan toi esille asioita, jotka kävimme keskustelussa läpi kirkkoharjoituksissa: luottamus ja uskollisuus, yhteisen ja oman ajan tärkeys, huumori ja hassuttelu, meidän lemmikit ja asioiden jakaminen toiselle, myös niiden vaikeiden. Raamatun tekstistä kaasoista siskoni Aino luki Korinttiolaiskirjeen. Muistimme vaihtaa Antin kanssa suudelmat alttarilla oikeaan aikaan. Ja pian pappi jo antoikin vihkiraamatun, onnitteli meitä ja vihkiminen oli ohi.

vihkiminen2


vihkiminen4

Kommelluksilta ei vältytty alttarillakaan. Heti alttarille tullessa Antti astui mun helman päälle ihan kunnolla - niin, että tunsin sen mekon yläosassa asti. Yritin Anttia vaivihkaa tökkiä käteen, että huomaa nostaa jalkansa ja aika kauan menikin, ennen kuin Antti huomasi nostaa jalkaansa. Toinen kommellus sattui sormuksia vaihtaessa. Antille tuli valkokultainen vihkisormus hopeisen kihlasormuksen tilalle. Mun sormus meni ongelmitta oikeaan sormeen, mutta Antin nimettömään sormusta laittaessa sormus ei ihan niin sujuvasti mennytkään. Kuiskasin huvittuneena Antille, että se ei mene. Antti vähän avitti ja sormus saatiin sormeen. Kaasot ei ainakaan noita kommelluksia huomannut, en sitten tiedä muista vieraista... :D Mutta ei se niin justiinsa ole!

Poistuimme kirkosta Toivo Kuulan häämarssin tahtiin. Sama häämarssi on muuten soinut myös vanhempieni vihkitilaisuudessa. Täytyy muuten mainita, että emme halunneet hifistellä musiikkivalinnoissa, koska meidän mielestä häämarsseista löytyi kauniita ja hyviä vaihtoehtoja tarpeeksi.

Poistuminen meni paljon rennommin, kuin sisääntulo: tiesin, miten mekko käyttäytyy ja olin niin mielettömän onnellinen ja iloinen: pelkkää hymyä. Olinhan sentään naimisissa elämäni miehen kanssa!

vihkiminen5


Menimme morsiushuoneeseen odottamaan, että vieraat pääsee ulos. Kaasot tulivat hakemaan saippuakuplat ja kehui, että hyvin meni vihkiminen. Fiilisteltiin hetki kahdestaan ja lopulta bestman ilmoitti, että kaikki on valmiina. Kirkosta poistumiseen oltiin valittu perinteiset saippuakuplat. Onneksi ei satanut, niin kuplat pääsi oikeuteensa ja ne näytti kyllä kivoilta myös kuvissa. Olin etukäteen miettinyt, että jos sataa, niin kuplat on aika turhia siinä vaiheessa.

vihkiminen6

Hyppäsimme hääauton kyytiin ja vieraat hyppäsivät kyyteihinsä, osa ennalta tilattuun yhteiskyytiin. Matka jatkui kohti juhlapaikkaa. Tässä vaiheessa tuli taas yksi pikku sattumus matkaan. Bestman ilmoitti mulle, että mun vanhemmat olivat unohtaneet meidän vara-avaimen kotiinsa ja heidän oli tarkoitus käydä ruokkimassa kissat. Mun ja Antin molempien avaimet oli hotellilla. Vanhemmat ajattelivat käydä kotoansa hakemassa meidän vara-avaimet, käydä ruokkimassa kissat ja tulla sitten juhlapaikalle, mutta koska mun ja Antin mielestä fiksumpi vaihtoehto oli, että vieraat odottaa hääparia, eikä hääpari vieraita, niin ei muuta, kuin muutos suunnitelmiin. :D Haettiin hotellilta avaimet ja pyydettiin hääauton kuskia ajamaan meidän kotipihaan. Antti kävi ruokkimassa kissat kotona ja sen jälkeen korkattiin skumppa ja matka jatkui kohti juhlapaikkaamme Martinhovia. ;)

Seuraavissa hääpäivän kulkupostauksissa päästään jo hääjuhlan kulkuun! :)

Kuvat: Sarianna Valkama

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti