Kompromissi hääkakku- ja karkkibuffetdilemmaan

Mulla vihdoin välähti viime viikolla! Mulla on häiden makeiden tarjoiltavien suhteen ollut ongelmia, joista olen myös tänne postaillut. Olen pohtinut, että tuleeko meille karkkibuffet vai ei tässä postauksessa ja kertonut kehittelemästäni kermakakkukriisistä.

Kun sain viime viikolla gradun pois kuvioista, niin mulla on vapautunut päähän vähän liikaa tilaa käydä läpi näitä elämän tärkeitä kysymyksiä. Ja olen tullut siihen tulokseen, että jos häiden tulee olla hääparin näköiset, niin sitten me panostetaan huippuun karkkibuffaan ja tylsään hääkakkuun!

Kuva: Pexels

Kuva: Pexels

Ajattelin, että näin on helpointa. Kun kerran saadaan se hääkakku juhlapaikalta, niin päästään tavallaan helpolla. Ei tarvitse tilata kakkua muualta eikä miettiä kakkujen kuljetuksia ja mahdollisia kuljetuksesta aiheutuvia lisäkuluja ja/tai vaivaa. Vaikkakin se nyt tulee olemaan se tylsin mahdollinen mansikkakermakakku. Mutta mansikat ovat heinäkuussa parhaimmillaan ja tuo tylsä kakku on loppujen lopuksi monien mieleen. Ja tosiaan, itse en edes ole kakkuihminen. Söisin maksimissaan yhden palan kakkua ja tavallaan mulle on ihan sama, mitä kakkua on, kunhan se ei ole liian makeaa, eikä siinä ole marsipaania.

Sen sijaan, kaason lausahdusta lainaten mun erään ravintolaillan päätteeksi pohtimaan jälkkäridilemmaan,"sä olet kyllä aina ollut irtokarkkityttöjä" :D Kyllä. Mä olen karkki-ihmisiä. Mistään muista herkuista en niinkään välitä, mutta karkit... Eli päädyttiin siihen, että budjetoidaan hieman lisää karkkibuffetiin, mutta ei kuitenkaan lähellekään niin paljoa, mitä olisi kakun muualta tilaamiseen mennyt. Saadaan semmoinen mieluisa karkkibuffet, missä on sopivasti eri vaihtoehtoja ja minkä suunnittelu sai jo kuolan valumaan.

Uskon, että tämä oli paras mahdollinen ratkaisu. Ensi viikolla paljastan yhden jutun, jonka avulla voin muistella tylsää kermakakkuakin lämmöllä. ;)

Häitä voi suunnitella varastoon

Kun maaliskuussa 2016 aloitimme häiden suunnittelun, sain kuulla hieman naljailuja siitä, kuinka aikaisessa olemme, kun häihin on vielä yli vuosi aikaa. Itse olen monet kerrat ollut kiitollinen siitä, että olemme olleet häiden järjestelyissä ajoissa.

Puhumattakaan siitä, että Oulun kokoisessa kaupungissa kannattaa olla ajoissa mieluisan juhlapaikan, kirkon tai esimerkiksi pitopalvelun suhteen, on mun mielestä häiden rauhassa järjestely ollut kokoajan kaikin puolin hyödyllistä. Mitään päätöksiä häiden suhteen ei ole joutunut tekemään hätiköidysti, ollaan saatu punnita vaihtoehtoja sekä suunnitella ja inspiroitua rauhassa. Jos suunnittelisimme häitä tiukalla aikataululla, saisin varmaan hermoromahduksen. En kestäisi tehdä tiukalla aikataululla päätöksiä ja hoitaa asioita to do -listalta. Varsinkin, kun elämässä on niin paljon muutakin, kuin häät.

Kuva: Pexels

Esimerkiksi tällä hetkellä itellä on sen verran isoja asioita mielen päällä, että häiden ajattelulle ei ole hirveästi jäänyt tilaa, eikä häiden järjestely hirveästi edes kiinnosta. Arviolta kolmisen viikkoa menee, että häät ei tule olemaan tärkeysjärjestyksessä korkealla. Mutta kunhan näistä muista asioista selvitään, niin sitten toivottavasti voidaan keskittyä huoletta loppukevät häiden suunnitteluun ja odotteluun.

Ja taas kerran: onneksi ollaan oltu ajoissa. Maaliskuun lopulla olisi tarkoitus huolehtia kutsut postiin, Onneksi kutsut on jo suunniteltu ja painatettu, hääinfo on valmiina koneella ja tilaus Sinelliin tehty. Enää täytyisi soittaa juhlapaikalle ja varmistaa muutama asia. Mitään kiireellisiä asioita ei ole hoidettavana, eli mitään hätää ei ole, vaikka suurin osa maaliskuusta menee ihan muiden ajatusten ja asioiden parissa. Kannatti siis suunnitella ja tehdä asioita niin sanotusti varastoon. Ja eipähän mene missään vaiheessa fiilis koko häistä, kun ei tarvitse tehdä asioita kiireen keskellä silloin, kun ei vaan huvita.

Kaikesta huolimatta blogissa pysyn silti aktiivisena. On hyvä olla harrastuksia, joilla pääsee irtaantumaan mieltä painavista asioista ja opiskelukiireiltä.

Alkoholit: Virosta, Ruotsista vai Suomesta?

Täällä Pohjoisessa asuvalle ja häitään järjestävälle juomien hakeminen säästömielessä Tallinnasta ei ole ihan läpihuutojuttu ja meidänkin on täytynyt punnita, että mikä on meille edullisin ja fiksuin vaihtoehto hankkia juomat. Ollaan käyty kaikki mahdolliset vaihtoehdot läpi ja loppujen lopuksi tultiin siihen tulokseen, mihin varmaan hyvin harva päätyy. Meidän juomat hankitaan Suomesta.

Ihan ensimmäisenä ajatuksena mellä oli se, että totta kai juomat haetaan Virosta - sieltähän ne saa halvalla. Mutta Virossa on ilmeisesti tulossa muutoksia alkoholiverotukseen ja sen myötä hinnat tietenkin nousee. Edelleen alkoholi on kuitenkin halvempaa, kuin Suomessa, mutta kun tähän laskee automatkan Oulusta Helsinkiin ja takaisin, laivamatkan, yöpymiset ja ruokailut, niin yllättävän nopeasti käy niin, että säästöä tulee hyvin vähän jos ollenkaan. Toki Viron reissun voisi ottaa ihan hupimatkana ja yhteisenä lomana, mutta meillä kummallakin on sen verran tiukka kevät, että ihan huvikseen ei noin pitkää automatkaa tehdä.

Toinen vaihtoehto oli hakea juomat Haaparannasta, eli Ruotsin puolelta. Haaparantaan ei ole pitkä matka Oulusta ja siellä käy ihan ohimennen esimerkiksi matkalla Rovaniemelle, jossa meillä tulee A:n kanssa vierailtua yhdessä ja erikseen. Eli toisaalta voidaan ajatella, että osan juomista haetaan Haaparannasta jonkin muun reissun yhteydessä, mutta missään nimessä ei varta vasten viinanhakureissua Ruotsiin tehdä, koska loppujen lopuksi hintaero alkoholissa Suomen ja Ruotsin välillä ei ole suuri.

Joten lopulta pitkien laskutoimitusten jälkeen heitin A:lle ajatuksen, että mitäs jos hankittaisiin juomat ihan vaan Suomesta ja meidän kummankin mielestä ajatus oli hyvä. Suomalaisista tyhjistä pulloista ja tölkeistä saa kuitenkin pantin ja koska tyhjät pullot ja tölkit pitää joka tapauksessa kierrättämällä hävittää, niin miksipä siitä ei sitten ottaisi rahaa pantin verran takaisin. Ja ajatellaan myös asiaa muka fiksusti sen kannalta, että saapahan oma valtio alkoholiverot meidän juomatarjonnan häiden osalta.

Ja tuon vielä esille, että meillä on kuitenkin aika pienet häät, eli tämä on meille varmasti kannattava ja fiksu vaihtoehto. Meidän häissä ruuan kanssa viiniä juovia on noin 54, nuorta ehkä niin sanotusti enemmän juhlajuomalla juhlivaa väkeä on noin 30 ja noin 7 sellaista, jotka juo todella vähän tai ei ollenkaan. Ja loput juo jotain siltä väliltä. Eli budjettia ei oikeastaan joutunut kasvattamaan juuri ollenkaan alkoholin suhteen, vaikka tähän ratkaisuun päädyimme. Lisäksi vapun ja juhannuksen aikaan Suomessa on edes jonkinlaisia tarjouksia oluesta ja siideristä, joten täytyy näitä tarjouksia sitten hyödyntää. Ja meillä alkoholin määrä on arvioitu yläkanttiin, koska hyvissä juhlissa juoma ei lopu kesken.

Seuraavaksi pitäisikin ratkaista seuraavat ongelmat: mitkä viinit valitsemme? Täytyy varmaan käydä Alkossa kyselemässä suosituksia, valita muutamaa sorttia valkkaria ja punkkua ja kutsua kaasot ja bestmanit istumaan iltaa viinejä maistellen. ;)

Mistä te haette juomat häihin? Miksi päädyitte kyseiseen ratkaisuun?

Kuvat: Pexels

Vain toinen morsian voi ymmärtää: kermakakkukriisi

En olisi osannut arvatakaan, mitä kaikkia pakkomielteitä sitä häiden järjestämisessä itselle kehittyy. Asiat, joista alkuun ajatteli, että ihan sama, on lopulta just niitä asioita, joista kehittelee kriisin. Mä veikkaan, että tämäkin on vain niitä asioita, joita vain toinen morsian voi ymmärtää. ;) Tämän minun kriisini nimi on tällä kertaa kermakakkukriisi!

Tilanne on siis se, että meidän juhlapaikalta saa kyllä kakun, mutta se on sitten perinteinen kermamansikkakakku, eli minun makuuni ehkä tylsin kakku ikinä! Kakun saa tilata myös muualta ja silloin menun hintaa pudotetaan tietyllä määrällä, mutta sillä hinnalla ei saa sellaista kakkua, mistä unelmoin ja budjettia emme halua kakun vuoksi venyttää kovinkaan paljoa - tässä budjetin venyttämisessä puhutaan nyt siis 150-200 lisäeurosta. Sen verran kustantaisi, mikäli tilaisimme muualta kakun.

Alun perin tosiaan mulle piti olla ihan sama, että mikä kakku meille tulee. Mä en edes ole leivos- tai kakkuihmisiä ja sen vuoksi päädyin lopulta siihen, että kyllä meille se karkkibuffet tulee. Ajattelin, että jos karkkibuffet on tarpeeksi hyvä, niin kyllä se TYLSÄ kermakakku sitten menee. Mutta sitten menin keksimään, että mikä tahansa muu kakku, kuin kermakakku olisi myös visuaalisesti hienompi. Mun unelma olisi joku marjaisa moussekakku kauniilla koristeilla. Kerroskakkuna aina vain parempi!

Mutta nyt varmaan täytyy laittaa jäitä hattuun ja ajatella järjellä. Suurin osa vieraista tykkää tylsästä kermakakusta ja itse söisin kuitenkin vain yhden palan kakkua, eli ainakaan toiselta yritykseltä ei tilata kakkua. Olen kyllä saanut tietoon kaksi ihmistä, jotka tekevät harrastuksena kakkuja, mutta kun meidän häät ajoittuu kuitenkin lomakaudelle, niin voi olla, että ihmisillä on parempaakin tekemistä, kun tehtailla kakkuja. Mutta on hyvä tietää, että vaihtoehtoja on, mutta en kestä, kun nämä asiat on niitä, jotka ratkeavat lähempänä kesää.

Oletteko te muut morsiamet keksineet yhtä typeriä kriisejä? Ja millainen hääkakku teille tulee tai millainen hääkakku teillä oli?

Alttarille yhdessä vai saatettuna?

Oon kuullut, että hääpäivänä jännittävin hetki hääparille on vihkiminen. Itse en ole aikuisiällä käynyt hirveästi häissä, mutta yhdet häät, joissa olimme vieraina, niin kyllä siellä kirkossa jännitystä oli ilmassa. Etenkin sulhasen ilmeestä näkyi jännitys, kun hän odotti alttarilla morsiamen näkemistä ensimmäistä kertaa koko päivänä. Kyllähän se luo semmoisen tietyn jännitteen, kun hääpari näkee toisensa vasta kirkolla, varsinkin, jos yö on nukuttu erillään.

Häitä edeltävä yö nukutaan kyllä erillään ja haluan pitää niin kampauksen, meikin kuin mekonkin salaisuutena A:lta siihen asti, kun kokonaisuus on valmis. Mutta olen miettinyt, että mitä jos ei jätettäisi sitä jännityksen purkautumista alttarille.

Kuva: Pexels

Musta tuntuu, että suurin osa morsiamista haluaa astella isänsä saattelemana alttarille. Mutta esimerkiksi kun mun vanhemmat meni vuonna 83 naimisiin, niin tämä saattaminen ei ollut yleistä. Varmaan sitä pidettiin jenkkileffoista matkitulta ja oudolta. Vanhemmat onkin kummastellut tämän tavan yleistymistä, koska heidän aikaan se ei vain ollut tapana. Tämän vuoksi musta tuntuu, että isäni ei välttämättä välitä saattajana olemisesta, eikä sitä ainakaan oma aloitteisesti ehdota tai edes oleta olevansa saattajana.

Ja siitähän ei ole kovinkaan monta vuotta, kuin esimerkiksi Ruotsissa syntyi haloo tasa-arvosta, kun Victoria oli kävellyt isänsä saattelemana alttarille. Itse en näe, että nykypäiväinen saattaminen sotisi tasa-arvoa vastaan. Eli vaikka ehdottomasti tasa-arvon puolesta liputan, niin en ajattele saattamisesta, että siinä nyt on nainen palannut patriarkaaliseen asetelmaan.

Se, miksi tämä ajatus yhdessä alttarille kävelemisessä on pyörinyt mielessä, johtuu siitä, että A:n seurassa tunnen itseni kaikista rauhallisimmaksi. Mun isä on yhtä temperamenttinen ja hätäinen ihminen, kuin minä, joten mitä jos siinä onkin sitten jotain sählinkiä just ennen alttarille astelua ja sitten mun mielentila olis hermoraunio? :D A:n rinnalla kävelisin alttarille 100% varmuudella rauhallisena ja varmana. Ja jotenkin, kun monelle saattaminen toimii ns. symbolina perheestä irtautumiseen, mutta itse olen asunut omillani jo 10 vuotta, joista A:n kanssa 5,5 vuotta, eli ehkä se irtaantuminen on jo tapahtunut ajat sitten.

Kuva: Pexels

Rauhoittuneen mielentilan saataisiin myös first look -kuvat, vaikka potrettien kuvaaminen myöhemmälle jääkin. Mun mielestä first look -kuvat vaan on ihania: se, kun niistä näkee kummankin ilmeen loppuelämän. Ja ehkä jännityksen purkautuessa aikaisemmin myös ensimmäiset onnenkyyneleet tulisi tirautettua ennen vihkimistä, niin ei vihkimisen aikana silmämeikkikään kärsisi. ;) Ja kun jännitys olisi purkautunut ja olo rauhallinen, niin varmaan jo kirkossa olisi paljon rennompi tunnelma?

Kuva: Pexels

A:lla ei ole mun mielestä selvää mielipidettä tähän asiaan. Tuntuu, että A puolestaan on tottunut näkemään enemmän näitä alttarille saatettuja hääpareja ja se tuntuu hänelle selvemmältä kaavalta, kuin yhdessä käveleminen.

Vaikka mulla on muodostunut itselle aika selvät mielipiteet asiasta, niin tämän asian suhteen mun on varmaan keskusteltava sekä isän, että A:n kanssa ja sitten katsotaan, että mihin ratkaisuun päädytään alttarille kävelyn suhteen.

Miten teillä tehdään tai tehtiin? Kävelettekö alttarille yhdessä vai saatettuna?

Hääongelma vol 1000: mitä ohjelmaa häihin?

Hääohjelma on aika tärkeässä osassa vieraiden viihtymisen kanalta. Olisi hyvä, että häissä olisi ohjelmaa tarpeeksi, mutta ei kuitenkaan liikaa. Jos hääohjelmaa on liian vähän, voi pitkä päivä tuntua vieraista hieman tylsältä odottelulta ja jos ohjelmaa taas on liikaa, niin ei sekään ole hyvä. Haluan ehdottomasti jättää vieraille aikaa rentoon hengailuun ja seurusteluun.

Aikuisiällä olen käynyt vieraana vain yksissä häissä, joten minulla ei oikeastaan edes ole kummoista käsitystä toimivasta ja hyvästä hääohjelmasta. Mutta onneksi on netin ihmeellinen maailma. Ja onneksi on blogi! Ehkä teillä on mulle taas kerran hyviä ideoita ja neuvoja?

Kuva: Pexels

Hääohjelman perusrunko ei tuota mielestäni ongelmia, sehän voi mennä kutakuinkin näin:

Vihkiminen

Onnittelut

Ruokailu

Kakkukahvit

Häätanssi

Bändi & tanssia, bileet!

Iltapala

Mutta sitten se, että mitä kaikkea olisi tuossa välissä sen vapaan seurustelun lisäksi?

Puheet haluaisin ehkä sijoittaa joko ennen tai jälkeen kakkukahvien - ehkä silloin tunnelma on jotenkin kevyempi. Mun mielestä puheita ei saa missään nimessä olla liikaa, eli ihan koko suvun ei tarvitse olla äänessä. Toivoisin, että perinteisesti meidän kummankin isät pitäisivät puheet. Sitten bestmanin/bestmanien puheet ja kaason/kaasojen puheet. Jälkimmäiset puheenpitäjät tehkööt, miten itse parhaaksi näkevät puhejärjestelyissä.

Mutta sitten se kaikki muu suunniteltu ohjelma: mitä me keksitään? Jostain syystä tuntuu, että mun on helpompi luetella asioita, mitä mä en halua häihin - esimerkiksi morsiamen ryöstö ja diaesitykset lapsuudesta kuuluu tähän luokkaan. :D Omiksi lemppareiksi osaan mainita hääbingon ja kenkäleikin ja nämä kummatkin varmasti tulevat myös meidän häihin. Lisäksi yhtenä ohjelmanumerona on tietenkin kimpunheitto, mutta sukkanauhaa ei meidän häissä heitellä.

Kuva: Pexels

Olisi kiva keksiä jotain vieraita aktivoivia ohjelmanumeroita hääbingon ja kimpunheiton lisäksi. Yritän kuitenkin ajatella niissä vieraiden viihtyvyyttä omasta näkökulmastani. Itse en ainakaan tykkää sellaisista leikeistä, mihin on pakko osallistua. Mulla laskee fiilis hetkessä sellaisessa. Mikä olisi siis vieraiden kannalta mukavinta hääohjelmaa? Nyt on kovassa muodissa vieraille annettavat salatehtävät, mutta minulla ei olisi vieraana pokkaa lähteä toteuttamaan salatehtäviä. Mutta esimerkiksi sellaiset esittelytehtävät, joissa ei tarvitse muuta kuin nousta seisomaan/huiskutella servetillä voisi olla tarpeeksi helppoja, Yksissä valmistujaisissa oli myös mun mielestä hauska tietovisa Kahoot -nettisivuilla tehtynä, mihin osallistuttiin ryhminä ja mihin vastattiin älypuhelimilla. Voisi periaatteessa toimia loppuillan ohjelmana ja kysymykset voisi sisältää kysymyksiä kaikesta mahdollisesta morsiameen ja sulhaseen liittyvästä.

Mitä hääohjelmaa teille tulee/mitä hääohjelmaa teillä oli? Aktivoitteko vieraita hääohjelmassa? Ja antakaa ihmeessä vinkkejä hääohjelmaan mulle. :)

Miten selvitä häätanssista?

Ajattelin tällä kertaa kirjoitella stressin aiheesta nimeltä häätanssi, tai tanssiminen häissä ylipäätänsä. Ehkä täältä löytyy kohtalontovereita tai saa vinkkejä.

Me ei todellakaan olla A:n kanssa mitään parkettien partaveitsiä. Itse olen kyllä tanssinut viimeksi wanhojen tansseissa lukiossa, mutta siitähän on jo 10 vuotta aikaa... A ei ole tanssinut wanhoja ollenkaan. Vois melkein sanoa, että jos puhutaan jostain valssaamisesta, niin kyllä meillä kummallakin taitaa niin sanotusti olla se kaksi vasenta jalkaa. :D

Päädymme siis häävalssin sijasta häissämme häätanssiin, mutta kyllä mua vähän sekin mietityttää! Tuntuu kiusalliselta se ajatus siitä, että me kaksi tanssitaan kömpelösti ja kaikki katsoo. En usko, että saan A:ta innostettua millekään tanssikurssille ja itselläkään ei kyllä moiseen riitä aika tai innostus. Sen lisäksi, että tanssiminen tuntuu muutenkin kömpelöltä, niin siihen tuodaan lisähaasteeksi vielä hitokseen helmaa ja mulle ei-korkokenkä-ihmisenä korkokengät ja jännitys vielä kaupan päälle. Apua!

Kuva: Pexels

Kuitenkaan ei haluttais jättää tuota tanssia välistä, sillä se tuntuu olevan on niitä harvoja perinteitä, mistä tykkään häissä. Me rikotaan jo aika monen oletetun perinteen kohdalla kaavaa, niin ei käännetä ihan kaikkia päälaelleen. Ja totta kai on ihana valita häätanssiksi joku ihana rakkausbiisi, josta muistaa loppuelämänsä sen meidän hetken.

Mutta tämä tanssistressi ei jää pelkästään minun ja A:n välisen tanssin stressaamiseen. Mitäs sitten, kun hääparin ensitanssin jälkeen pitäisi tanssittaa koko sukua? En itse oikeastaan edes välitä moisesta! En ihan hirveästi tykkää kevyestä tanssimusiikista ja sellaisesta paritanssista. Tiedättekö, kun jotkut tavat vaan ei tunnu yhtään omilta eikä ole niin sanotusti kotoisa olo.

Ja ainakaan mun vanhemmat eivät todellakaan ole tanssi-ihmisiä, että kun ensin olen helmani kanssa ollut A:n tallottavana, niin sitten perinteiden mukaan pitäisi ilmeisesti olla helmoineni isäni tallottavana. Netistä löytyy monia eri variaatioita tanssijärjestyksestä, mutta yksi perinne on se, että hääparin tanssin jälkeen morsiamen isä tanssii morsiamen kanssa ja sulhanen tanssii äitinsä kanssa, olisiko sitten morsiamen vuoro tanssia appiukon kanssa ja sulhasen anoppinsa kanssa ja niin edelleen.

Stressaako kukaan muu näistä tanssiasioista? Otatko/otitko tanssikurssia häitä varten?

Muistutus! Tänään on vielä aikaa osallistua instagramissa fitverstaan järjestämään arvontaan! Käykää katsomassa kuva ja lisätiedot instagramista @efmmi!

Karkkibuffet: joo vai ei?

Olen pitkään miettinyt, että lasketaanko budjettiin karkkibuffetia vai ei. Aikoinaan ajattelin, että jos joskus järjestän häät, niin karkkibuffethan on ihan must -juttu. Mutta nyt häitä järjestäessä se ei olekaan tuntunut kovinkaan tärkeältä.

Myönnän, että olen itse todellinen karkkihiiri. Paras herkku, mitä tiedän, on irtokarkit. Varsinkin Makuunin valikoimasta kahmitut irtarit. ;) Ehkä tämän vuoksi karkkibuffet tuntui musta ihan huipulta ajatukselta.

Kuva: Pexels

Mutta kuinka suurella todennäköisyydellä ainakaan itse morsiamena jaksan hihkua karkkibuffetista? Itseni tuntien koko päivä voi olla aika jännittävä ja tunteet voi olla pinnassa, jolloin ruoka ei välttämättä ole ihan ensimmäisenä mielessä juhlissa. Voisin hyvin kuvitella, että jos häihimme karkkibuffet tulee, niin unohtaisin käydä itse siitä karkkeja napsimassa.

Meidän häissä ei tule olemaan alaikäisiä vieraita ja aikalailla 40% porukasta on vanhempaa väkeä, loput suunnilleen meidän ikäluokkaa. Siksi mietinkin, että onko karkkibuffet kovinkaan hittijuttu häissä, joissa ikäjakauma on tällainen? Välittääkö aikuiset karkista?

Kuva: Pexels

Sitten tietenkin olen miettinyt, että kun tarkoitus on pitää budjetti jokseenkin kasassa, niin jos karkkibuffet tulee, niin siihen panostetaan. Mielestäni karkkeja pitäisi olla ainakin 5-6 lajia ja karkit pitäisi valikoida siten, että ne eivät olisi sellaisia, jossa mausta on tingitty hinnan perusteella. Sitten tarvitaan lisäksi kulhot, kauhat ja purkit karkeille. Eli kyllä siihen karkkibuffettiin saa myös rahaa palamaan.

Mulla on myös estetiikka ollut yksi kriteeri tässä karkkibuffetjahkailussa. Mun mielestä häissä karkkibuffetin pitäis näyttää jotenkin hienolta, mutta parhaimman makuiset karkit ei ole välttämättä niitä esteettisimpiä vaihtoehtoja. Toki oon katsellut esimerkiksi Urjalan makeistukusta mahdollisiksi vaihtoehdoiksi niitä karkkeja, jotka sekä maistuu hyvältä, että näyttää hyvältä.

Vakuuttakaa hei mut, miks karkkibuffet pitäis ottaa häihin tai miks sitä ei pitäis? Tuleeko teille karkkibuffa/oliko teidän häissä karkkibuffa?

Hääunet

Onpas teitä uusia lukijoita tullut paljon lyhyen ajan sisään, haluankin toivottaa teidät kaikki tervetulleeksi blogini pariin. Mukavaa myös, kun te lukijat olette jaksaneet kommentoida postauksiini. On niin ihana jakaa ajatuksia sekä kuulla neuvoja ja vinkkejä. Kiitos valtavasti!

Tällä kertaa halusin postata hääunista, sillä olen jo tässä vaiheessa häiden järjestelyä ehtinyt näkemään niitä. Saapa nähdä, kuinka kammottaviksi hääunet menevät, kun THE päivämäärä lähenee. :D Mun hääunet on ollut lähinnä koomisella tavalla painajaisia, eli asiat ovat aina jollain tapaa pielessä. Mutta paras juttu on se, että ainakin tähän mennessä ollaan kokoajan kaikista vastoinkäymisistä huolimatta oltu ihan alttarille asti menossa A:n kanssa, eli periaatteessahan kaikki on loppujen lopuksi ollut hyvin.

Hääuni nro 1: KAATOKÄNNIT
Tää aihe taisi päästä livahtamaan alitajuntaan, kun olin katsonut Satuhäitä. Morsian veti viiniä suoraa pullosta ja onhan noita kännimorsmaikkuja näkynyt Satuhäiden jaksoissa muutenkin. Ite tykkään kyllä silloin tällöin bilettää, mutta jotenkin hääpäivä on sellainen, että en haluaisi olla humalassa - pikkuhiprakka on OK sitten, kun kaikki virallinen osuus on ohi. No tässä mun unessa me oltiin A:n kanssa aivan kaatokänneissä jo onnittelujen aikaan, oltaisko me sitten tissuteltu koko aamupäivä ja matkalla kirkolta juhlapaikalle vedetty ihan kunnolla. Unessa pyörittiin vaan päissään häissä, ite taisin taistella sammumista vastaan jossain vaiheessa ja sitten herättiin seuraavana päivänä hotellissa kamalassa krapulassa ihmetellen, että ei muista kyllä koko eilisestä mitään.

Oli kyllä ihan kamala uni! Häät on juuri se päivä, jonka haluaisi muistaa hyvin ja haluaisi painaa ne hetket mieleensä, koska itse päivä menee varmasti muutenkin nopeaa.

Hääuni nro 2: KAIKKI IHAN KESKEN
Hääuni nro 2 taisi olla muistutus, että vaikka olisi kuinka ihanaa pitää häät vaikka heti, niin kannattaa silti rauhassa odottaa tämä aika ja suunnitella hyvin. Nimittäin kyseisessä unessa kaikki oli ihan kesken. Ihan kuin koko päivään ei olisi varauduttu mitenkään.

Oli hääpäivän aamu ja mulla ei ollut aikaa kampaamoon eikä meikkiin. Epätoivoisesti yritin kysellä facebookissa Oulun puskaradiossa, että osaako kukaan tehdä meikkiä ja kampausta. Tuloksetta. Jouduin tekemään itse siinä onnistumatta. Me myös jouduttiin jostain syystä viedä A:ta Oulunsaloon työhaastatteluun, jossa odottelin A:ta ja haahuilin jossain toimistotilan aulassa. Meillä oli ihan auki, että miten ehditään kirkkoon ja lähteminen hidastui kokoajan. Myös mekon pukeminen oli täysi katastrofi. Kukaan kaasoista ei osannut nyörittää eikä saanut nyöritettyä mekkoa tiukalle. Ikinä uni ei edennyt kirkkoon tai juhlapaikkaan asti, vaan valmistelut oli yhtä epätoivoa ja keskeneräisyyttä ja hidasta etenemistä.

Onneksi uni ei edes edennyt kirkkoon tai juhliin asti. Ei meillä varmaan olisi ollut pappia kirkossa tai juhlapaikalla ruokaa eikä juomaa. :D

Hääuni nro 3: MAHAKIPU
Mulla on tosiaan mahavaivat ollut loppukesästä taas riesana ja mahavaivat on erittäin ikäviä, jos ne sattuvat jollekin juhlapäivälle tai reissulle. Tää stressi mahavaivoista ja tulevasta mökkireissusta varman hiipi alitajunnan kautta uneen. Ja mun uni mahakivusta hääpäivänä sai mut päättämään, että vaikka yövyn hotellissa häitä edeltävänä yönä, niin pysyn mun turvaruuissa tämän unen toteen käymisen välttämiseksi ja myös häissä noudatan laktoositonta ja gluteenitonta linjaa. :D Kyseisessä unessa mun maha oli vaan niin kamalan kipeä, että jouduin makaamaan sikiöasennossa sängyssä koko aamun ja viettää aikaa vessassa, mutta kipu ei vain helpottanut. En päässyt kampaamoon enkä meikkiin. Maha oli ihan turvonnut ja kipeä ja ajatuskin häämekkoon pukeutumisesta kammotti ja pystyasennossa oleminen sattui. Tämäkään uni ei edennyt hääaamusta mihinkään, mutta tuossahan sitä painajaista oli tarpeeksi.


Onko muut morsmaikut nähnyt hääunia? Kertokaa ihmeessä parhaimmat/pahimmat hääunenne!

Kuvat: Freeimages

Miksi naimisiin?

Hyvää heinäkuuta kaikille! :) Ajatella, miten vauhdilla kesä taas etenee. Kesäkuu ja juhannus ovat jo takanapäin. Itse vietin rauhallista cityjuhannusta yhdessä A:n kanssa. Saunottiin, grillattiin ja ulkoiltiin. Meillä ainakin Oulussa oli juhannuksena yllättävän hyvät ilmat, joten aikaa tuli vietettyä aika paljon myös parvekkeella. Ihan kiva cityjuhannus mökkijuhannuksen elementeillä höystettynä.

Mutta nyt postauksen aiheeseen. Eli miksi ihmeessä mennä naimisiin? Olen itse saanut muutamia kommentteja siitä, kuinka turha avioliitto on ja olen saanut kuulla avioliiton kyseenalaistamista. On läväytetty avioerofaktoja ja suhteen onnistumisprosentteja. :D Kyllähän mä nyt itsekkin tiedän, että avioerot on yleisiä. Hassua vaan, että naimisiinmenoa kommentoidaan niin avoimesti negatiiviseen sävyyn. Enhän mäkään puutu toisten elämänvalintoihin, liittyi ne sitten päätökseen olla menemättä naimisiin, olla hankkimatta perhettä tai mitä tahansa. Kukin tyylillään.

Jotenkin itselle naimisiinmeno tuntuu vain suhteen luonnolliselta jatkumolta. Onhan se totta, että suhdetta avioliitto ei tee sen vahvemmaksi, eikä se suhteen päättymiseltä pelasta. Mutta jos vierelle on löytynyt ihminen, jonka kanssa voisi nähdä itsensä vaikka elämänsä loppuun asti, niin miksi ei? Tärkein syy naimisiin menolle on se, että me tahdotaan. Tässä ollaan oltu yhdessä jo useampi vuosi, ja on ollut myös niitä vaikeita hetkiä lukuisien hyvien ja onnellisten hetkien lisäksi. Ja tässä vaiheessa tietää toisen hyvien puolien lisäksi myös ne huonot puolet ja on valmis hyväksymään myös ne. Tahdotaan myös jatkossa rakastaa toisiamme niin myötä- kuin vastoinkäymisissä, tahdotaan tehdä parhaamme, että suhde toimii ja molemmilla on hyvä olla yhdessä. Ja vaikka sitä on tahdottu jo koko suhteen ajan, niin kyllä se tahtomisen ääneen sanominen alttarilla tuo jonkinlaisen sinetin suhteelle. Itse voin myös myöntää, että mussa on vähän romantikko-optimistin vikaa, joka unelmoi loppuelämän kestävästä avioliitosta (ja jos ei mene, niin se on sitten tarkoitettu niin). Eihän avioliitossa tai edes parisuhteessa ole mitään järkeä olla, jos ajattelee kokoajan eroamisprosentteja ja sitä, että kyllä se ero sieltä kuitenkin tulee.

Kuva: Free Images

Yksi merkittävä syy naimisiinmenolle on myös varmaan perheidentiteetti. Meidän yhteisen elämän haaveisiin kuuluu myös lapsi/lapset. Jos vain se onni myös meille suodaan, niin avioparina ei tarvitse tehdä erikseen isyydentunnustusta ja koko porukalla olisi sitten yksi ja sama sukunimi.

Sitten on tietenkin lakiin perustuvia järkisyitä (avio-oikeus, perintöasiat, lesken oikeudet ym...), joiden lateleminen voi toimia näille eroprosentteja lateleville kyseenalaistajille. Kyllähän nekin on hyviä syitä, mutta kaksi edellä mainittua on merkittävimmät syyt mennä naimisiin.

Haluaisin myös kuulla, että mitkä teillä on ne tärkeimmät syyt avioitua? :) Onko kukaan muu kohdannut vastaavaa avioliiton kyseenalaistamista?

Naisella on oikeus muuttaa mieltänsä - AKA juhlapaikkasekoilu

Huh huh, mitä funtsimista onkaan ollut sitten viime postauksen! :D Tässä on ehtinyt tulla ensimmäinen mielenmuutos häiden suhteen. Meillä oli jo varauksessa eräs juhlapaikka, joka oltiin käyty katsomassa ja päätetty ottaa. Mutta. Netissä juhlapaikkoja selaillessani palasin aina uudestaan ihailemaan kuvia eräässä juhlapaikassa kuvatuista häistä. Tämä kyseinen juhlapaikka on Oulun seudulla kuitenkin todella suosittu ja kesähäille varattu useammalle vuodelle eteenpäin.

Eräs ilta sitten ihan huvikseni vain syötin kyseisen juhlapaikan nettisivuille meidän häiden päivämäärän ja muut tarpeelliset tiedot. Ja yllätykseksi paikasta vastattiin, että meidän päivämäärä on toistaiseksi vielä vapaa. Olin ihan ihmeissään, koska meidän hääkuukausi on varmaan suosituin kuukausi häille. Käytiin katsomassa paikkaa ja siitä se ajatus sitten lähti...

...Nimittäin armoton jahkailu! :D Pysytäänkö alkuperäisessä suunnitelmassa vai pidetäänkö häät siinä unelmieni paikassa. Listailtiin plussia ja miinuksia ja mietittiin asiaa ainakin viikon päivät. Eikä mietitty pelkästään noita kahta vaihtoehtoa, vaan aloin myös miettimään, että pidetäänkö hääjuhlia ollenkaan. Ensimmäinen pahalaatuinen hääkriisi on siis selätetty. Yhtäkkiä tuntui ihan hullulta laittaa iso summa rahaa yhteen päivään. Kaasot ja tuleva aviomieheni kuitenkin onnistui rauhoittelemaan minua. Kerrankos sitä olisi tarkoitus naimisiin mennä, eikä ainakaan jää harmittamaan.

No vihdoin kun olin sinut hääjuhlien järjestämisen kanssa, oli aika tehdä lopullinen päätös. Jotenkin se uuden paikan vaivattomuus viehätti. Ja se, ettei tarvitse stressata, että mahtuuko kaikki vieraat häihin tai onko tanssimiselle tarpeeksi tilaa. Loppuviikosta yhdessä päätimme, että jo varattu paikka saa vapautua seuraaville ja vahvistettiin uuden paikan varaus.

Meidän häitä juhlitaan siis Martinhovissa Haukiputaalla, noin 30 km päässä Oulun keskustassa. Martinhovissa on mun mielestä aivan upeat puitteet - merenranta, ihanat tilat sisältä ja iso tilava piha. Ja tosissaan juhlatilana Martinhovi on vaivaton. Menun hintaan kuuluu alkoholittomat alkumaljat, ruoka kakkukahveineen, tilan vuokra, henkilökunta, astiat, siivous, kukat, pöytäliinat ja myös koristeet niin halutessaan. Ja mikäli itse ei ehdi tai halua koristella, niin henkilökunta tekee sen puolesta. Ja tärkeänä seikkana myös, että paikkaan saa tuoda omat alkoholijuomat.

Kuva: Marko ja Katri

Oon niin helpottunut, että saatiin tehtyä päätös ja että meillä on nyt aivan ihana juhlatila varattuna. Enää pitäisi hoitaa musiikkipuoli häihin, niin voi hetkeksi unohtaa tämän häähössötyksen ja keskittyä keväästä ja kesästä nauttimiseen. Isoimmat linjaukset alkaa siis olla valmiina.

Onko muita eipäs/juupas morsiamia, tai onko vastaavia mielenmuutoksia tullut vastaan?

Onko häissä pakko olla teema?

Tässä kun häähömpät on aloittanut inspiroitumalla toisten blogeista ja pinterestistä ja kun on monet vuodet katsonut Satuhäitä, niin mulla on tullut mieleen, että onko häissä ihan pakko olla joku teema?

Mites ois Hello Kitty -teema? :D Kuva

Sana teema tuo mun mieleen lähinnä lastenkutsut. Itse ainakin pidin Spice Girls -teemasynttärit lapsena. Ja jotenkin teemasta tulee aina mieleen hullunkurinen pukeutuminen ja se, että se teema näkyy ihan joka puolella juhlissa. Tulee mieleen se, että teema vedetään aina ihan överiksi, eikä tarjolla voi olla yhtään syötävääkään ilman, että teema näkyy siinä. Mulla tulee tuollaisesta pakonomaisesta teemaan sitoutumisesta mieleen se Satuhäiden jakso, jossa ne etsi pakonomaisesti niiden meriteemaan sopivia sinisen värisiä karkkeja, joita ei sitten edes löytynyt. Jos teema on, niin onko sen pakko rajoittaa myöhemmin mieleen tulevia ideoita ja näkyä ihan joka paikassa? Onko se nyt niin justiinsa, jos karkkibuffetissa on sen värisiä karkkeja, mitkä ei ole tarkkaan määritellyssä värikartassa? :D

Tiedän kuitenkin, että tietyn teeman valitseminen helpottaa koristelujen suhteen ja tekee juhlapaikasta harmonisen. Ehkä tämä mun teemaviha johtuu siitä, että valintoja on niin paljon, etten vain osaa päättää. Eniten mua viehättää rustiikkinen teema ja merellinen teema (joka muuten sopisi aivan täydellisesti meidän juhlapaikkaan!) - ehkä päädyn hakemaan inspiraatiota kummastakin ja toteuttamaan sen jotenkin tyylikkäästi. Mutta mun valitsemat teemat tuskin tulee näkymään mitenkään esimerkiksi kutsuissa. Keep it simple taitaa olla mun ideologia häiden suhteen. Ainakin vielä tässä vaiheessa. :D Ties mikä bridezilla musta kuoriutuu. Semmonen joka ei voi lähettää tavallisia yksinkertaisia kutsuja, vaan kaikille lähetetään Espanjan merestä sukelletut simpukat, joiden sisältä tulee teemaväriin sopiva kutsukortti.

Totta kai mä olen vähän Ebay selailun myötä alkanut miettimään myös häiden teemavärejä, jotta koristelujen miettiminen helpottuisi (ja jotta joskus voisi aloittaa sen hääkoristeiden keräämisen, tiiän, oon aikaisessa! :D). Ehkä vähän yllättävää mun kohdalla on se, että en välttämättä haluakkaan perinteistä vaaleanpunaista ja valkoista. Olen alkanut vakavasti harkitsemaan laivastonsinisen, valkoisen ja hopean yhdistelmää, ehkä hempeää roosaa myös? Miltä kuulostaisi? Toki tuo olisi melko yllättävä ratkaisu häihin, joissa minä olen morsian, mutta ne sopisi niin ihanasti meidän juhlapaikkaan, ja merellisenrustiikkisenmikälieteeman sekoitukseen.


Pähkäileekö muut hääteemojen tai värien kanssa? Tai miten onnistuit kaiken valinnanvaran keskeltä päättämään värit/teeman omiin häihisi?

Pienissä häissä

Yksi meidän häiden keskeinen linjaus on se, että pidämme pienet häät. Meidän häihin kutsutaan siis ihan vain lähimmät sukulaiset ja ystävät ja heidän kumppanit. Ajatus siitä, että häissä joutuisi tutustumaan uusiin ihmisiin ja ihmettelemään, että "kuka hitto toi vieras on", ei oikein sytyttänyt. Toinen syy pienten häiden järjestämiselle on yksinkertaisesti raha. Haluamme järjestää hääjuhlat ja viettää meille tärkeän päivän rakkaiden kanssa laittamatta kuitenkaan yhteen päivään viisinumeroista summaa. Eikä sitä voida kieltää, että vieraat ovat häiden suurin menoerä.

Itse olen aina ollut enemmän intiimien häiden kannalla. A:lla ei ollut hirveästi kantaa asiaan muuta, kuin että haluaa kyllä ne hääjuhlat viettää, mutta arveli että on vaikeaa sitten päättää, että ketä kutsuu ja ketä ei. Aloitettiin alustavan vieraslistan laatiminen siten, että kummatkin kirjoittivat omat listat niille, ketkä haluaa ehdottomasti kutsua häihin ja ketkä haluaa ehkä kutsua. Sitten tarkasteltiin yhdessä listoja. Ehkä -listoista ei edes hirveän pitkiä tullut. Sitten kumpikin funtsi omalta kohdalta, että onko ne ehkä -listalla olevat nimet tarpeeksi läheisiä. Mun oli ehkä helpompi miettiä tuota, kuin A:n. Jotenkin poikien kaveriporukat ovat niin erilaisia, kuin tyttöjen  - käydään ulkona isolla porukalla ja kaikki tuntuu yhtä läheisiltä (vaikka niitä näkisi vain ja ainoastaan ohimennen nopeasti siinä kaljan äärellä). Ite olen lifestyle -blogini puolella hehkuttanut ystävyydestä ja mulla ehkä on kovemmat kriteerit sille, ketkä todella on niitä läheisimpiä ystäviä, jotka vieraslistalle päätyvät silloin, kun yksinkertaisesti ei ole resursseja kaikkia kavereita kutsua. Jostain syystä sukulaisten karsiminen oli paljon helpompaa, kuin kavereiden. Meillä kummallakin on sellaista sukua, joiden kanssa ollaan säännöllisesti tekemisissä ja sen perusteella on aika helppo valikoida häihin kutsuttavat sukulaiset.

Tällä hetkellä alustavassa vieraslistassa on 47 nimeä, mutta koska häihin on vielä aikaa ja tilanteet voivat muuttua ja mieli voi joidenkin ihmisten suhteen muuttua, niin hyvin mahdollista, että luku kasvaa neljällä/kuudella henkilöllä. Meillä on kuitenkin jo juhlatila valittuna (tästä kirjoittelen myöhemmin!), joka myös aiheuttaa rajoitteen vierasmäärälle. Olen hieman salaa stressannut, että miten ihmiset sulattavat nämä pienet häät - eli onko niitä ihmisiä, jotka odottavat tulevansa kutsutuksi ja loukkaantuvat, kun kutsua ei tulekaan. Tuleeko eteen kiusallisia tilanteita sukulaisten kanssa, jotka kutsuvat itse itsensä juhliin tai sitten sen suhteen, että jotkut kyselevät kutsussa lukemattoman avecin tuomisesta. Onneksi pienet häät on vissiin nykyään aika yleisiä, niin noihin vaikeisiin tilanteisiin voi varautua hokemalla pienet häät, pienet häät. :D

Pienten häiden hyvät puolet voittaa kuitenkin nuo edellä mainitut stressailun aiheet. On ihanaa, että esimerkiksi ruokaan ja juomatarjoiluun voi panostaa, kun vieraita on vähemmän. On ihanaa, että juhlien aikana ehtii viettämään aikaa varmasti kaikkien vieraiden kanssa. Ja mun mielestä alustavan vieraslistan henkilöt ovat sellaisia, joiden kanssa saadaan viettää varmasti hauska ja ikimuistoinen päivä (ja yö!).

Oletteko te pähkäilleet vierasmäärän kanssa? Tai onko muita pienten häiden järjestäjiä samoilla ajatuksilla?


PS. Huomenna alkaa Suomen ihanimmat häät Avalla! Kuka aikoo katsoa? Minä ainakin! ;)