Kaasoista ♥

Mun on pakko tehdä tästä aiheesta ihan oma postaus. Tässä postauksessa kerroin kaasojen valinnasta ja tehtävästä. Postauksessa mainitsin, että jännittää, miten kaasojen henkilökemiat pelaavat yhteen, kun tytöt eivät toisiaan entuudestaan tunteneet. Mun sisko, ystävä lapsuudesta ja ystävä aikuisiältä. Se, että valitsee kolme kaasoa ihmisistä, jotka eivät ole aikaisemmin olleet keskenään tekemisissä voi olla melkoinen riski - tilanne voi olla katastrofi, tai sitten kaikki menee hyvin. Mun kohdalla katastrofi välttyi ja voin onnellisena todeta, että tämä oli todellakin uhkan sijasta mahdollisuus ja kaikki on mennyt paremmin, kuin osasin ikinä odottaa.

Me ollaan kaasojen kanssa vietetty aikaa erilaisten iltamien merkeissä tässä matkan varrella. Aikalailla tasan vuosi sitten tytöt tapasivat porukalla ensimmäistä kertaa (siitä löytyy postaus täältä). Ensimmäisen kaasotapaamisen jälkeen tuli pidempi tauko, mutta helmikuussa kävimme häämessuilla ja vietimme mukavaa iltaa porukalla ravintolassa messujen jälkeen (postaus täällä). Sitten oli hieman vauhdikkaampi viinin maistelu ilta ja tietenkin polttarit. Muistelen lämmöllä ja ilolla joka ikistä meidän yhteistä iltaa, niin paljon hauskoja muistoja.

Eilen vietimme kaasopalaveriä rannalla piknikin merkeissä. Todettiin, että on niin paljon asioita läpikäytävänä, että olisi hyvä treffata porukalla. Samalla piti viettää niin sanotut afterpolttarit. Meillä jäi tosiaan tekemättä polttarihumussa yksi erittäin tärkeä asia, mikä mua oli jäänyt harmittamaan - me ei oltu karisteltu exiä! Haluttiin varmistaa, että vanha suola ei ala janottamaan, joten toteutettiin sitten jälkikäteen ajatus, mikä tytöillä oli ollut jo polttaripäivälle. Exät saivat kyytiä kivien muodossa ja ovat päätyneet nyt Oulunjoen pohjaan. ;) Nyt olen valmis avioliittoon, haha! Yksi kaasoista jatkoi kotiin, kun oli autolla, mutta loppuporukalla lähdettiin palaverin ja exien karistelun jälkeen vielä Koivurannan kahvilaan istuskelemaan. Ei olisi millään malttanut lopettaa iltaa, kun juttua riitti ja oli hauskaa.

Mutta olen niin onnellinen, että olen onnistunut yhdistämään kolme todella tärkeää naista mun elämästä toimivaksi kaasoporukaksi ja vastaan ei ole tullut mitään ikävää rähinää, vaan tytöt tulee todella hyvin toimeen myös ilman minun paikallaoloa. On ihanaa, kun ennen olen viettänyt kaikkien kolmen kaasoni kanssa aikaa erikseen, niin nyt voin viettää hauskoja hetkiä kaikkien kolmen ollessa paikalla yhtä aikaa.

Alkaa olla jo niin viimehetket käsillä, että enää ei ehdi ennen häitä viettää noita hauskoja ikimuistoisia illanistujaisia, vaan seuraavaksi edessä on vihkiharjoitukset, hääpaikan valmistelu ja sitten... itse häät! Meillä tulee niin huippua tuolla porukalla myös hääpäivänä. Ja kaasot: ootte mulle tärkeitä. ♥

P O L T T A R I T !

Vihdoin pääsen kertomaan mun viime viikonloppuna vietetyistä polttareista. Oli kyllä ihanat ja ikimuistoiset polttarit ja siitä iso kiitos rakkaille, jotka päivään osallistui joko olemalla paikalla tai hengessä mukana. Mulla on kyllä maailman parhaat ystävät. Ootte täyttä kultaa. ♥

Pohjustetaanpa vähän tätä tarinaa.. Meillä on tosiaan kaksi kissaa, joita ei luonnollisesti voi jättää yksin ilman hoitoa. Ja koska polttareiden kuuluisi olla yllätys, niin oltiin ilmoitettu bestmaneille ja kaasoille, että ovathan yhteyksissä keskenään, että polttarit EI osu samalle viikonlopulle.

Olin ehkä ärsyttävällä tavalla pohtinut etukäteen viikonloppuja, jolloin polttarit ei voisi olla. Bestmanit oli mulle kertonut, että Antin polttarit on 27.5, joten se oli tietenkin mulle niitä viikonloppuja, jolloin polttarit ei ole. Kaasoille pahoittelut, että olin ajat sitten penkonut Antista sen tiedon, että polttarit ei ole heinäkuussa, joten kun toukokuuta oltiin menty jo pitkälle, eikä polttareita ollut kuulunut, eikä näkynt, niin olin melko varma, että polttarit olisivat tänään 3.6.

Mutta kun kumpikin varjeli salaisuutta samasta päivästä, niin yhtäkkiä jutut meni jotenkin ristiin ja tajusin sen, että meillä voi olla sittenkin samana viikonloppuna polttarit. Tällaiselle kontrollifriikille se oli shokki, koska se tietäisi sitä, että todennäköisesti meille on järjestetty kissojen hoitaja meille kotiin. Ehkä ihan hyvä, että osasin sitten varautua, että polttarit voi olla samana viikonloppuna. Meidän toisella kissalla on melko tarkka hoito ruokavalion ja maitohappobakteerien suhteen keväisen kamaluuden vuoksi, joten varauduin hoitajamahdollisuuteen tekemällä huolelliset ruokinta ja lääkitysohjeet. Lisäksi pyrin pitämään kämpän siistinä Antin polttariviikonloppuun asti. Onneksi appiukko tuli vierailulle helatorstaina, joten sai ohjattua Antinkin mukaan siivoamiseen paljastamatta ylläriä siitä, että Antin perjantain työpäivästä oli tulossa todella lyhyt.

En voinut olla viime viikon lopullakaan varma, että mulla ne polttarit olisi. Antti tosiaan haettiin perjantaina kesken työpäivän omien polttareidensa viettoon, joten Antti ei mun polttarihämäykseen olisi voinut osallistua millään tavalla. Myöskään kukaan mun kavereista tai perheenjäsenistä ei ollut tehnyt mun kanssa mitään suunnitelmia. Mietin, että ottavatko tytöt todella riskin, että esimerkiksi mä en ole kotona, vai onko polttarit joskus muulloin. Koska kukaan ei ollut tehnyt mitään aloitetta sen suhteen, että mulla olisi hämysuunnitelmia, päätin tehdä ihan normaaleja omia suunnitelmia lauantaille.

Lauantainen aamu alkoikin normaalisti. Aloitin aamun somen selailulla ja nousin ruokkimaan kissat. Olin tekemässä yhdeksän aikaan aamupalaa. Olin keittänyt kahvin ja laittanut puuron mikroon. Puuron valmistuessa muistin siivota kissojen hiekkikset ja päätin lisätä hiekkaa. Hiekkaa lisätessäni kuulosti siltä, että ovikello soi ja pianhan se soi uudestaan... Vaikka olin aika varma, että mitä tulee sittenkin tapahtumaan, niin silti jännitti hulluna mennä avaamaan ovea. Ja tosiaan, oven takana oli kaikki kolme kaasoani popittamassa Robinin puuttuvaa palasta: YLLÄTYS! Sun polttarit alkaa nyt!

Olivat rontit stalkannut aamulla, että koska näyn Whatsappissa paikalla olevana... :D

Mikropuuro vaihtui skumppaan, mutta aamukahvit hörppäsin pakkaillessani minulle annetun pakkauslistan mukaisia tarvikkeita kasaan. Mikropuuro kehotettiin heittämään menemään, koska matka tulisi jatkumaan. Mä tietty aamurähjäisenä ihmettelin monta kertaa, että voi ei, mitä teen mun naamalle. :D Onneksi sain aikaa myös meikata, koska pakkaaminen sujui suhteellisen nopeasti. Kissoille oli tosiaan järjestetty minun äiti hoitajaksi meille ja vaikka aina vähän hermostuttaa jättää kissat hoitoon, niin tiesin kuitenkin, että äiti kyllä pitää pojista huolen. Totta kai muutamilla viesteillä kyselin kissojen kuulumisia, mutta sen olisin tehnyt varmasti siitä huolimatta, vaikka Antti olisi ollut kissojen kanssa kotona.

Sitten, kun olin vihdoin saanut itseni lähtökuntoon, laitettiin mulle huivi silmille ja lähdettiin kohti määränpäätä ja lopulta, kun huivin sain pois silmiltä, olimme mökillä, jossa oli odottamassa ystäviä, jotka oli myös kattaneet meille ihan mielettömän brunssin. Olin ensin aivan ymmällään, että missä ollaan, kun suuntavaisto ei ihan toiminut huivi silmillä. Oltiin meidän kotoa noin 8 kilometrin päässä Nallikarin lomakylässä, josta tytöt oli vuokrannut aivan ihanan mökin meille viikonlopuksi. Siinä hetken meni sisäistäessä koko päivän alkua ja sitä, mitä tulevan pitää, mutta pikkuhiljaa alettiin herkuttella sillä ihanalla brunssilla. Tytöt olivat nähneet ihan mielettömän vaivan - oli niin paljon eri sorttia ihania brunssiherkkuja. Lisäksi mökki oli koristeltu ihan viimeisen päälle.

Brunssin aikana kaasot alkoivat varottelemaan, että seuraavaksi on luvassa treenaamista, eli ihan supertäyteen ei kannata syödä. Mulle paikka pysyi salaisuutena taas sinne asti, että oltiin perillä, eli kun brunssi oli saatu katettua pois ja pakattua tarvittavat kamppet mukaan, niin mulle laitettiin taas huivi silmille ja edettiin seuraavaan kohteeseen. Kaasot kyseli, että mitä luulen, että mitä mennään tekemään. Veikkasin kiipeilyä.

Mutta kohteena olikin Kamppailu Klubi. Mua kieltämättä vähän jännitti, kun tultiin Kamppailu Klubille, että mitähän tulee tapahtumaan... Mutta valituksi lajiksi paljastui thainyrkkeily ja edessä oli tunnin setti thainyrkkeilyä. Thainyrkkeily oli tosi kivaa: uutta, mutta ei liian eksoottista. :D Ja koko porukka näytti viihtyvän hikoillen tunnin thainyrkkeilyn merkeissä.

Morsianta viedään...

Thainyrkkeilyn jälkeen meillä oli aikaa hieman fiksata naamaa ja hiuksia, ennen kuin edettiin seuraavaan paikkaan jälleen huivi silmillä. Mulla alkoi nälkä jo olla ja mun salainen toive olikin, että pääsispä syömään. Ja kolmas kohde olikin Rooster, jossa syötiin herkulliset burgerit.

Ruokailun jälkeen olikin ehkä yks päivänä parhaista jutuista: selfieralli! :D Propsit kyllä kaasoille, kun tuon olivat kehitelleet, sillä tuo aiheutti aikamoiset naurut. Jakauduttiin kahteen ryhmään. Aikaa oli 40 minuuttia ja piti käydä ottamassa selfie 15 eri paikassa. Kuvista sai pisteitä, jos oli otettu oikeassa paikassa ja lisäksi jaossa oli tyylipisteitä. Kummatki porukat tais ottaa kisan aika tosissaan ja siinä sai ihan juoksuksi pistää, että ehdittiin jokaiseen paikkaan. Kummatkin joukkueet ehti tavoiteajassa ja voin kertoa, että oli hitusen hauskaa käydä nuo kuvat sitten läpi, kun palattiin takaisin mökille.

Selfie hienon värisen auton kanssa :D

Milloin viimeks oot valvonu aamuun,
milloin viimeks oot nauranut näin?
Meil on ain ollu tää sama taajuus,
voidaan jatkaa siit mihin jäi. ♥

Loppuilta meni rennoissa meiningeissä mökillä. Ei ollut ainakaan syötävästä tai juotavasta puutetta, haha. :D Kaasot olivat kehitelleet juomapelin, jota varten he olivat kyselleet Antilta kysymyksiä. Jos tiesin, mitä Antti oli vastannut, piti muiden juoda, mutta jos en tiennyt, niin oli mun vuoro juoda. Lisäksi oli tietovisa liittyen morsiameen ja sain toimia tuomarina pisteitä jakaessa. ;) Lisäksi sain ihan mielettömän ihanan polttarikirjan, jonka koko polttariporukka oli askarrellut yhdessä. Tuossa vaiheessa mulla hanat aukesi liikutuksesta, jotenkin niin ihana, kun oli kansien välissä niin paljon yhteisiä hauskoja muistoja kaikkien eri kavereiden kanssa. Mulla on tosiaan kavereita useammasta eri porukasta, eikä sellaista isoa kaveriporukkaa, joka olisi ollut aina yhdessä. Lisäksi suurin osa mun läheisimmistä ystävistä on sellaisia, joihin olen tutustunut aikuisiällä. Siitä huolimatta olin niin fiiliksissä, että kaikki näytti tulevan toimeen ja kaikki näytti viihtyvän. ♥

Mulla jäi kyllä niin ihanat muistot polttareista. Tytöt olivat nähynt todella ison vaivan, että yllättyisin ja viihtyisin. Tuntui, että nuo pippalot oli järjestelty mua ajatellen ja mun toiveita kunnioittaen. Halusin mukavaa yhdessä oloa, urheiluaktiviteettia ja halusin, etten joudu nolatuksi. En kaivannut mitän isoa extremeä ja täyttä luksusta, sillä tärkeintä on tosiaan ne ihmiset. Tietenkin harmitti, että kaksi ei päässyt paikalle, mutta oli he ainakin mun mielessä mukana.

Nyt kummankin meidän polttarit on juhlittu ja voidaan keskittyä nyt häiden järjestämiseen. Kaasojen kanssa meillä on yksi pieni asia vielä hoidettavana, joten ihan minimaaliset jälkipolttarit on luvassa. ;) Ihan mieletöntä ajatella, että seuraavan kerran näen kaikki nuo mun rakkaat ihmiset kasassa, kun 15. heinäkuuta kävelemme Antin kanssa yhdessä kohti alttaria ja saadaan jakaa taas kerran yksi ikimuistoinen päivä parhaiden ihmisten kanssa. Ei voi muuta, ku Cheekkiä siteerata: oon kiitollinen, siunattu, onnellinen.

Ajatuksia polttareista

Tämä häiden järjestely on minunkaltaiselle kontrollifriikille hyvää opettelua siihen, että langat ei ole aina omissa käsissä. Sen lisäksi, että hääpäivänä minun tulee luottaa asioita kaasojen ja bestmanien käsiin ja itse vain nauttia, mun tulee myös hyväksyä se, että joku viikonloppu mua tullaan vedättämään ja suunnitelmat tulee muuttumaan ihan totaalisesti polttareiden myötä. :D

Mulla on kyllä täysi luotto mun kaasoihin, että ne järkkää huiput ja ikimuistoiset polttarit. Ajatus siitä, että saan polttareihin (toivottavasti) kaikki mun parhaat tyypit kasaan on kans parasta polttareista. Uskon, että harmitus kontrollifriikin suunnitelmien peruuntumisesta tulee muuttumaan pian alkuhämmennyksen jälkeen riemuksi.

Kontrollifriikkinä oon heittänyt tietenkin muutaman toiveen (HUOM! toiveen, en käskyä :D) kaasoille polttareista. Toiveisiin kuuluu, että...
1) polttareista tallentuisi valokuvamuistoja
2) polttarit ei sisältäisi mitään nolaamista
3) polttarit sisältäisi liikuntaa jossain muodossa (...koska meneehän mulla nyt treenisuunnitelmatkin silloin uusiksi!)

Lupaan ja vannon, että kaiken muun jätän kaasojen ja polttariporukan suunnitelmien varaan, enkä mutise mitään vastaan vaan yritän nauttia siitä, että kerrankin joku muu on keksinyt, mitä tehdään. ;D Kontrollifriikkinä oon nimittäin tottunut organisoimaan myös kaveriporukoiden tapaamisia, eli hoitamaan raflavaraukset jne.

Kuva: Pexels

Mulle ehdottomasti tärkeintä polttareissa on se, että jos kerran kaikki huiput tyypit myös eri puolelta Suomea on saatu kasaan, niin polttareissa keskitytään enemmän siihen yhteiseen kivaan tekemiseen, kuin siihen, että mä olisin yksin hemmoteltavana ja keskipisteenä. Eli aktiviteetteihin osallistuis koko porukka, ei vain morsian.

Ja kuten aiemmin mainitsin, niin nolaaminen on polttareissa ehdoton ei. En vain näe mitään hauskaa siinä, että kävelisin ympäri kaupunkia myymässä pusuja nolossa asussa. En vain itse löydä siitä mitään hauskaa. Ja muutenkin, en ehkä välittäisi itse olla pukeutunut johonkin asuun ja erottua joukosta. Mielummin, jos on joku asuteema, niin koko porukka olisi siinä mukana.

Mun ajatuksissa polttareita kohtaan korostuu selvästi tämmönen me-henki minä-ajattelun sijasta. Uskon saavani polttareista enemmän irti, kun kaikki mahdolliset muistot ja hetket saa jakaa sen timanttisen porukan kanssa. ♥

Mitä ajatuksia teillä on polttareista? Mitä toivoisitte ja mitä ette tahtoisi missään nimessä?

Ensimäinen kaasotapaaminen

Lauantaina saatiin vihdoin pidettyä ensimmäinen kaasotapaaminen. Mun kaasot ovat kaikki toisensa nähneet hyvin nopeasti ohimennen, eivätkä kukaan tunne toistaan, niin mun mielestä kaasojen tutustuttaminen on hyvä aloittaa ajoissa, niin on mukavampi sitten lähempänä häitä viettää askarteluiltoja ja tytöillä on myös varmaan helpompi suunnitella sitten mun polttareita.

Ja nyt ensimmäisellä tapaamisella tarkoitus oli vaan viettää yhteistä aikaa ja melko suuripiirteisesti puhua häähöpinöitä. Mitään yksityiskohtia päivästä tai tehtävistä ei vielä tässä vaiheessa päätetty. Toki kerroin, että missä tuun tarvitsemaan apua ja milloin, ja mitä kaasoilta toivoisin (puheet ym.).

Kokoonnuttiin kaasojen kanssa meille istumaan iltaa ja laitettiin pöytä koreaksi nyyttäriperiaatteella. Halusin myös vähän panostaa ja ottaa meidän ihanat drinkkilasit käyttöön, joten tein tytöille alkumaljaksi mansikka margaritat vähän soveltaen. Tequilaa ei kaapista löytynyt, joten ihan perus suomiviina toimi alkoholillisissa versioissa tequilan korvaajana. Mutta siitä huolimatta drinksut onnistui tosi hyvin ja tytöt tykkäs.

Ja lisäksi illan tarkoituksena oli muistaa kaasoja, eli annoin kaasoille kiitoslahjat jo nyt. Häiden aikaan varmaan on niin persaukinen ja kiireinen, että tahdoin panostaa kaasojen lahjoihin tässä vaiheessa, kun niiden ajattelemiselle on vielä aikaa. Kokosin jokaiselle kaasolle kaasopakkauksen, johon olin laittanut kaikkea pientä kivaa.

Kaasopakkauksesta löytyi kaason muistivihko, johon olin tulostanut netistä löydetyn kaason muistilistan. Lisäksi vihkossa oli kaasoille morsiamen kolme toivetta polttareihin sekä niiden henkilöiden nimet ja yhteystiedot, jotka haluaisin polttareihin mukaan. Olin myös valinnut jokaiselle kaasolle kynsilakan. Lisäksi kaason hemmotteluun löytyi kaasopakkauksesta suklaata.

Mutta päälahjana kaasoille oli aivan ihanat kaaso käsikorut, jotka halusin ehdottomasti tytöille antaa lahjaksi ja muistoksi kaason tehtävästä. Ja totta kai toivon, että näen tytöillä nämä korut ranteessa sitten meidän häissä.. :)

Käsikorut on tilattu Silvart koruilta ja päätimme tehdä pienimuotoisen yhteistyön näiden korujen merkeissä. Silvart korut on siis kotimainen yhden naisen pienyritys Lohjalla, jonka parissa häärää 26-vuotias perheenäiti. Korujen pääteemana on herkullisen nköiset massasta valmistetut korut, avainkaulanauhat, avaimenperät ja magneetit. Lisäksi valikoimaan kuuluu mm. tilaustyönä toteutettavat hopeoidut hää- ja juhlakorut, sekä mokkanauhasta valmistetut rannekorut. Jokainen koru on käsityönä valmistettu ja kaikki korunosat ovat nikkeli- ja allergiavapaita. Kaikki tuotekuvat ja tilausohjeet löytyy Silvart korujen Facebook -sivuilta, johon pääset tästä linkistä.

Esimerkiksi kuvassa näkyvän kaasokorun hinta on 12€/kpl. Korut olivat todella upeat, sekä minun että kaasojen mielestä. Ja ehdottomana plussana oli se, että ranneketju oli todella hyvän mittainen, kenelläkään koru ei jäänyt löysäksi. Eli vinkkinä: täydellinen lahjaidea kaasolle. Näitä kaasolaatalla varustettuja koruja oli mahdollista saada myös kaulakoruina.

Mulla jäi ainakin tosi hyvä fiilis meidän tapaamisesta kaasojen kanssa. Kaikki tulivat toimeen keskenään ja puheenaiheita löytyi, ei tullut siis kiusallisia hiljaisuuksia, vaikka toisiansa eivät ennestään juuri tunteneet. Tullaan varmasti viettämään useampaankin otteeseen yhteisiä illanistujaisia.

Miten muut ovat muistaneet/aikovat muistaa kaasojaan? :)

BRIDESMAIDS - Kaasojen valinta ja tehtävät

Häiden avustajilla - eli kaasoilla ja bestmaneillä - on aika iso rooli meidän tärkeän päivän kulussa. Avustajista kaasot on jo valittuina, bestmanien suhteen A ei pidä kiirettä. Itse valitsin kaasot jo, koska valinta oli aika helppo. Aluksi kaasoja piti tulla vain kaksi ja alkuun pyysinkin vain niitä kahta, joita olin ajatellut. Olin kuitenkin pyöritellyt ajatusta, että haluaisin erään minulle tärkeän henkilön kolmanneksi kaasoksi ja päädyin loppujenlopuksi täydentämään kaasoporukkaa kolmannella. Hääfoorumeilla näkee ihania tapoja pyytää kaasoja hoitamaan tärkeää tehtävää, mutta itse hoidin kaasojen kosiskelun lähettämällä yllättäen kysymyksen kuvan muodossa Whatsappissa. Voin kertoa, että kyllä jännitti odottaa vastausta! Onneksi kaikki kolme antoivat myöntävän vastauksen. Hieman etukäteen jännittää se, miten tyttöjen henkilökemia pelaa yhteen, koska kaasoista kukaan ei tunne toisiaan kovinkaan hyvin. Tarkoituksena on kuitenkin pitää ensimmäinen kaasomiitti joskus kesällä, että pääsevät tytöt pikkuhiljaa tutustumaan toisiinsa.

Kaasoista kaksi on parhaimpia ystäviäni. Toisen heistä olen tuntenut ala-asteelta asti, mutta kaveeraamaan aloimme 12 -vuotiaina. Yhdessä ollaan koettu paljon iloja, suruja ja useita kilometrejä välillämme, mutta kaikesta huolimatta ollaan pysytty hyvinä ystävinä koko tämän ajan. Välillä menee pidemmän aikaa, että ehditään näkemään. Mutta silloin kun vihdoin nähdään, tuntuu, ettei välissä olisi ollut päivääkään edellisestä näkemisestä. Toisen ystävän kanssa ystävyyssuhde on alkanut vasta aikuisiällä, kun aloitimme syksyllä 2011 samassa korkeakoulussa. Muistan, että ihailin tuon kyseisen ystävän hupparia mielessäni ja päädyttiin samaan pienryhmään. Pienryhmässä oli helpompi aloittaa juttelu ja meillä löytyi heti sellainen tietty yhteys, oltiin todella samanhenkisiä. Siitä se sitten lähti - lisättiin heti samana iltana toisemme facebookkiin ja parin viikon päästä joimme viiniä koko yön höpöttäen monta tuntia putkeen. Lyhyessä ajassa kyseisestä henkilöstä tuli mulle yksi tärkeimmistä ja parhaimmista ystävistä. Oon niin onnellinen, että vaikka yhteiset opinnot päättyivät mun osalta ensimmäiseen vuoteen, niin tämä ihminen jäi mun elämään. Elämä on ainakin mulle osoittanut sen, että joidenkin kanssa ei ole mitään yhteistä enää yhteisten opintojen päätyttyä.

Kolmanneksi kaasoksi valitsin pikkusiskoni. Meillä on siskon kanssa tosi läheiset välit - nähdään usein ja puhutaan ihan kaikesta. Oli vaikea kuvitella pikkusisko häissä vain vieraana. Lisäksi mun pikkusiskolla on hyvä maku ja se on mielettömän ahkera pyörimään kirppiksillä - mulla on siis lisäsilmiä edullisten häätarvikkeiden etsinnässä.

A good firend knows your stories. A best friend helped you write them.

Mitkä on sitten mun kaasojen tärkeimmät tehtävät? Ennen häitä pidän tärkeänä, että kaasot antaa mulle apua ja tukea kaikessa mahdollisessa, kuten esimerkiksi askartelussa, käytännön järjestelyissä juhlapaikalla, antamalla mielipiteitä ja neuvoja mun niitä pyytäessä. Hääpäivänä kaasojen tärkeimpinä tehtävinä on pitää mut rauhallisena, minimoida parhaansa mukaan mun stressi, hoitaa juhlankulkua, pitää lankoja käsissään ja myös nauttimalla täysin rinnoin meidän juhlapäivästä. Ja tietenkin - yksi tärkeimmistä tehtävistä on polttareiden järjestäminen. Luotan, että tuolla porukalla polttareista tulee ikimuistoiset, hyvällä maulla järjestetyt hyvät bileet. :)


Montako kaasoa teillä on? Oliko valinta vaikea? Mitä odotatte kaasoiltanne?