Ensikohtaaminen hääpäivänä ja first look -kuvaukset

Oltiin päätetty, että jos tilanne vain on rauhallinen, niin otetaan ehdottomasti first look -kuvat. Musta first look -kuvissa vaan on niin ihana tunnelma ja kuviin ikuistuu ne ilmeet, joita ei jännityksissään osaa itse painaa mieleen. Minähän olin toki Antin asukokonaisuuden nähnyt jo aiemmin, mutta silti ensikohtaaminen toi perhosia mahaan. Yö kun oli kuitenkin vietetty erillään ja tietenkin oli ihana vihdoin näyttää Antille mun ulkoasu, jota olin tietenkin etukäteen huolella suunnitellut ja valmiina meikissä, kampauksessa ja mekossa tunsin oikeasti oloni kauniiksi. Minä, joka normaalisti olen todella itsekriittinen.

Oltiin käyty katsomassa valokuvaajamme Sariannan kanssa hyvä spotti läheltä hotellihuonetta. Tarkoitus oli ottaa vain first look -kuvat ennen vihkimistä, sillä olimme päättäneet ottaa potretit juhlapaikalla vasta ruuan jälkeen, joten sen vuoksi emme ottaneet kuvia ulkona, koska olisi tuonut liikaa stressiä ehtiä kuvauspaikalle, joka olisi kauempana. Onneksi hotellista löytyi huoneen läheltä ihan kiva spotti, sellainen osittain lasinen käytävä.

Antti oli ollut valmistautumassa bestmaninsa luokse ja oltiin sovittu, että tavataan hotellilla 13.20-13.30 aikaan. Meillä oli kaikki mennyt odotettua nopeammin, joten meillä jäi oikeastaan tosi hyvin aikaa kuvauksille ja ne mahtuivat hyvin aikatauluun. Kun Antti vihdoin saapui hotellille, kaaso Pauliina haki Antin tavarat ja toi ne huoneeseen. Valokuvaaja meni Antin luokse ohjeistamaan kuvausten idean ja mun tehtävänä oli päättää, että kumman ilmeet mä haluan first look -kuviin ikuistuvan. Päätös oli helppo, eli Antin ilmeen halusin first look -kuviin.

Sitten, kun Pauliina kävi sanomassa mulle, että kaikki on valmista, alkoi jännittää taas ihan pienen hetken ajan. Vihdoin pääsin näkemään Antin ja vihdoin päästäisiin yhdessä valmistautumaan vihkimiseen. Kun vihdoin näin Antin, koin ihan mielettömän rakkauden, onnen ja ihastuksen tunteen ja meinasin myös ihan herkistyä: ääni ehkä vähän rikkoutui, mutta ei mennyt pillittämiseksi kuitenkaan.

Ja kun jotkut miettivät, että kannattaako ottaa first look -kuvia, niin ehdottomasti kannattaa! Kuvaukset ei loppujen lopuksi vie paljoa aikaa, vaikka varsinaiset potretit kuvattaisiin myöhemmin. Mä itse ainakin niin rakastan meidän first look kuvia ja niiden sellaista ujon herkkää ja rakastunutta tunnelmaa. Ihan kaikkia kuvia en halua kuitenkaan ensikohtaamisesta jakaa, mutta tässä muutama mun lemppari. :)

Kuvat: Sarianna Valkama

Kuvausten jälkeen hypättiin yhdessä meidän hääauton kyytiin ja tuossa tilanteessa sattui pieni onnettomuus. Yksi pieni vinkki, hyvät morsiamet: älkää ostako vannehametta kiinakaupasta. Älkää ainakaan, jos ette halua stressata sen kestävyyttä hääpäivänä. Mun äiti ja sisko oli joutunut jo ompelemaan etukäteen vannehametta, joka oli lähtenyt purkaantumaan, mutta hääautossa ennen lähtöä jouduttiin paikkailla vannehametta vielä vähän maalarinteipillä. :D Onneksi se vannehame ei näkynyt minnekään koko päivänä. Kuulin myöhemmin Antilta, että siinä kun pakkauduttiin autoon ja paikkailtiin mun vannehametta teipillä, oli vastapäiseltä pizzeria Cantinan terassilta itse Lauri Tähkä seuraillut meidän tilannetta. :D Jos tulevana suvena sä olisit mun morsian...

Autolla tehtiinkin muutama rundi keskustassa aikaa tuhlatessamme, sillä oltiin oltu mietittyä aikataulua paljon nopeampia. Oli hauskaa, kun nähtiin autossa monen vieraan menevän kohti kirkkoa, mutta kukaan ei hoksannut meitä. Kun jännitys oli jo rauennut ensikohtaamisessa ja istuttiin yhdessä hääautossa, oli niin rauhallinen ja ihana tunnelma, tuleva vihkiminen ei jännittänyt yhtään.

Seuraavassa hääpäivän kulku -postauksessa onkin vuorossa vihkiminen! Miten te lukijat, otitteko tai otatteko first look -kuvia?

Häitä edeltävä päivä ja hääpäivän aamu

Häitä edeltävänä perjantaina kiitin monta kertaa mielessäni aikoinaan tehtyä päätöstä vaihtaa juhlapaikkaa. Olin nimittäin joutunut ottamaan torstaina sairauslomaa, kun keskiviikkoiltana alkoi flunssa kovalla kurkkukivulla ja olo tuntui huonontuneen perjantaita kohti. Itseasiassa flunssan oireet ilmeni jo häitä edeltävällä viikolla, mutta alkuviikosta olo oli ollut jo normaali. Oli siis onni, että meidän juhlapaikalla ei tarvinnut itse silitellä pöytäliinoja, asetella kukkia tai käyttää koko päivää koristeluun. Oma mielipiteeni kun on se, että nuorisonseuratalot ja vastaavat vaativat usean tunnin työn, että niistä saa hienon näköisen. Meidän juhlapaikka oli jo itsessään niin hieno, että se ei juuri erityisiä koristeita vaatinut.

Kaikki valmiina!

Muutamia juttuja meillä kuitenkin oli tehtävänä: plaseeraus, vieraskirja/lahjapöydän ja karkkibuffetpöydän suunnittelu, sekä seuraavan päivän läpikäyminen. Oli todella kurja olo ennen juhlapaikalle lähtemistä ja rehellisesti sanottuna ihan lääkkeiden voimalla tein tuon keikan. Meillä meni kaikkiin noihin valmisteluihin aikaa alle kaksi tuntia, josta matka jatkui kohti minun vanhempien kotia, jonne meidän kukkalähetys oli toimitettu. Otettiin kukat matkaan ja mentiin hotellille tekemään check in, jonne jätettiin myös minun matkalaukku ja veimme kukat jääkaappiin säilöön. Sen jälkeen ehdinkin käydä kotona ottamassa pitkät päikkärit ja olo olikin päikkäreiden jälkeen huomattavasti parempi. Kaasoa nauratti, kun monilla on häitä edeltävä päivä hirveää kiirettä ja meidän häiden kohdalla morsiankin ehtii nukkua päiväunet. Oli ihanaa, kun pääsi niin helpolla.

Päikkäreiden jälkeen pakkasin loput kamppeet ja vihdoin kaaso tuli hakemaan minut ja mekkoni hotellille. Perjantai-ilta sujui rauhallisesti hotellilla, flunssa rajoitti aika paljon tekemisiä ja olemisia. Mutta kuunneltiin Rotuaari Piknikistä kantautuvaa musiikkia ja tehtiin pakollisia kaunistautumisia. Nopeasti se ilta kului ja lopulta oli aika laittaa nukkumaan.

Nukuin häitä edeltävän yön todella huonosti. Mua ei omasta mielestä stressannut eikä jännittänyt, mutta ehkä jännitys oli jotenkin alitajunnassa ja hotelli vieraana paikkana vaikutti myös huonoihin yöuniin. Nukuin yhtäjaksoisesti ehkä kolme tuntia. Lopulta tulin siihen tulokseen, että uni on vain loppunut ja lähdin kaasoni kanssa jo ennen seitsemää aamupalalle, vaikka olisin saanut nukkua itse vielä tunnin.

Ensimmäiset jännityksen hetket koin siinä vaiheessa, kun aamupalan jälkeen kaaso lähti hotellilta kohti omaa kampaamoaikaansa. Siinä vaiheessa tirautin pari kyyneltä hermostuksissani, mutta fiilis rauhottui nopeasti. Sitten jännitys oli taas kokonaan pois. Olo oli rauhallinen ja iloinen. Kävin hääkampauksessa LS Stylessä ja häämeikissa Zaparossa. Koska kampaaja ja meikkaaja on kummatkin mun tuttuja jo pidemmältä ajalta, niin oli hauskaa ja rentoa myös kaunistautumisen yhteydessä jutella rennosti päivän fiiliksiä ja muita kuulumisia. Kaiken lisäksi oli täysi luotto näihin kauneuden ammattilaisiin, eli ei tarvinnut pelätä, että hiukset tai meikki epäonnistuisi tärkeänä päivänä.

Meikki valmiina! Meikin teki Tania Zaparosta.

Oltiin sovittu kaasojen kanssa, että 12:30 oli kokoontumisaika hotellille. Tuohon aikaan myös valokuvaajamme Sarianna Valkama aloitti päivänsä hääkuvausten parissa. Söin pikaisesti banaanin, kävin vessassa useamman kerran "varastoon" (:D) ja sitten alkoi mekon pukeminen. Jännitin etukäteen, että miten nyörittäminen onnistuu, mutta mekko saatiin puettua mulle ongelmitta ja paljon nopeammin, kuin mihin olin varautunut. Oli ihanaa, että tuo valmistautuminenkaan ei ollut kauheaa kiirettä ja hätäilyä, niin mun olo pysyi koko ajan rauhallisena.

Kuvat: Sarianna Valkama

Ihan pieni jännitys alkoi vasta sitten, kun kaasoista Pauliina haki Antilta Antin tavarat hotellihuoneeseen ja ilmoitti, että Antti on nyt valmiina odottamassa minua hotellin käytävällä... Mutta ensikohtaamisesta ja first look kuvauksesta kerron ihan omassa postauksessa. ;)