lauantai 15. huhtikuuta 2017

3 kuukautta häihin ja pinna kiristyy...

Huh, nyt tuntuu, että H-hetki on ihan ovella. Ja se kyllä tuntuu mielenpäällä, eikä pelkästään positiivisessa mielessä. Tässä kolmen kuukauden postauksessa tulee valitettavan rehellistä tekstiä häiden järjestelyn varjopuolista.

Häiden järjestäminen on ollut tähän asti ihanaa ja oon ottanut kaiken todella rennosti. Mental breakdowneja ei ole oikeastaan tullut. Mutta nyt mun mieleen on hiipunut ihan mieletön stressi. Tässä on niin monta palasta, mitkä pitää saada toimimaan. Kaiken onnistuminen vaatii yhteydenpitoa eri palveluntarjoajiin ja tahoihin, eikä niitä vain pysty delegoimaan muille. Antille voisin delegoida yhteydenpidot kuljetuspalveluihin, mutta toisaalta mun sisäinen kontrollifriikki pelkää, että mitä jos asiat eivät hoidu oikein, kun niitä ei itse tee... Mutta pakko delegoida, muuten on liikaa vastuuta omilla harteilla. Lisäksi olen delegoinut hääohjelman kokonaan kaasojen ja bestmanien harteille. Sanoin, että mitä saa olla ja mitä ei saa olla, sen pohjalta saavat itse lähteä suunnittelemaan.

Lisäksi olen muutamaan otteeseen pysähtynyt miettimään, että ollaanko varmasti tarpeeksi mietitty sitä, että viihdytäänkö me omissa juhlissa, kun on pitänyt ajatella niin paljon vieraiden viihtymistä. Kun sanoin, että breakdowneja ei oikeastaan ole tullut, niin yhden kompromissin tekeminen tuli niin hampaat irvessä tehtyä omalta osalta, että oikein ärsytti. Haluan, että vieraat viihtyy ja että kaikilla on hyvä fiilis, mutta en halua tehdä kompromisseja niin paljoa, että lopulta omasta mielestä omat häät on ihan "plaah". Mutta tästäkin Antin kanssa puhuttiin ja tultiin siihen tulokseen, että nyt ajatellaan enemmän sitä, mitä me halutaan. Ihan esimerkkinä: jos yleinen käsitys on, että häissä täytyy olla paritanssia, mutta jos itsestä tuntuu lähinnä teeskentelyltä tanssia paritanssia musiikin tahdissa, josta en pidä, niin miksi meidän häissä niin edes tehtäsi?

Oon alkanut ihannoimaan ihan hirveästi naimisiin "karkaamista" ja pidän todella romanttisena tilanteita, joissa kaksi ihmistä ilman stressiä ja kauheita valmisteluita sanoo tahtovansa vain pakollisten todistajien läsnä ollessa. Se tärkein ei jää kaiken muun hässäkän varjoon. Kompromisseja ei tarvisi tehdä, voisi nauttia päivästä keskenään sellaisen illallisen parissa, johon ei arjessa olisi ikinä varaa ja panostaa yhteiseen matkaan.

3monthstogo
Kuva: Pexels

Tässä vaiheessa, kun kutsut ovat perillä ja kaikki niin lähellä, on turha enää perääntyä. Antilla on ollut koko ajan ihan eri fiilis. Se jaksaa hokea mulle, että tuskin jälkeenpäin kaduttaa ja että varmasti meidän päivä on ihan mahtava, ikimuistoinen ja me viihdytään.

Älkää ymmärtäkö kuitenkaan väärin. Kyllä mulla on kutkuttavia ja ihania ajatuksia häistä, vaikka häiden järjestäminen on tällä hetkellä lähinnä stressaavaa ja ärsyttävää. :D Tiedän, että mun häälook on upea ja omanlainen, enkä malta odottaa, että näemme ensimmäistä kertaa 15.7.2017 toisemme. Tänään kävimme ostamassa Antille puvun ja ai että, miten komean miehen kanssa saan kävellä alttarille. Sulhanen tuntuu edelleen parhaalta mahdolliselta ja meillä on niin huippu porukka kasassa häiden avustajien suhteen, joiden ansiosta saamme olla hääpäivänä stressaamatta ja joiden kanssa on huippua jakaa meille tärkeä päivä. Ja varmasti se, kun seisotaan alttarilla ja sanotaan tahtovamme, tuntuu se tilanne sitten ainoalta oikealta ja parhaalta mahdolliselta.

Miten muut morsiamet? Alkaako pinna jo kiristyä? :D Onko kellään muulla tullut tai ollut häiden lähestyessä samanlaista stressipöljäilyä, kuin mulla?

8 kommenttia:

  1. Haha, just samoja ajatuksia täälläkin! Meillä tosin 3.5kk aikaa häihin, joten pari viikkoa enemmän aikaa suunnitella ja järjestellä... mutta kuitenkin.

    Annoin mun poikakaverille tehtäväksi varata pappi juhlapaikalle, ja vaikka viimeset 2 viikkoa oon joka päivä asiasta muistuttanu, niin ei oo vieläkään tapahtunu mitään.. Katotaan, mennäänkö lopulta maistraatissa naimisiin :'D

    Koristeet pitäis saada valmiiksi ja ehkä ois järkevää alkaa jo tekemään jonkinlaista to do -listaa, että muistaa vaan kaikki asiat. Koska niinku kirjoitit, niitä tehtäviä ja muistettavia asioita riittää! Mutta jos sais nyt ees sen papin varattua, niin vois tilata ja lähettää ne kutsut!

    Ja se raha. Voi että sillä hääbudjetilla pääsis mahtavalle lomamatkalle!! Tää hirveä matkakuume ei myöskään yhtään auta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että en oo ainoa, joka ei ajattele häiden järkkäilystä pelkästään ruusunpunaisten silmälasien läpi. :D

      Mä pelkään just tota, että delegoidut hommat menee siihen, että saa muistutella koko ajan asiasta, jolloin asia olisi lopulta muutaman viikon päästä hoitunut jo viidesti siihen mennessä, mitä aikaa on käyttänyt muistuttamiseen ja hermoilemiseen. :D

      Onneks meidän ei tarvitte tehä koristeita, en jaksais mitenkään. Eilen aloitin word tiedoston, johon aloin kasaamaan to do ja to buy -juttuja. Niin paljon muistettavaa, että ei oikeasti voi muistaa ilman listaa.

      Mullakin on kamala matkakuume ja tämän vuoden puolella ei kyllä ole varaa lähteä reissuun. :D Yritän lohduttaa itseäni sillä, että nyt ei kyllä olisi aikaakaan, kun töistä ei irtoa vapaata reissua varten - mutta silti. Ois ollu ihana käyttää rahat johonki huippuun illalliseen, luksushääyöhön ja luksusmatkaan. Voi vitsit. Nyt käytetään rahat juhlaan, jossa joutuu tekemään kompromisseja, eikä voi ajatella pelkästään meitä ja itseä :D

      Poista
  2. Huuu, tsemppiä häästressivaiheeseen! Mitä oon hääblogeja varmaan pari kolme vuotta seuraillut tollanen vaihe tuntuu iskevän melkein jokaiselle morsiamelle. Varsinkin toi naimisiin karkaamisen ihannointi kuulosti tosi tutulta muistakin aiemmin jo häänsä viettäneiden morsianten blogeista :D Eli varmasti hyvin yleinen fiilis loppusuoran lähestyessä. Tsemppiä ja pieni stressi varmasti maksaa vaivan, kun ette vaan tosiaan liikaa jousta, koska teidän juhlapäivä kuitenkin kyseeessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voi kun koko hääsuunnitteluaika olisikin ollut yhtä ihanaa, kuin ennen tätä stressiä. Mutta ihanaa kuulla, että tämä on yleinen ongelma morsmaikkujen keskuudessa. :) Kiitokset tsemppaamisesta!

      Poista
  3. Täällä on stressattu! Nyt alkaa kumma kyllä helpottamaan, häihin kolme kuukautta ja viikko. Mulla on ollut to do -listat alusta asti käytössä. Askarteluja on melko paljon, mutta kun niitä hoitaa pikku hiljaa alta pois, se ei tunnu liian raskaalta. To do -listassa on sekin hyvä puoli, että siitä näkee mitä on oikeasti saanut aikaan, eikä koko homma tunnu vaan loputtomalta suolta.

    Ihanaa, että sulla on kumppani, joka rohkaisee ja tsemppaa!

    Mä koitan hokea itselleni, että meillä on ruokaa ja juomaa, musiikkia, valokuvaaja ja vaatteet kunnossa. Ei siihen paljoo muuta tarvita :)

    Ja jollei paritanssit oo teijän juttu, niin jättäkää ne pois tai ainakin vähälle teidän juhlissa. Meille tulee muutama tällainen tanssikappale ja sitten hitaita, jätän suosiolla DJ:n haltuun katsoa sitten tilanteen mukaan musiikkia. Sukulaistädit ja mammat päivittelee varmaan muutenkin ihan kaikkea, kun eivät oo välttämättä olleet "nykyaikaisissa" häissä. "Mitä?! Ei tuu pappia?! Kyllä pappi pitää olla!", "Eikö teidän häissä tanssita OLLENKAAN?!" Ei jaksa enää edes kiinnostaa...

    Tsemppiä! Stressi menee kyllä ohi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on ollut to do -lista alusta asti käytössä, mutta voi miten paljon tärkeitä asioita siitä puuttu! Täytyy nyt varmaan vielä, kun järjenjuoksu edes jollain tasolla toimii tehdä myös listaa kaikesta, mitä tarvii hääpäivänä mukaan. :D

      Onneksi nyt pääsiäisenä oli aikaa levätä, nukkua pitkiä yöunia ja sitten joka päivä hyvällä meiningillä pysty tekemään vähän hääjuttuja eteenpäin. :)

      Tsemppiä sullekkin loppurutistukseen!

      Poista
  4. Meillä oli eilen 3kk h-hetkeen päivä, enkä ole vielä kokenut suuria hermoromahduksia. Pahin hetki on ollut, kun sain postissa bestikseni tekemät hääkutsut, jotka olivat aika... hirveät.. Osa kansista oli vähän juostenkustun tehtyjä (varmaan muutama paukku mennyt siinä iltasin niitä väkertäessä ja sen huomaa työn jäljessä...) ja varsinainen kutsuteksti oli aivan hirveä! Näytti ihan joltain ala-asteikäisen askartelemalta.. Lisäksi sähköpostiosoite oli väärin... Siinä nousi pulssi melkoisiin korkeuksiin! Onneksi sulhaseni sai minut rauhoittumaan ja hän on varsin kätevä käsistään (vuosia harrastanut pikku-ukkojen maalausta) joten hän sai projektiksi irroitella sen hirveän kutsutekstiläpyskän (joka oli tietenkin liimattu jollain kunnon liimalla eikä paperiliimalla, pikkusen repeili pahvit niitä irroitellessa) ja hän suunnitteli photoshopilla uudet kutsutekstit jotka tulostettiin ja liimailtiin sitten iltana muutamana niihin kutsuihin jotka raakkasin parhaimmiksi jotka kehtaa lähettää eteenpäin. Onneksi bestis oli tehnyt reilusti ylimääräisiä, niin saatiin just ja just raavittua tarvittava määrä kelvollisia yksilöitä uudestaan tehtäviksi.. Mutta joo, jos siitä selvittiin ilman kyyneliä ja paperipussiin hengittämistä, niin eiköhän tämä tästä! ;)

    Älkää jumiutuko miettimään, mitä teidän häissä pitäisi vieraiden mielestä olla, vaan menkää sen mukaan mitä te itse haluatte! On kyse kuitenkin teidän päivästä ja teidän ei tarvi omissa häissänne kokea asioita jotka ei tunnu teidän omalta jutulta vain miellytttääksenne joitain sukulaisia. Jos joku haluaa mielensä häistänne pahoittaa, hän tekee sen ihan varmasti, oli se syy sitten mikä hyvänsä, sitä ette valitettavasti pysty estämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Huh, mä olisin varmaan saanut slaagin sinuna tuossa kutsukorttitilanteessa. Onneks sulla oli näppärä sulhanen, eikä menny koko homma ihan alusta asti uusiksi. :D

      Mä olen nyt onneksi miettinyt enemmän itseä ja meitä häiden järjestelyssä. Se on tosiaan meidän päivä. Jos jollain on jotain mielipiteitä siitä, miten jonkin asian pitää mennä, niin toteuttakoot mielipiteensä omissa juhlissaan. :)

      Poista