100. POSTAUS SPESIAALI: Aikuisten kaverikirja

Ajatella, tämä on blogini 100. postaus! :) Mieletön määrä jaettuja ajatuksia teidän ihanien lukijoiden kanssa. Tämän kunniaksi saatte tutustua hieman minuun, morsiameen, blogihaasteena pyörineen aikuisten kaverikirjan muodossa.


Nimeni on: Emmi.
Jotkut tosin kutsuvat minua: ihan Emmiksi vain. On niin lyhyt nimi, että siitä ei ole tarvinnut ikinä vääntää lempinimiä.

Olen syntynyt vuonna: 1989 eli olen siis: 27 vuotta. Heinäkuun lopulla täytän 28.

Lapsuuskotini langallinen numero: 5546219 :D

Pienenä olin varma, että minusta tulee: Pappi. Motiivina oli se, että saa syödä ristiäisissä ja muissa juhlissa sitten paljon kakkua.
Mutta minusta tulikin: Vielä en osaa sanoa, mikä musta tulee lopulta isona, mutta ratkaisuasiantuntijan tehtävistä lähdetään liikkeille.

Melko tuore terveystieteiden maisteri

Täydellinen puoliso: On luotettava ja rehellinen ja hauska. Paras kaveri. Mulle on tärkeää, että puolison kanssa jaetaan samat arvot niin perhe-elämässä, kuin myös työelämässä ja että elämän onnellisten hetkien lisäksi yhdessä pystytään jakamaan myös ne surullisemmat hetket.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Todennäköisesti näkisin enemmän ystäviäni! Arjessa kun yrittää selviytyä velvollisuuksista, on kavereille liian vähän aikaa.

Harrastan nyt: Lähinnä vain kuntosalia ja lenkkeilyä.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: Meidän hääsoittolistaa. :D Sitä pitää kuunnella, miettiä onko biisit hyviä ja olisko jotain uusia biisejä lisättäväksi.

Noloin TV-ohjelma, josta pidän: Temptation Island. Piti ottaa Ruutu+ ihan sen takia, koska saa katsoa jaksoja ennakkoon. :D

Bravuurini keittiössä: Mikropuuro. Haha. Mä en todellakaan ole kovinkaan hyvä keittiössä, meillä Antti tekee aina paremmat sapuskat.

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: en häpeä myöntää itkemistä, mutta kaikki surulliset eläinjutut surettaa.

Lapsuuteni lempilelu: Varmaan kaikki mun My Little Ponyt ja tarkoitan nyt niitä generaatio 1 poneja, jotka on paljon hienompia, kuin sen jälkeiset ponit. ;)

Lempilelu nykyään: Myyrä! Äiti toi mulle tuliaisena Prahasta söpön Myyrä -maskotin.

Salainen paheeni: Karkit!

Eikun se ihan oikeasti salainen paheeni: Haha. Joo, karkithan ei oo mun kovinkaan salainen pahe. Oikeasti salainen pahe... juoruilu? :D

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: Asioilla on tapana järjestyä. Niin ärsyttävältä, kun tuo kuulostaa tilanteessa, jossa ei usko asioiden järjestyvän, niin tähän mennessä aina asiat ovat järjestyneet lopulta parhain päin. Aina. Ikäviä asioita on aina seurannut hetken päästä hyvät asiat.