Mitä kuuluu morsiuskunnolle?

Kuten muutama viikko sitten mainitsin, niin elämässä oli päällekkäin hirveän paljon muuta ajateltavaa, kuin häät. Samalla tuntui, että oma napa ei pyörinyt niin paljoa mielessä ja tavoitteena oli lähinnä selvitä haasteista repimättä liikaa ylimääräistä stressiä, joten myös morsiuskuntoprojekti oli muutaman viikon niin sanotusti taka-alalla.

Eli mitä se taka-alalla oleminen tarkoitti, niin treenit jäi valitettavasti vähäisiksi, mutta ruokavaliossa olen pyrkinyt pysymään kiinni mahdollisimman hyvin. Taas kerran kuitenkin tuli osoitettua, että tunteiden vaikutusta syömiseen olisi syytä miettiä. Mulla ei ole sitä ongelmaa, että söisin tunteisiini, vaan mulla on se ongelma, että ruokahalu katoaa ja ajatuskin ruuasta oksettaa. Valmentajani Sallan ohjeita olen kuitenkin yrittänyt noudattaa sen suhteen, että mitä tahansa kriisitilanteita tulee, niin kun pyrkii syömään mahdollisimman normaalisti ja pitämään arjen rutiineita yllä, niin on mahdollista selvitä hyvinkin vaikeista tilanteista.

Ja tähän väliin tahdon sanoa, että meillä ja mulla on kaikki hyvin. Kriisiä ja huolta aiheutti rakkaiden lemmikkien terveys, mutta nyt tilanne on hoidossa ja tästä toivottavasti selvitään, niin voidaan keskittyä paremmilla fiiliksillä kesän ja kevään odotteluun. :) Itse olen vain tunneihminen, joka ottaa jotkut asiat todella raskaasti ja koska ihminen on iso fyysinen, psyykkinen kokonaisuus, niin mulla nuo kriisitilanteiden kohtaaminen aiheuttaa haasteita, joista kuitenkin onneksi aina selvitään.

Helmikuun puoliväliin asti valmennus sujui entisellä, hyvällä mallilla, ennen kuin muut ajatukset sekoittivat päätä. Nyt kun asiat näyttää kaikin puolin elämässä valoisammalta, niin olen myös tehnyt ryhtiliikkeen sekä treenien, että ruokavalion suhteen. Nyt tavoitteena on syödä kakki, mitä ruokaohjelmassa lukee ja tehdä kaikki treenit. Mun elämä tulee myös mullistumaan ajankäytön suhteen, eli nyt viimeistään: NO excuses. :D Gradu on lähestulkoon pois päiväjärjestyksestä, eli mulla vihdoin vapaa-aika on vapaa-aikaa. Lisäksi tehtiin päätös yhteisen auton hankkimisesta, eli salitreeneille on helpompi päästä myös talvella - ei tarvitse varata enää 40 minuuttia salimatkaan.

Mutta mitä tähänkin muutaman viikon "ei niin täysillä" -jaksoon tulee, niin suuntahan on tästä vain ylöspäin. Olo on tietenkin löysempi, mutta mulla on vielä paljon aikaa hakea sitä loistavaa morsiuskuntoa ja ohjeita noudattamalla olo ja olemus kiristyy varmasti nopeasti. Tärkeintä, että en heittänyt tuona aikana elämää ihan risaiseksi ja yritin parhaani mukaan pitää kiinni opituista elämäntavoista ja olla stressaantumatta lisää. Viime viikolla myös tein treenejä lähinnä kotioloissa soveltaen, että tuntuma treeniin pysyisi yllä. Vaan kyllä tuntui hyvältä käydä eilen salilla tekemässä kunnon jalkatreeni.

Palailen lähiaikoina näiden asioiden merkeissä tekemällä koostepostauksen puolenvuoden matkasta. Yhteistyö tosiaan oli sovittu alustavasti syyskuusta helmikuuhun ja se jakso on nyt päättynyt. Ollaan kuitenkin Sallan kanssa puhuttu jatkosta, koska mun matkani kohti elämäni kuntoa on vielä kesken.

Tästä on hyvä jatkaa taas paremmilla fiiliksillä eteenpäin. :)

Vaikuttaako teillä tunteet ja kriisitilanteet syömisiin ja liikkumisiin? Jos vaikuttaa, niin miten? Ja haluan kuulla myös, miten yritätte hallita tilannetta treenien ja ruokailujen suhteen, kun muut asiat painavat mieltä?