Häiden järjestelyssä minut yllätti...

Budjetin paisuminen
En voinut arvatakaan, kun vuosi sitten meillä oli hahmoteltuna budjetti, että mitä kaikkea mahdollista siitä puuttuu ja miten se tulee paisumaan. Oli monta asiaa, mitä ei osannut huomioida tai mitä ei osannut priorisoida tärkeäksi juhlien tunnelman kannalta. Me kuviteltiin, että selvittäisiin nelinumeroisella budjetilla, mutta jokseenkin häpeillen voin kertoa, että kyllä se summa on tällä hetkellä viisinumeroinen. Mutta kerrankos sitä... Monesta asiasta ja ideasta on tingitty, mutta halutaan meidän näköinen juhla ja panostetaan nyt siihen. Isoimmat kulut ajoittuvat kesä-elokuulle, joten loppujen lopuksi rahanmeno ei ole hirvittänyt ihan niin paljoa, kun kuluja on tullut pikkuhiljaa. Mutta kuten täällä olen maininnut, niin olen miettinyt kyllä, että mitä kaikkea olisimme sillä rahamäärällä muuta saaneet. Mutta toisaalta, noita muistoja, mitkä meidän päivästä jää, ei edes saa rahalla. :) Panostetaan nyt sen verran, että ollaan tyytyväisiä.

Niin monet palaset, mitkä ovat päivän kannalta merkittäviä...
Tiesin kyllä, että häiden suhteen pitää olla niin moneen eri tahoon yhteyksissä, mutta silti jotenkin tuli yllätyksenä, kun pitää tosissaan olla ihan oikeasti todella monen eri tahoon yhteyksissä: pappiin ja kanttoriin, floristiin, valokuvaajaan, kuljetuspalveluihin bändin jäseniin, majoituspalveluihin, juhlapaikkaan... Ja lisäksi tietenkin on pidettävä häiden avustajat ajan tasalla.

Ja organisoijatyyppinä olen suurimman osan yhteydenpidoista palveluntarjoajiin ym. aloittanut, joten välillä ne tuntuu ns. minun taakalta, vaikka vastauksia ja viestejä Antin kanssa yhdessä mietitäänkin.
Olen kuitenkin päättänyt, että hoidan mahdollisimman paljon palavereja pikkuhiljaa touko-kesäkuun aikana, enkä jätä mielellään hirveästi mitään isoja palavereja viimeiselle kuukaudelle.

Vaikeat vieraat...
Hoh hoijaa. Mä jotenkin kuvittelin, että päästäis helpolla vieraiden suhteen. Että kaikki ymmärtäis, että vieraslistan päättäminen on meidän käsissä. Ja että kutsut on tarkoitettu niille, joiden nimi kuoressa lukee. Ja että meidän pieniin häihin ei kutsuta sukulaisia, joiden kanssa ei edes olla tekemisissä. Mutta ei... Tämä on varmaan suurin syy, miksi mulla pinna kiristyy ja asiaa on turha edes yrittää selittää näille sukulaisille. Enkä muutenkaan koe, että olemme tilivelvollisia vieraslistasta sellaisista juhlista, joista 80% maksamme itse ja 20% saamme lahjana vanhemmiltamme. Se on vain fakta, että jokainen vieras maksaa lisää ja vieraan kohdalla puhutaan lähes 100€ kulusta, joka ei mielestäni ihan pikku summa ole. Sen takia me ollaan rajattu vieraslistaa, että saamme pitää juhlat, joissa on meidän lähimmät sukulaiset ja ystävät. Vaihtoehtona pienille häille olisi ollut se, että ei olisi edes pidetty hääjuhlia, joten harmittaa, että ne sukulaiset, jotka listalle on päätynyt, eivät ymmärrä olla tyytyväisiä siihen, että ylipäätänsä ovat kutsuttuja.

Kaikista inhottavinta on, kun kutsutaan itse vieraita meidän häihin asenteella "kyllähän sinne mahtuu!". Vielä inhottavampaa on kuulla välikäden kautta tällaisia ilmoittautumisia, jotka sisältää ihmisiä, joita ei ole edes kutsuttu... En sitten tiedä, oliko se joku looginen taktiikka, vai mikä, että ei muka uskallettaisi sanoa "ei". Kauhulla odottelen, mitä tulevan pitää, kun ilmoittautumisaikaa on vielä kesäkuun puoleenväliin...

Kuinka odottavan aika on pitkä...
Kuinka malttamattomasti olenkaan oikeasti odotellut koko tämän ajan meidän päiväämme! Varmaan lähes joka päivä häät on pyörinyt edes jollain tasolla mielessä, niin kovin minä sitä odotan. Odotan oikeasti eniten sitä, että saan aviomiehekseni tuon yhden ihanan. Joka ikinen kuukausi 15. päivä on hymyillen miettinyt sitä, että kuinka monta kuukautta enää on jäljellä. Huh, en tiedä, miten olisin kestänyt yhtään pidempää aikaa suunnitella häitä, tässä vajaassa 1,5 vuodessa on ollut ihan riittävästi odottelemista, ja tuosta ajasta vielä 2 kuukautta lusimatta. ;) Mutta kokoajan ollaan lähempänä meidän elämän yhtä parasta päivää.