Kompromissi hääkakku- ja karkkibuffetdilemmaan

Mulla vihdoin välähti viime viikolla! Mulla on häiden makeiden tarjoiltavien suhteen ollut ongelmia, joista olen myös tänne postaillut. Olen pohtinut, että tuleeko meille karkkibuffet vai ei tässä postauksessa ja kertonut kehittelemästäni kermakakkukriisistä.

Kun sain viime viikolla gradun pois kuvioista, niin mulla on vapautunut päähän vähän liikaa tilaa käydä läpi näitä elämän tärkeitä kysymyksiä. Ja olen tullut siihen tulokseen, että jos häiden tulee olla hääparin näköiset, niin sitten me panostetaan huippuun karkkibuffaan ja tylsään hääkakkuun!

Kuva: Pexels

Kuva: Pexels

Ajattelin, että näin on helpointa. Kun kerran saadaan se hääkakku juhlapaikalta, niin päästään tavallaan helpolla. Ei tarvitse tilata kakkua muualta eikä miettiä kakkujen kuljetuksia ja mahdollisia kuljetuksesta aiheutuvia lisäkuluja ja/tai vaivaa. Vaikkakin se nyt tulee olemaan se tylsin mahdollinen mansikkakermakakku. Mutta mansikat ovat heinäkuussa parhaimmillaan ja tuo tylsä kakku on loppujen lopuksi monien mieleen. Ja tosiaan, itse en edes ole kakkuihminen. Söisin maksimissaan yhden palan kakkua ja tavallaan mulle on ihan sama, mitä kakkua on, kunhan se ei ole liian makeaa, eikä siinä ole marsipaania.

Sen sijaan, kaason lausahdusta lainaten mun erään ravintolaillan päätteeksi pohtimaan jälkkäridilemmaan,"sä olet kyllä aina ollut irtokarkkityttöjä" :D Kyllä. Mä olen karkki-ihmisiä. Mistään muista herkuista en niinkään välitä, mutta karkit... Eli päädyttiin siihen, että budjetoidaan hieman lisää karkkibuffetiin, mutta ei kuitenkaan lähellekään niin paljoa, mitä olisi kakun muualta tilaamiseen mennyt. Saadaan semmoinen mieluisa karkkibuffet, missä on sopivasti eri vaihtoehtoja ja minkä suunnittelu sai jo kuolan valumaan.

Uskon, että tämä oli paras mahdollinen ratkaisu. Ensi viikolla paljastan yhden jutun, jonka avulla voin muistella tylsää kermakakkuakin lämmöllä. ;)